Surun, ilon, kiukun ja pelonkin kokemiseen tarvitaan sisäistä turvaa – Silloin elämässä voi voida syvästi hyvin

Olen aikoinaan ollut aivan superkujalla tunteideni kanssa ja turvaton. Olen varhaisissa vaiheissani jäänyt yksin tunteideni kanssa ja oppinut selviytymis- ja puolustuskeinoja, joiden avulla olen voinut sutia omia autenttisia tunteitani sivuun. Elämässä ei voi voida kovin hyvin, jos omiin tunteisiin ole lupaa ja jos niitä ei tunnista. Silloin ei kerta kaikkiaan voi elää syvän voimautuneesti ja terveen riippumattomasti, koska jokainen tunne on tärkeä viesti psyykeltä siitä, mikä suojaisi hyvinvointiamme ja mitä tarvitsemme.

Jos ei ole yhteyttä tunteisiin, ei voi ottaa koppia tarpeistaan. Silloin odottelee ja toivoo läheisriippuvaisesti, että jokin ulkopuolelta tulisi ja täyttäisi omat tarpeet. Se näkyy juuri selviytymismekanismiemme kautta elämisenä: suorittamisena, miellyttämisenä, kontrolloimisena, älyllistämisenä, paahtamisena, väistelemisenä, pakenemisena (itsensä kiireisenä pitämisenä, addiktioina, toisten terapoimisena, loputtomana jeesaamisena ja kannatteluna), tarpeistaan kauppaa käymisenä. 

Tunneyhteyden puutteella ei ole sen kanssa tekemistä, kuinka ”tunteellisia” temperamentiltamme olemme. Olen itse tosi voimakkaasti kokeva ja tunneyhteyden löytäminen ja sisäisen turvan vahvistuminen ovat olleet olennaisia asioita, joiden myötä voin elää sydämeni kautta rakastaa itseäni ja toisia, läheisriippvuudesta eheytyen.

Sisäinen turva ja perustunteiden ja niiden alla olevien tarpeiden ymmärtäminen ovat todella olennaisia itsearvostuksen ja syvästi hyvinvoimisen skilssejä. ⁠Tunneyhteyden opettelussa ensimmäinen asia on sisäinen turva. Jos olet ihan, että ai mikä turva (niin kuin itse olen ollut), voit katsoa esimerkiksi sosiaalisen median kanaviltani aiheesta tekemiäni videoita: @annataipale (instagram) ja Anna Taipale (Youtube).

Kun sisäinen turva alkaa vahvistua, selviytymiskeinoiltaan saa tilaa kuulostella itseään. Syntyy lempeämpää yhteyttä, jossa tunteitaan voi alkaa kuulla, tunnistaa ja nimetä tunteitaan. Onko tämä iloa, surua, vihaa, pelkoa? Kun lisäksi tietää, mistä tarpeista perustunteet viestivät, tarpeistaan voi opetella huolehtimaan itse. Se ei tarkoita, että pitää pärjätä yksin (joka on läheisriippuvainen selviytymiskeino) vaan niin että tunnistaa: tarvitsen apua, tukea, turvaa ja hoivaa – ja voin itse myös pyytää niitä toisilta.

Tunnetaitoja ovat: tunteen tunnistaminen ja nimeäminen, tunteen kehossaan tunteminen ja vastaanottaminen eli tunteen sietäminen ja kannattelu, tunteen säätely ja sen purkaminen. Tämän prosessin myötä alkaa kuulla, mitä tarvitsee ja kaipaa. Kun tunneyhteys itseen syvenee, löytyvät myös rajat: oman tilan ja ajan tarve, tarve sanoa ei ja tarve ottaa etäisyyttä. Tunteiden kautta löytyy yhteys myös hoivan, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen, sekä tarve tunneyhteyteen toisten kanssa. Muita tarpeita ovat mm. tarve kuulua johonkin, tarve kokea sisäistä turvaa ja tarve toteuttaa itseään merkityksellisesti. 

Tunteita ei tarvitse ”työstää” – se on pikemminkin niiden ohittamista ja sivuuttamista tuntemisen sijaan. Tunteet ovat kehossamme, ne tuntuvat ja tallentuvat sinne. Ei siis tarvitse alkaa kaivelemaan ”menneisyyden haudattuja tunteita”, vaan alkaa tulla yhteyteen sen kanssa, mitä TÄNÄÄN tunnen. Sen myötä myös alapainetut ja kohtaamattomat asiat alkavat omassa tahdissaan nousta esille. Tunnetaitojen opetteluun kannattaa ottaa ulkopuolista apua vastaan (niitä oppii oman sisäisen turvansa ja tunneyhteytensä löytäneen auttajan – esimerkiksi minun, tai jonkun toisen tunneyhteydessä olevan terapeutin, avulla).

Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisessa ja sisäisen turvan vahvistamisessa pääset alkuun myös verkkokurssillani Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut. Sitä saa käydä omaan tahtiin kesän ajan kesäkuun ensimmäisestä päivästä (aloittaa voit myöhemminkin) elokuun loppuun. Rakkaasti tervetuloa mukaan, kurssin esittely- ja ilmoittautumissivun löydät allaolevasta linkistä).

Kuva: Unsplash Anriyoko Podilnyk