Yksi suurimmista voimista ihmisenä olemisessa on oppia kannattelemaan itseään kaikenlaisissa tunteissa, kokemuksissa, tilanteissa.
Niissä, missä se on helppoa ja yhtä lailla niissä, missä vaatii jokaisen tahdon rippeen pysyä myötätunnossa.
Niin laajentavimman ilon kuin syvimmän surunkin keskellä yhtä lailla asettaa käsi omaan sydäntilaan kuin sanoen: minä olen tässä eikä ole mitään mikä pitäisi muuttaa.
Ei mitään.
Ja silti kaikki muuttuu aikanaan.
Kokonaisena oleminen ei tarkoita, että olisi pystyttävä pitämään itsensä aina kasassa,
vaan sitä, että kykenee hoivaamaan itseään kaikenlaisissa elämän aalloissa.
Eikä onnellisuus ei tarkoita kaunista julkisivua tai pakkopositiivisuutta takintaskussa,
vaan sitä, että kaiken kontrastien keskelläkin voi kokea rauhaa:
Olen tässä eikä ole mitään mitä pitäisi muuttaa
Ja silti, kaikki muuttuu aikanaan.
Kolme konkreettista itsensä kannattelun keinoa:
-
Pysähtyminen keholliseen kokemukseen
Anna itsellesi lupa hidastaa tunteiden, ajatusten ja kokemuksen äärelle – sellaisena kuin ne ovat. Tunnustele, miltä omassa kehossa tuntuu olla. Missä kehon osassa tunnet rentoutta, missä kireyttä, ehkä jossain epämukavuutta? Anna itsesi olla sen äärellä, että oma sisäinen maailma voi olla monivivahteinen.
-
Kosketus
Kosketus rauhoittaa ja viestittää keholle ja hermostolle, että tähän voi rentoutua. Voit silittää omia käsivarsia, tai kevyesti painaa kädet rintakehälle ja/tai vatsalle. Voit viedä kädet perhoshalaukseen, ristikkäin rintakehän päälle, niin, että peukalot kietoutuvat yhteen. Ole hetki kosketuksen äärellä ja aisti elävä, hengittävä kehosi.
-
Kirjoittaminen, maalaaminen, liikuskelu tai muu luova tekeminen
Joskus sisäiseen maailmaan on hyvä saada liikettä. Voit kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi tajunnanvirtana, maalata intuitiivisesti kokemuksesi näkyväksi, tuoda kehoon pehmeää liikettä – tai muuta luovaa. Luova tekeminen voi auttaa sanoittamaan omaa kokemustaan.
