Joskus käy niin, että toisen sanat tai käytös loukkaa. Harvoin on kyse siitä, että toinen olisi ehdointahdoin halunnut loukata. Mutta koska tulemme niin monenlaisista taustoista ja meillä on monenlaisia kokemuksia menneisyydessä, koemme eri tilanteet eri tavoin. Se, mikä loukkaa yhtä, ei välttämättä loukkaa toista. Mutta jos jokin loukkaa, mitä silloin voi tehdä?
Liian usein jätämme kuitenkin sanomatta, jos toisen sanat tai käytös sattuu. Saatamme pelätä, että jos sanomme kokemuksemme ääneen, toinen kokee sen syyllistämisenä. On kuitenkin eri asia kuvata omaa tunnetta kuin sättiä toisen toimintaa. Se, mitä tunteita toisen toiminta saa aikaan, ei ole pelkästään toisen toiminnan aiheuttamaa, vaan siihen sekoittuvat myös aiemmat elämänkokemuksemme.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä todella koemme ja tunnemme, jos emme sano sitä ääneen: kuvaile kokemusta ja tunnetta mahdollisimman tarkasti. Vaikka kipeä tunne olisi syntynyt jostain, mitä toinen on sanonut tai tehnyt, tunnekokemus on totta sinulle. Tunnekokemus on myös portti menneisyyteesi ja siihen, mistä sinut on rakennettu.
Tutkimuksista tiedetään, että tunteen nimeäminen vähentää tunteen intensiteettiä Siksi tunteen myöntäminen ja sanoittaminen itselle on ensisijaisen tärkeää. Mutta on myös tärkeä saada olla kokonaisena olemassa muille. On tärkeää tuoda sanoiksi omaa kokemusta riippumatta siitä, miten toinen reagoi.
Älä siis koskaan kiellä omaa kokemustasi. Äläkä jätä jäsentelemättä omaa kokemustasi itselle ja muille. Jos teet niin liian monta kertaa, muutut näkymättömäksi. Sinä saat olla olemassa juuri tuollaisena. Sinun jokainen kokemus on ja saa olla totta – juuri sellaisena.
Ja kyllä: Niin voi käydä, että toinen kokee tunteen kuvauksesi syyllistämisenä. Ja se on ok. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun ei pitäisi yrittää jatkaa sen tekemistä. Mitä enemmän sanoittaa ja kuvailee – kokeilee löytää sanoja omalle kokemukselle – sitä tarkemmaksi se muuttuu. Sitä pitää kuitenkin harjoitella.
Joskus käy myös niin onnellisesti, että toinen sanoo, että ”kiitos, kun kerroit, en tiennyt, mitä olet kokenut”. Syntyy hyvä keskustelu, jossa saa tulla näkyväksi ja hyväksytyksi oman tunteen ja kokemusten kanssa. Silloin saa kuulla myös, mitä toinen koki. Syntyy ymmärrys.
Muista myös, että oman hankalan tunteen sanominen ei ole valittamista. Aina ei ole kivaa ja elämä ei ole pelkkää onnellisuuden kuvakollaasia. Joskus on vaikeaa, ja sen saa sanoa ääneen. Silloin kannattaa sanoa toiselle, ettei hänen tarvitse ratkaista tunnetta – riittää, että saa yrittää sanoittaa omaa kokemusta, jotta oma kokemus jäsentyy.
Kun toinen on loukannut ja sanoitat omaa kipeää kokemusta toiselle, muista nämä asiat:
– Kuvaile omaa tunnettasi, älä spekuloi toisen ihmisen näkökulmaa.
– Vain kuvailemalla omaa kokemusta ja tunnetta mahdollisimman tarkasti, tuot itsesi kokonaisena olemassaolevaksi. Myös kipeämmät puolet saavat olla osa sinua.
– Et ole vastuussa toisen reaktiosta. Sinä kestät sen kyllä – paljon pahempaa on tehdä itsestään näkymätön jättämällä asiat sisäänsä.
– Sinun kokemuksesi on totta. Kokemus saattaa muuntua, kun kuvailet tunnetilaasi.
– Puhuminen ja toisen reaktion vastaanottaminen helpottuu ajan kanssa, kun sitä harjoittelee. Ja saa harjoitella – kukaan ei osaa ilman harjoittelua!
– Älä luovuta. Jatka. Tee se uudelleen. Sinä olet arvokas kokonaisena tälle maailmalle.
Työstä hankalia tunteita Kun tuntuu pahalta -korttien avulla: kortin toisella puolella on tunne- tai tilannekuvaus aforismimuodossa ja toisella puolella siihen sopiva mindfulness-harjoitus.
