Tämä nimeltä mainitsematon erityisajanjakso on ollut minulle erityisen antoisaa ja puhuttelevaa aikaa. Olin ehtinyt kaivata pysäytystä ja jotain muutosta – elämäni kun tuntui olevan jonkun muun käsissä kuin omissani.
Enkä nyt puhu hengellisessä mielessä, vaan tarkoitan sitä, että työ ja muut velvoitteet veivät elämästäni niin ison osan, ettei enää ollut aikaa liikunnalle, ei harrastuksille, ei millekään kivalle. Arki hiipi hyvin täydeksi pikkuhiljaa. Ehkä sinullekin on saattanut käydä niin?
Olen tullut tietoiseksi siitä, miten helposti sielu levittyy pisaroiksi pitkin maailmaa. En tiedä, onko tämä erityisherkille tyypillisempää kuin jonkun muun temperamenttityypin omaavalle ihmiselle, luulen, että on. On ollut puhuttelevaa tajuta itsestä näin iso juttu. Koenkin pakottavaa tarvetta lopettaa hiljakseen hiipinyt ahtauden tunne ja saada tilaa.
Pisaroina maailmalla oleva sielu levittyy kaikkeen siihen, mihin huomio tietoisesti tai tiedostamatta suuntautuu. Oma oloni tulee tuosta siltä kuin olisin painekattilassa. Koko olemus tuntuu levottomalta, ärtyneeltä ja poukkoilevalta.
Näillä keinoilla voi sielun pisarat koota takaisin omaan kotiin:
1. Maadoita itsesi: mene metsään, luonnon äärelle. Tömistele maata, halaa puita. Etsiydy veden ääreen. Saat juuret takaisin maahan kiinni. Juurtuneena on helpompi olla läsnä ja hoitaa arjen pakolliset askareet.
2. Nuku riittävästi. Uni rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa ja laskee stressitasoja. Jos ei nuku, on koko ajan vähän kuin muurahaisia sisällä. Itse asiassa uni on yksi tärkeimpiä asioita, kun ihmisen hyvinvointia ajattelee. Univaikeuksista kärsivät tietävät tämän hyvin.
3. Syö säännöllisesti ja kehoa ravitsevasti. Liian matala verensokeri ja säästöliekillä eläminen tekevät ihmiselle ”mielenkiintoisia temppuja”.
4. Liiku joka päivä edes parikymmentä minuuttia.
5. Tee käsilläsi jotain konkreettista: nikkaroi, kasvata kukkia, maalaa, tee käsitöitä, kokoa palapelejä…ja kaiken mitä teet, tee niin, ettei huomiosi vaella koko ajan jossain muualla vaan palauta huomiosi uudelleen ja uudelleen siihen, mitä olet tekemässä. Aisti, älä niinkään ajattele sitä, mitä teet.
6. Harjoita läsnäolotaitoja säännöllisesti. Läsnäolotaitoja voi harjoittaa kuten edellä kuvasin: tekemisen tilassa, mutta niitä voidaan harjoittaa myös ei-tekemisen muodossa eli meditaatioharjoittamisen avulla. Itse suosin kehomeditaatio-harjoittamista, jossa käydään läpi kaikki kehonosat yksi kerrallaan ja palautetaan vaeltavaa mieltä takaisin kehon ja hengityksen tarkkailuun.
7. Valitse tarkkaan ne asiat, joihin haluat keskittyä. Kaikkea kivaa ei voi valita. Jos työsi tai muu arkitekemisesi on sielua ”hajottavaa”, muista palautua ja tuoda sielunkappaleet takaisin sinne, mihin ne kuuluvat – joka päivä. Itsestä etääntyminen tapahtuu nimittäin aika huomaamatta ja kulkeminen takaisin voi olla pitkä tie.
8. Keskity hyviin ihmissuhteisiin. Miksi antaisit sielureppanasi niille, jotka vievät energiaasi eivätkä tuo sitä?
9. Aseta rajat joka hetki. Jos haluaa voida hyvin, on täysin välttämätöntä tiedostaa omat rajat. Älä uhraa itseäsi äläkä luovu rajoistasi aina sopivan tilaisuuden tullen. Saat sanoa ei, usein saat nukkua yön yli ja miettiä, haluatko tai jaksatko lähteä johonkin mukaan. Ja jos et osaa asettaa rajoja, mieti, ohjaako sinua syyllisyys tai jonkin muu ”pakkovaikutin”, joka kuluttaa voimavarojasi. P.S. Yleensä ihan itse rikomme omia rajojamme.
10. Vetäydy yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen (jos et ole jo muuten liian yksinäinen) ja palauta itsesi oman ytimesi läheisyyteen. Kun ihmisellä on kosketus omaan ydinolemukseensa, voi hän yleensä aika hyvin, tietää, kuka on ja mitä haluaa. Pieni ja yksinkertainen keino on esimerkiksi asettua selinmakuulle ja asettaa kädet sydämen tai rintakehän päälle ja hengittää käsiä kohti. Omia sielunkappaleita voi mielessään koota takaisin sinne, mihin ne kuuluvat –sinun kehoosi ja mieleesi. Jossain syvällä voi samalla aistia rauhaa ja sisäistä hiljaisuutta.
Kerro omat vinkkisi.
