Yksi asia vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kohtaamme vastoinkäymisen

Kriisi tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Siihen liittyy samaan aikaan vaaran ja pelon tunteita, mutta myös mahdollisuuksia. Se on hetki, jolloin tunnemme avuttomuutta, hätää ja huolen tunteita. Keskellä kriisiä näköala katoaa helposti. Avioeron vaikeimman vaiheen keskellä minusta tuntui, kuin olisin ollut yksin keskellä autiomaata vailla minkäänlaisia tienviittoja. Moni kokee keskellä kriisiä kulkevansa automaattiohjauksella. Tämä on mielen suojamekanismi, joka auttaa meitä ymmärtämään tilannetta pala palalta. Touhuaminen ja järjestely auttavat kestämään vaikeita tunteita. Muista kuitenkin, että jos ei ole ehdottoman pakko, isoja ratkaisuja ei kannata tehdä akuutin kriisin keskellä, vaikka mieli siihen houkuttelisi. Kriisi voi toki joskus asettaa meidät tekemään isoja valintoja, vaikka meillä ei olisikaan siihen voimavaroja.

Kriisin keskellä voi joskus kuitenkin löytää itsestä yllättäviä voimavaroja, jotka auttavat toimimaan hyvinkin rationaalisesti. Jotkut ihmiset taas lamaantuvat toimintakyvyttömiksi myllerryksen keskellä. Silloin ei kannata jäädä yksin. Jos sinulle käy näin, ota yhteyttä ystävään tai ammattilaiseen. Tarvitset apua päästäksesi eteenpäin ja se on ihan ok.

Elämäntilanne voi myös kriisiytyä pikkuhiljaa ja yltyä vakavaksi kun seinä tulee vastaan. Tätä näen paljon pariterapiatyössäni. Ihmisillä on käsittämätön kyky sinnitellä vuosien ajan toimimattomissa ja kuormittavissa parisuhteissa, koska eroaminen ja sen seuraukset pelottavat. Luovuttaminen koetaan niin suurena epäonnistumisena, että tyytyminen nykytilaan nähdään parempana vaihtoehtona. Joitakin pelottaa yksinäisyys. Toisille on kestämätön ajatus luopua ydinperheestä, vaikka kaikki perheenjäsenet voivat huonosti. Henkiseen ja fyysiseenkin väkivaltaan voi turtua, kun sille altistaa itsensä riittävän pitkään. Näin epänormaalista tulee normaalia, eikä ihminen enää luota omaan kokemukseensa. On myös heitä, jotka tarttuvat vaikean elämäntilanteen asettamaan haasteeseen, ja läpi raivaavat tiensä sen läpi sankarina huomatakseen loppumetreillä, ettei kukaan hurraa.

Kumppanin äkillisestä, niin sanotusti puun takaa tulevasta eropäätöksestä selviytymiseen voi mennä kauan aikaa. Tällainen ero on usein jätetylle traumaattinen kriisi. Jos suhde on ollut itselle tärkeä tai ero tapahtuu keskellä rakastumisvaihetta, on irrottautuminen tuskallista, kuin huumevieroituksessa olemista. Lyhytkin ihmissuhde on voinut olla niin merkityksellinen, että sen päättymisestä selviytyminen vie paljon aikaa. Mieli vastustaa muutosta ja kaipaa ihmistä, jota ilman tuntuu olevan mahdotonta elää. Takaumat ja voimakkaat vihan ja häpeän tunteet voivat yllättää vielä pitkän ajan kuluttua.

Erilaisista kriisivaihemalleista on luovuttu jo monessa maassa, koska tutkimuksissa on todettu, että kriisin tai trauman kokeneet toipuvat yksilöllisesti. Keskeistä kriiseistä selviytymiselle on aina yksilön henkilökohtainen resilienssi eli palautuvuus ja kestävyys. Resilienssiin vaikuttavat paitsi henkilön synnynnäiset ominaisuudet myös menneisyyden kokemukset. Ilahduttavaa on, että omaa jaksamista ja palautumiskykyä on mahdollista vahvistaa jo ennakoivasti. Lasten ja nuorten tunnetaitokasvatuksella on tässä tärkeä osa. Onneksi oppiminen ei ole meille aikuisillekaan milloinkaan liian myöhäistä.

Kriisissä oleva ihminen tarvitsee apua. Yksin voi yrittää sinnitellä, mutta tällöin vaikeiden asioiden käsitteleminen todennäköisesti vain lykkääntyy tulevaisuuteen. Vaikka omassa seurassa voi tiettyyn pisteeseen saakka käydä läpi tapahtunutta, antaa toisen ihmisen näkökulma pohdinnoille avaruutta ja inhimillistä tukea. Avun oikea-aikaisuudellakin on suurta merkitystä. Yksilöterapia ja erilaiset vertaistukiryhmät ovat korvaamattoman arvokkaita paikkoja, joissa voi jäsentää ajatuksiaan ja käsitellä tunteitaan. Psykoedukaatio eli asiallinen ja todenperäinen tieto siitä, mitä mielessä kriisin hetkellä tapahtuu, tarjoaa kokemuksen siitä, että omat reaktiot ovat on normaaleja ja hankaliin tunteisiin on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Osa kriiseistä on äkillisiä ja siksi traumaattisia. Onnettomuudet, sodat ja sairauskohtaukset kuuluvat näihin. Trauman määritelmä on, että se on yllättävä ja epänormaali tilanne, joka on ulkoisten syiden aikaansaama, eikä siihen ole voinut ennalta varautua. Ihminen ei pysty hallitsemaan tapahtumia tai siihen liittyviä omia reaktioitaan. Äkillinen tapahtuma herättää vahvoja tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Keskittyminen ja nukkuminen voi olla vaikeaa, kun ihminen on jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa. Traumaattisesta kriisistä on hyvin vaikeaa toipua ilman apua. Joskus oman tilanteen vakavuutta voi olla hankalaa arvioida itse, joten kynnys hakea apua kannattaa pitää hyvin matalana. Et voi koskaan hakea apua liian aikaisin. Kaikki, mikä auttaa sinua selviytymään eteenpäin, on tärkeää ja merkityksellistä.

Kun et selviä yksin, muista nämä:

Sinun ei tarvitse selvitä yksin.
Pyydä apua ystävältä, ja jos sellaista ei ole lähellä, niin hae apua ammattilaiselta.
Asiat tulevat paremmin mittasuhteisiin, kun puhut niistä ääneen.
Hankalien tunteiden intensiivisyys voi laske jo havainnoimalla ja nimeämällä niitä.
Vertaistuki hoitaa, toinen saman kokenut ymmärtää, mitä käyt läpi elämässäsi.
Muistuta itseäsi että tämäkin menee ohi jonkin päivänä.
Pyri hyväksymään tilanne, vaikka et ole sitä itse halunnut