Oletko jäänyt koukkuun kärsimykseen?

Auts. Ei ole ehkä kovin ihailtavaa myöntää, että on taipuvainen addiktoitumaan kärsimykseen. Niin minulle on kuitenkin käynyt.

Kärsimykseen addiktoituminen EI ole sitä että kohtaa ja tunnistaa inhimillisiä kipuja, pelkoja ja arkoja kohtiaan. Se on itseasiassa kivulias keino välttää kohtaamasta herkempiä, syvempiä tunteita.

Minulle kärsimysaddiktio on  sitä, että odotan rankaisua, kulman takana odottavaa pettymystä ja torjutuksi tuloa lähes jatkuvasti. Se on myös sitä, että ylianalysoin sen sijaan, että yksinkertaisesti myöntäisin että ”Nyt koskee.”

Taipumus nähdä asiat kärsimyksen silmin on totuttu ja  kovin inhimillinen tapa. Se ei ole ihmisen heikkous, eikä siitä kannata ketään tuomita tai arvostella.

Ihminen, joka addiktoituu kärsimykseen, on usein kokenut suurta tunnetason kipua. Kipu on silloin tuttua. Jos kipua ei ole nähty rakastavin silmin tai sitä ei ole ollut keinoja käsitellä myötätuntoisesti, jokin ihmisessä jää huutamaan näkyväksi tuloa.

Kärsimysaddiktin maailmaa ohjaa alitajuinen uskomus: Jos varaudun kipuun, se ei satu niin paljon. Terveisin, oman elämänsä asiantuntija aiheen tiimoilta.

Kärsimyksen väheksyminen harvoin, jos koskaan, auttaa. Kokemus tuntuu ihmiselle aina todelta, vaikka ulkopuolisena näkisikin myös kaiken sen hyvän ja kaikki ne mahdollisuudet jotka toiselle ovat auki. Jos hän vaan itse näkisi.

Erään retriitin aikana, jolloin olin kaksi päivää itkenyt silmiä päästäni, kolmantena päivänä nauroin sydänjuuriani myöten sitä, että ”Ei mun elämä oo yhtään niin vaikeaa ja dramaattista, kun mä olen luullut!”

Ehkä tälle oivallukselle tuli tilaa, kun olin ensin saanut surra pois suremattomia suruja.

Miksi kärsimykseen sitten addiktoituu?

Alla muutama esimerkki:

  • Se on tuttua. Tavallisuus ja tasaisuus voi pelottaa.
  • Se on totuttua. Elämässä on ollut kipua, ja mieli ajattelee että jos kokoajan on varuillaan, ei sitten satu isosti.
  • Siihen on saattanut identifioitua. Kärsimys voi tuoda tunteen omasta tarkoituksesta.
  • Se voi palvella jotain tarvetta. Sillä ehkä saa huomiota, myötätuntoa tai huolenpitoa.

Kärsimysaddiktion vastakohta ei ole positiivinen ajattelu. Positiivinen ajattelu voi olla pakonomaisena saman kolikon kääntöpuoli. Taustalla on pelko ja epävarmuus. Keinot maskeerata pelko ja kipu vaan ovat toisenlaisia.

Toinen välttää kohtaamasta haavoittuvuuttaan kärsimykseen addiktoitumalla, toinen taas pakonomaisella positiivisuudella. Kumpikin tapa pitää sisäistä levottomuutta yllä.

Ja kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää tai häpeällistä, sellaisia me ihmiset usein olemme. Koitamme keinoillamme selvitä.

Usein vasta silloin, kun oma selviytymiskeinomme satuttaa enemmän kuin antaa, olemme valmiita laskeutumaan herkkyytemme. Herkkyyteen laskeutuminen on sitä, että antaa sen tuntua mikä tuntuu. Se ei ole ihan helppoa.

Eikä aina edes mahdollista, jos meillä ei ole terveitä tunteiden säätelykeinoja, joiden avulla voimme luottaa, että selviämme vaikeistakin tunteista.

Kun kärsimysaddikti minussa nostaa päätään, koitan tehdä ns. todellisuustarkistuksen. Todellisuustarkistus erottaa ajatukseni ja tunteeni siitä, mitä ihan oikeasti on käynyt. Se tuo tähän hetkeen.

Todellisuustarkistuksen voi tehdä vaikka seuraavilla kysymyksillä:

  • Mitä tunnen?
  • Minkä tulkinnan olen tehnyt?
  • Mitä ihan oikeasti tapahtui?
  • Mikä on tässä totta?
  • Mitä muita mahdollisia tapoja on nähdä asia?
  • Entä jos kaikki menee ihan hyvin?

Negatiivisuuden tai  ylitöpositiivisuuden sijaan voi harjoitella herkkää ja vilpitöntä toiveikkuutta.

Se on herkkää ja epävarmaakin avoimuutta sille, että kaikki saattaa mennä ihan hyvin kuitenkin. Ei täydellisesti, mutta ihan riittävän hyvin. Inhimillisesti.

Kasvu ei ole kaikille samanlaista. Jollekin on oikeasti kasvua uskaltautua myöntämään, että omassa elämässä on myös kipua. Sitä että on itsekin inhimillinen, tunteva ihminen. Jollekin kasvua on taas hyväksyä kipuilu JA suostua katsomaan mikä on tässä ja nyt hyvää, tavallista, kannattelevaa ja läsnä.

Alla olevalla podcastilla puhun lisää kärsimysaddiktiosta ja siitä, miten siihen jumiutuessaan voi löytää tien ulos.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: