Pariterapia on paikka, jossa voi turvallisesti käsitellä asiantuntijan kanssa omaan parisuhteeseen liittyviä haasteita ja ongelmia. Pariterapiaan ei voi tulla liian aikaisin, mutta valitettavasti liian myöhään kyllä. Jotkut parit hyödyntävät pariterapiaa myös tilanteissa, jossa haluavat syventää jo valmiiksi antoisaa ja hyvintoimivaa suhdettaan. Heille pariterapia on mahdollisuus syventää omaa itsetuntemustaan ja yhteistä ymmärrystä. Tämä on hykerryttävän ihana asia!
Vaikka monisuhteisuus ja muut uudenlaiset suhdemuodot ovat nykyään arkipäivää terapiasohvallakin, on klassinen parisuhde yhä kyselyjen mukaan tilastoykkönen siinä, mitä ihmiset elämäänsä kaipaavat. Koska olen perehtynyt eroasioihin ja parisuhdekriiseihin, luokseni hakeutuu usein pareja, jotka ovat suuren muutoksen edessä.
Valtavan kiehtovaa työssäni on, että mitä vain yllättävää voi tulla vastaan. Joskus uutiset ovat riipaisevan kipeitä, joskus hekumallisen huumaavia. Myönnän, että silmäni ovat kostuneet molemmissa tilanteissa työssäni. Myös pitkä usean kuukauden työskentely päättyessään nostaa tunteita niin asiakkaalla kuin terapeutillakin. Matka kun on yleensä vaiherikas.
Mitä terapeutin sohvalla sitten tapahtuu? Toki se riippuu myös terapeutista. Minä aloitan yleensä kysymällä, onko parilla kokemusta aiemmasta terapiasta ja millaisia kokemuksia siitä on jäänyt? Kerron omasta työskentelytavoistani ja haastattelen paria. Ensimmäinen kerta menee molemminpuoliseen tutustumiseen, jonka jälkeen voidaan pohtia onko jatkotyöskentelylle edellytyksiä. Yleensä aina ehdotan parille, että he keskustelevat yhdessä ensimmäisestä käynnistä ja palaavat sen jälkeen varaamaan uuden ajan, jos se tuntuu hyvältä. Näin melkein aina tapahtuu. Osa pareista haluaa varata ajan heti ensimmäisen käynnin jälkeen.
Vaikka äkkiseltään voisi ajatella, että aiheita maailmassa riittää vaikka kuinka paljon, on huomattavaa, että tietyt asiat nousevat kärkeen pariterapiassa. Minun vastaanotollani ne ovat seuraavat:
- Vuorovaikutusongelmat
- Rakkauden ja/tai henkisen yhteyden puute
- Seksuaaliset ongelmat
Vuorovaikutusongelmissa korostuu usein jäykkien ja haitallisten selviytymiskeinojen (hyökkääminen, pakeneminen, passiivisuus) käyttäminen. Huomattavan paljon käsittelemme myös lapsuusperheiden malleja, erilaisia temperamentteja, tunnelukkoja, läheisyyden merkityksiä, tunnesäätelyä ja vahingollista riidan kehää, joka kaappaa keskustelun tornadon lailla. Olennaista on tulla tietoiseksi omasta reaktiivisuudestaan ja oppia reflektoimaan omaa käyttäytymistä. Myös kuuntelemisen taitojen opetteleminen on tärkeää.
Rakkauden ja/tai henkisen yhteyden puute on usein esillä parien kanssa, joiden rakastumisvuodet ja uutuudenviehätys ovat takanapäin. Kumppanista on tullut itsestäänselvyys. Kun huumaavat hormonit on käytetty loppuun voi vierellä oleva kumppani yllättää erilaisuudellaan. Jos sielunmaisema on hyvin erilainen, voi etäisyys alkaa kasvaa parin välillä. Tärkeää on ymmärtää, että rakkaus voi merkitä molemmille hyvin eri asiaa. Olennaista tällöin olisi tunnistaa omia ja puolison tarpeita ja päästä puhumaan niistä. Kumppani ei ole vain se mitä näet, vaan enemmän.
Seksuaalisissa ongelmissa resonoi aina suhteen muukin ilmapiiri . Kaikki eivät tarvitse läheisyyttä ja romantiikkaa syttyäkseen seksiin, joillekin se voi olla jopa turn off. Jos parilla on ollut suhteen alussa molempia tyydyttävää seksiä ja vallatonta kanielämää, ennustaa se yleensä hyvää myös silloin, kun väliin pukkaa hieman hiljaisempia kausia. Harvalla parilla on tasaisen tyydyttävä seksielämä, joskin heitäkin olen tavannut. Oman seksuaalisuuden ja nautintokartan tunteminen on kuitenkin olennaisinta, kun halutaan vahvistaa yhteyttä. Tiedä, mitä haluat ja uskalla puhua siitä kumppanisi kanssa. Tärkeimpänä lopuksi: minkäänlainen vaatiminen ei milloinkaan kuulu seksiin, jos se ei sitten ole yhteinen sopimus ja leikki.
