Teksti: Ella Savolainen
Hei, sinä arvokas ihminen, miten voit tänään? Mitä sinulle kuuluu ihan oikeasti tänään? Toivottavasti se on jotain hyvää, mikä tekee sinulle hyvää ja saa sinut hehkumaan ja voimaantumaan täydestä intohimosta.
Mutta vaikka niin ei olisikaan, se on myös ihan okei. Se ei haittaa mitään jos tänään on vähän heikompi päivä tai viime kuukausi on ollut vähän raskas tai jos nyt on meneillään ylipäätään vähän vaikeampi ajanjakso. Se on ymmärrettävää, että elämään kuuluu niin monttuihin putoamiset, kuin vuoren huipulla tuulettamiset.
Jos et ole mielestäsi tavoittanut vielä vuoresi huippua, niin ei se mitään. Jatka vain rohkeasti etsimistä. Äläkä luovuta, vaikka matkallasi kohtaa useita myrskyjä tai ylöspäin kiipeäminen tuntuu mahdottoman raskaalta. Ne myrskyt ei kestä ikuisesti. Niin kuin ei kipukaan elämässä. Epäonnea seuraa aina aito onni ja onnistuminen. Ei ole olemassa varjoja ilman valoa.
Älä ole liian ankara itsellesi, ansaitset parempaa.
Tiedän, että täällä on päiviä, kun peilistä katsoo jonkinlainen ”haamuversio” itsestään. Tai siihen näkyyn on vaikea olla tyytyväinen. Kun tuntuu, että näkyy vain virheitä virheiden perään. Kehon muhkurat, huonokuntoinen iho, sotkuinen tukka ja turvonneet ja tummat silmänaluset.
Haluan sun muistavan just niillä hetkillä, että sä oot enemmän kuin riittävä. Enemmän kuin, mitä peili antaa näyttää. Enemmän kuin, mitä sun ajatukset väittää tai sun sisäinen kriittinen ääni antaa olettaa. Sä riität ja pärjäät oikein hyvin. Eikä sun tarvitse yrittää juuri nyt yhtään sen enempää. Olet mieletön noinkin.
Ja sun pitäis olla ylpee itsestäs just tollasena. Tuollaisesta kehosta, millainen se sitten ikinä onkaan. Siitä, että se jaksaa kantaa sua ja jatkaa eteenpäin vaikeiden aikojenkin yli.
Jos saisin muuttaa sinussa yhden asian, muuttaisin sen, että näkisit itsesi parempana. Oppisit huomaamaan, miten kaunis ja arvokas ja hyvä olet juuri tuollaisena ainutlaatuisena versiona omana itsenäsi.
Ja jos vaan voisin, haluaisin myös viedä sen kaiken tuskan ja kivun sun sisältäsi pois, mitä kannat mukanasi kuin lojaali sotilas. Tekisin niin, ja keventäisin taakkaasi hartioillasi, jotta matkasi olisi kevyempi kulkea. Kulkisin myös sun rinnalla sen pimeän, kylmän ja pelottavan matkan.
Kertoisin sulle oikean väärästä ja muut neuvot elämän varrelle, minne mennä, mitä tehdä ja kehen luottaa milloinkin. Jos vain voisin.
Mutta vaikka en voi tehdä niin, niin toivon ettet silti luovuta. Vaikka en voi antaa vastauksia ja varoituksia elämästä, joita toivot saavasi, jotta säästyisit epäonnistumisilta. Niin sen voin kertoa, että se matka tulee silti olemaan kokemisen arvoinen.
Joka päivä me saadaan uusi mahdollisuus aloittaa alusta ja joka päivä, voimme aina yrittää uudelleen, vaikka eilen tai tänään epäonnistuimmekin.
Siksi toivonkin, ettet ikinä luovuta. Siitä huolimatta, kuinka raskaaksi elämä ikinä yltyy, sä selviät kyllä. Jaksat vaan taistella eteenpäin, äläkä unohda, että aina on toivoa. Meille jokaiselle. Pitää vaan uskaltaa kohdata elämä ja löytää itsestään se voima ja tahto nähdä ja löytää parempaa.
Sillä jos me luovutettaisiin meidän matka kesken, emme tulisi enää ikinään samaan sitä mahdollisuutta kokea onnea, iloa tai rakkautta. Nähdä kauniita asioita ympärillä kuten joulun aikaiset koristelut, talven jälkeen heräävä keväinen luonto tai syksyn väriloisto. Kuulla kauniita ääniä kuten musiikkia tai naurua. Haistaa ihania tuoksuja kuten saateen jälkeinen tuoksu, lempiruoka tai -leivos, puhdas koti, kasvit ja kukat. Nähdä ja kokea läheisten ihmisten rakkaus ja onnellisuus kuten häät, lapsen syntymä ja ensiaskeleet, seikkailu tuntemattomaan kohteeseen tai maahan, musiikkifestivaalit, onnen kyyneliä, halauksia, auringonlaskuja, meren aaltoja. Äärettömältä tuntuva rakkaus toista ihmistä kohtaan. Ja paljon muuta.
Näitä asioita emme tulisi enää ikinä kokemaan, jos luovuttaisimme nyt. Emme saisi enää uutta mahdollisuutta. Mutta nyt kun meillä on vielä aikaa valita, niin voimme tehdä sen päätöksen jatkaa eteenpäin. Ja tehdä siitä matkasta juuri sellaista kuin haluamme.
Kaikkien elämän kauniiden asioiden tähden. Kaikkien muistojen tähden, joita voimme tallentaa sydämeemme tai verkkokalvoillemme. Sillä ne ovat niitä asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja meistä mielettömän kiitollisia kaikesta huonoistakin kokemuksista huolimatta.
