Minua oravastat flunssaoireet eivät ole koskaan pysäyttäneet. Olen tottunut porskuttamaan eteenpäin hieman puolikuntoisena ja tekemään töitä pää tukkoisena ja nessupaketti näppäimistön vieressä. Vuotava nenä tai öisin valvottava yskä eivät ole riittäneet itselleni syyksi jäädä kotiin lepäämään. Silloin olen doupannut kehoni muun muassa särkylääkkeillä, nenäsuihkeella, Finrexinillä ja kurkkupastilleilla.
Vasta kunnon kurkkukipu, kuumeinen olo tai sänkyyn kaatava mahatauti ovat olleet itselleni merkkejä jäädä kotiin, lopettaa kaikki ylimääräinen puuhastelu ja keskittyä huilaamiseen. Kuulostaako tutulta?
Tämä syksy on muuttanut suhtautumiseni flunssaoireisiin. Kyse ei ole pelkästään itsestäni ja omasta terveydestäni. Ei ole koskaan ollut, mutta vasta nyt sen todella ymmärrän. Kyse on myös muiden ihmisten terveydestä.
En voita mitään sillä, että oman tunnollisuuteni vuoksi raahaudun puolikuntoisena toimistolle tai asiakastapaamisiin. Pahimmassa tapauksessa kaikki meistä häviävät.
Myös oma kehoni kiittää tästä oivalluksesta. Olen meinannut tulla syksyn aikana kahdesti flunssaan. Molemmilla kerroilla olen pysähtynyt heti ensimmäisistä oireista. Kun kurkku on tuntunut kipeältä, olen ilmoittanut olevani kipeä ja keskittynyt lepäämiseen.
Kun olen antanut itselleni mahdollisuuden lepoon, olen huomannut, miten väsynyt todellisuudessa olen.
Uni ja lepo ovat toimineet lääkkeen tavoin. Kun olen malttanut pysähtyä, oireeni ovat parantuneet päivässä tai kahdessa. Flunssa ei olekaan tullut niin sanotusti kunnolla päälle ja jatkunut toista viikkoa päättyen pahimmassa tapauksessa antibioottikuuriin.
Tämä aika on nostanut terveyden sille jalustalle, jolle se kuuluisi aina. Vihdoinkin meillä on mahdollisuus hellittää ajoissa hyvällä omallatunnolla. Kun annamme itsellemme ja kehollemme sen huomion, jota se tarvitsee emmekä lähde oireisena ihmisten ilmoille, pidämme samalla huolta myös muista.
Vaikka nykyinen tilanne tulee toivottavasti helpottamaan jossakin vaiheessa, flunssakausista emme koskaan pääse eroon. Toivon, että tämä kokemus kulkee mukanani vastaisuudessakin.
Kipeänä ei kuulu tehdä töitä. Silloin on lupa – ja velvollisuus levätä.
