Ilkeä käyttäytyminen satuttaa ja loukkaa. Muistan vielä vuosikymmentenkin takaa, miten alakoulun viidennellä luokalla jouduin opettajan ilkeilyn kohteeksi. Minulla oli nuha ja yritin niistää mahdollisimman hiljaa, etten häiritsi muita ja kiinnittäisi huomiota itseeni. Jotenkin se ärsytti tai huvitti miesopettajaa, joka lopputunnin matki tapaani niistää. Se oli julmaa ja se teki kipeää.
Ilkeässä käyttäytymisessä ei ole mitään puolusteltavaa, mutta voimme silti yrittää ymmärtää sitä. Ilkeilyn avulla puretaan omaa pahaa oloa toiseen, usein täysin syyttömään ihmiseen. Halutaan, että toisellekin tulee huono olo, koska itsellä on niin hankala ja tukala olo. Samalla viestitään, että toinen ei ole rakkauden ja hyväksynnän arvoinen. Tämän takia ilkeys satuttaa pahasti, koska se herättää sisällämme hylätyksi tulemisen kivun.
Sama stressissä nouseva hylkäämisen pelko on myös ilkeän käyttäytymisen takana. Vaikka nykyisin stressin aiheet eivät suoraan uhkaa henkeämme, aivoillemme stressissä on yhä kyse kuolemanvaarasta. Aikojen alussa heimon ulkopuolelle hylkääminen tarkoitti varmaa kuolemaa. Niinpä stressaantuneina yhä alitajuisesti pelkäämme tulevamme – riittämättöminä, huonoina ja epäonnistuneina – torjutuiksi ja hylätyiksi.
Hylkäämisen pelko on niin kipeä tunne, että sen tietoisuuteen nouseminen pyritään estämään keinolla millä hyvänsä. Niinpä stressissä erilaiset huonot käyttäytymistavat peittävät tuon syvän, alitajuisen hylkäämisen pelon.
Pelon takana on kuitenkin mieletön tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, mutta juuri sitä me emme stressaantuneina osaa sanoittaa ja osoittaa, koska pelkäämme sen tekevän meistä vielä haavoittuvampia. Valitettavasti stressikäyttäytymisemme ajaa meidät vain lähemmäksi suurinta pelkoamme, torjutuksi ja hylätyksi tulemista.
Stressaantuneina, väsyneinä ja uupuneina meistä kukaan ei ole parhaimmillaan. Meillä jokaisella on huonoja päiviä ja meistä jokainen osaa käyttäytyä ilkeästi ja huonosti, kukin persoonallistyypillemme ominaisella tavalla. Ilkeää käyttäytymistä on hyvin monenlaista:
- Joku arvostelee tai syyttää toista,
- joku puhkuu kärsimättömyyttään ja saa toisen tuntemaan itsensä tyhmäksi ja hitaaksi,
- joku taas osoittaa hiljaa, mutta selkeästi halveksuntansa,
- joku huutaa ja haukkuu antaen toisen kuulla kunniansa,
- joku puhuu pahaa selän takana,
- joku marttyyriudellaan yrittää saada muut tuntemaan syyllisyyttä,
- joku taas nimittelee tai sivaltaa terävällä kielellään,
- joku vähättelee tai nolaa sarkasmilla,
- joku murjottaa ja ei ole kuulevinaan ja siten ilmaisee vastapuolen olemassaolon olevan merkityksetöntä.
Kaikille tavoille yhteistä on, että aina vastapuolen annetaan ymmärtää, ettei hän ole hyväksytty tai rakastettu.
Kukaan ei ole ilkeä
Vaikka meistä jokainen osaa käyttäytyä huonosti, kukaan meistä ei ole ilkeä. Ilkeää ihmistä ei ole olemassakaan. Persoonallisuusteoriat eivät tunne sellaista persoonallisuus- tai temperamenttipiirrettä kuin ilkeys. Syvimmiltään on vain ihmisiä, jotka kaipaavat hyväksyntää ja rakkautta.
Kuitenkin aivomme automaattisesti jakavat ihmiset hyviksiin ja pahiksiin, meikäläisiin ja vihollisiin. Niinpä herkästi leimaamme huonosti käyttäytyvän, meitä satuttavan ihmisen ilkeäksi. Uskomme sen helpottavan omaa oloamme, mutta se usein sitoo meidät vain tiukemmin tapahtuneeseen ja saa meidät muistamaan kauemmin satuttavan tunteen.
Meidän kannattaa kuitenkin – ihan itsemme takia – tietoisesti varoa leimaamasta ketään ilkeäksi. Jos niin teemme, ihan vaistonvaraisesti suhde tuohon ihmiseen muuttuu varovaiseksi ja epäileväiseksi. Emme osaa enää olla avoimia ja luontevia hänen kanssaan, koska olemme koko ajan hieman varuillamme. Uskomme näin olevamme paremmin turvassa hänen ilkeilyltään, mutta itse asiassa olemme kuin heikoilla jäillä.
Kun aivoissamme on kokoaikainen hälytys päällä, varuillaan olomme saa meidät tarkkailemaan toisen käyttäytymistä etsien sieltä merkkejä ilkeydestä, jollaiseksi saatamme tulkita toisen viattomankin kommentin. Saatamme kokea itsemme ilkeyden satuttamaksi silloinkin, kun siihen ei olisi ollut tarvetta.
Mutta ilkeilyn herättämään hylätyksi tulemisen kipuun ei kannata jäädä kiinni. Voimme vapautua siitä, kun tulkitsemme toisen huonon käytöksen takana olevan hänen itsensä kipeä ja syvä tarve tulla hyväksytyksi, asenteemme muuttuu myönteisemmäksi häntä kohtaan. Vaikka emme hyväksy hänen käytöstään, voimme hyväksyä hänet ihmisenä, joka pelkää hylätyksi tulemista niin kuin jokainen meistä.
5 tapaa kohdata ilkeästi käyttäytyvä ihminen
1. Älä ota ilkeyttä itseesi. Itse olen kokenut, että paras tapa selviytyä ilkeydestä on nähdä ilkeyden taakse. Niinpä kohdatessani ilkeyttä usein ajattelen: ”Mitähän pahaa sinulle on tapahtunut, kun sinulla on tarve olla ilkeä?” Tällä ajattelulla ei tarkoitus oikeuttaa toisen huonoa käytöstä, vaan suojata itseään. Kieltäydyn ottamasta ilkeyttä itseeni, kieltäydyn päästämästä ilkeyttä sisälleni.
2. Stressaantuneen ja huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa ei kannata siinä tilanteessa yrittää keskustella tai saada häntä oivaltamaan käyttäytymisensä juurisyitä, sillä hengissäsäilymismoodissa aivot eivät kykene rakentavaan keskusteluun. Anna aikaa hänen aivoilleen rauhoittua, vähintään puoli tuntia, tarvittaessa enemmänkin.
3. Jos sinun pitää jatkossakin olla tekemisissä ilkeästi käyttäytyvän ihmisen kanssa, usein jo pelkkä myötätuntoinen asenteesi hänen stressiään kohtaan ja kykysi nähdä hänen paha olonsa voi ohjata suhteenne tyynemmille vesille. Hiljainen, myötätuntoinen ajatus ”Hylkäämisen pelkosi täytyy olla tosi hirveä, kun sinulla tarve olla ilkeä” saattaa jo pelkästään auttaa.
4. Myöhemmin, jos ja kun tilanne tuntuu sinusta riittävän turvalliselta, voit halutessasi yrittää keskustella tapahtuneesta myötätunnosta käsin. Voit sanoa esimerkiksi, että ”Näen sinun hukkuvan työkuormasi alle. Miten voisin auttaa sinua?” tai ”Olenko ymmärtänyt oikein, että sinua huolettaa tämä…?” tai ”Minusta tuntuu, että sinua painaa jokin. Haluatko kertoa siitä?” Aina keskustelu ei tunnu luontevalta eikä siihen kannata itseään pakottaa. Silloin myötätuntoinen asenne riittää.
5. Jos ilkeästi käyttäytyjä on tuntematon ihminen tai ohikulkija, niin ilkeys valuu kuin vesi hanhen selästä, jos tilanteesta pois kävellessäsi onnistut ihmettelemään, että ”Mitähän pahaa tuolle ihmiselle on tapahtunut, kun hänellä on noin iso tarve olla ilkeä?”
Huom! Jos läheisesi ilkeä käyttäytyminen on jatkuvaa ja varsinkin jos siihen liittyy väkivallan uhkaa tai halua vahingoittaa sinua tai muita perheenjäseniäsi, taustalla saattaa olla psyykkinen häiriö tai sairaus. Silloin kannattaa itsesi ja perheesi suojaamiseksi hankkia välittömästi apua, sillä henkinen tai fyysinen väkivalta ei katoa myötätuntoisella asenteella. Katso lisää www.nettiturvakoti.fi
Ilkeitä ihmisiä ei ole oikeasti olemassakaan. Ei edes alakoulun opettajani, vaikka hänen käyttäytymisensä oli totaalisen julmaa ja epäkypsää. Ehkä hänkin riittämättömyyden ja epävarmuuden suossa pyrki voittamaan oppilaidensa hyväksyntää surkealla huvittamisyrityksellään.
Uskon kuitenkin vahvasti, että syvimmiltään kaiken ilkeyden ja huonon käyttäytymisen takana on valtava hylätyksi tulemisen pelko. Tuon pelon jokainen meistä tunnistaa. Sen äärellä me kaikki olemme samanlaisia, välillä käyttäytymisessämme epätäydellisiä, mutta aina rakkautta ja hyväksyntää janoavia ihmisiä.
Lisää ymmärrystä itsesi ja muiden erilaisiin käyttäytymis- ja toimintatapoihin löydät kirjastani Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen.
Tilaa onnellisuusluentoni tai tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani TÄSTÄ.
