Aika usein varsinkin vastaanotollani törmään siihen, että ihmiset nolona sanovat: “kun mulla on tää hyväksytyksi tulemisen tarve”. No mitä sitten, herranjestas! Kaikki me tarvitsemme kaikenlaista! Varsinkin kuulluksi, nähdyksi, ihastelluksi ja hyväksytyksi tulemista.
Ei meidän tarpeissamme mitään vikaa ole, mutta pulmia tulee yleensä siitä, ettemme ole oppineet a) tunnistamaan niitä b) ottamaan niistä itse aikuisina koppia ja hyväksymään tarpeitamme. Eli olemme ripustaneet tarpeemme muiden armoille ja ulkoistaneet ne muiden täytettäväksi. Se ei enää millään tavalla ole ajankohtaista aikuisena, jos mielii sydänvoimautua ja elellä muissa kuin läheisriippuvaisissa ihmissuhteissa.
Läheisriippuvuus kirjaimellisesti nousee sieltä, missä on riippuvainen toisista omien tarpeidensa täyttäjänä. Tuo riippuvuus syntyy, kun varhaisissa vaiheissaan jää jollain tapaa yksin tunteidensa ja tarpeidensa kanssa (niin kuin suuri osa meistä on jäänyt). Riippuvuus on sitä, että vielä aikuisenakaan ei ole opetellut tunnistamaan tarpeitaan ja huolehtimaan niistä itse – myös toisilta tarvitsemaansa pyytämällä. Kun alitajuisesti uskoo ja olettaa, että on toisten tarve nähdä, kuulla, ymmärtää, ihailla, turvata ja rakastaa minua, ei yleensä kuitenkaan usko olevansa noiden tarpeiden täyttymisen arvoinen. Aika monet pari- ja ihmissuhdepulmat voisi kiteyttää juuri tästä sikermästä johtuvaksi.
Homma alkaa selkeytyä, kun ensinnäkin tulee sellaisen itsearvostuksen äärelle, että suo itselleen ajatuksen tasolla ensin mahdollisuuden, että omiin kulloisiinkin kuulumisiin, tuntemuksiin ja niiden alla oleviin tarpeisiin on lupa. Tuon luvan voi vain itse antaa itselleen. Mehevä vaihe alkaa, kun opettelee antamaan ja pyytämään toisilta sitä mitä tarvitsee, odottelun, murjottelun, marttyroimisen, uhriutumisen, paahtamisen, suorittamisen, miellyttämisen, mölyjen nielemisen, tarpeidensa lussauttelun ja itsensä sivuuttamisen sijaan.
Tämä on se asia, joka alkaa muuttaa ihmissuhteitamme vastavuoroisiksi, tasavertaisiksi ja rakkaudellisiksi. Kun alkaa tunnistaa tarpeitaan ja oppii ottamaan niistä koppia, ei enää suostu jäämään ihmissuhteisiin joissa kummatkin eivät halua ottaa itsestään vastuuta ja kasvaa, tai joissa omat tarpeet eivät mitenkään tule tuetuksi siitä huolimatta, että niistä ottaa itse vastuun.
Kun alkaa tunnistaa mitä haluaa ja tarvitsee, alkaa olla hyvät mahdollisuudet saada kokea sitä.
Lähelle -ihmissuhdeverkkokurssin edellisellä kierroksella yksi (varmaan monikin) osallistuja koki järisyttävän muutoksen ajattelussaan kun hokasi, että siis onhan se aivan okei haluta ja tarvita esimerkiksi huomiota! Mutta vasta kun sitä ei autopilotilla ripusta muiden harteille, ei niin kamalasti baareissa ja tindereissä ja ihmissuhteissa tarvitse enää hätäillä, että “eiks toi kato ja halua ja validoi mua”. Päin vastoin: siitähän se riemu vasta repeääkin kun opimme ITSE antamaan itsellemme ja suorastaan pyytämään asioita joita tarvitsemme. Se on läheisriippuvuuden loppu se. Ja rakkaudellisten ihmissuhteiden alku.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
