Pystytkö pysähtymään vasta kriisin hetkellä?
Silloin kun elämä on haastavaa ja intensiivistä, pyrimme usein toimimaan vielä enemmän ja tehokkaammin. Mielemme pörisee tuhatta ja sataa etsien ratkaisuja. Tämä luonnollisestikin saa myös tunteet aaltoilemaan.
Välillä tällaiset ratkaisutavat toimivat oikein hyvin. Välillä kuitenkin parasta, mitä voi tehdä, on istua alas, sulkea silmät ja vain olla. Joku voisi sanoa, että meditoida. Meditaatio voi oikeasti olla joillekin ratkaisu selkeyden ja rauhan löytämiseen.
Olen kuullut tällaisia tarinoita pysähtymisen voimasta
Eräs nainen kurssillani kertoi kutsuvansa itseään kriisimeditoijaksi, kun kysyin, että kuinka moni meditoi. Hän sanoi alkavansa meditoimaan, kun tilanteet käyvät vaikeiksi.
Kerran taas yhdellä mindfulness-viikkotunnilla kysyin toisella tapaamiskerralla, kuinka moni oli tehnyt meditaatiota tai kehotietoisuusharjoituksia ensimmäisen viikkotunnin jälkeen. Kaikki olivat, että ”ehkä vähän kokeilin jotakin tai muuta sellaista” yhtä naista lukuun ottamatta.
Tämä yksi nainen kertoi, että hän oli tehnyt harjoituksia joka päivä. Olin tietenkin kiinnostunut kuulemaan, että mikä hänellä oli toisin. Hän kertoi, että heillä oli töissä YT-neuvottelut ja harjoitukset olivat antaneet hetken rauhaa.
Eräällä retriitilläni taas oli mies, joka kertoi aikoinaan jooganneensa ja meditoineensa kaksi vuotta paljonkin, mutta viimeiseen kahteen vuoteen hän ei ollut tehnyt mitään. Tämä herätti uteliaisuuteni.
Mies kertoi, että hänellä oli ollut avioero, ja harjoitukset olivat silloin auttaneet häntä paljon. Mutta nykyään hänellä meni kivasti uuden kumppanin kanssa, eivätkä harjoitukset olleet juurikaan vetäneet häntä puoleensa.
Mietin näiden ihmisten kokemusten äärellä, että miksi hetken pysähtyminen voi joskus olla parempi ratkaisu kuin käyttää se sama aika intensiiviseen tekemiseen tai ajatteluun.
Nyt mieleeni tulee kolme syytä miksi pysähtyminen ja oleminen on hyväksi:
1) Pysähtyessä keho voi oikeasti vähän rauhoittua mahdollisesta ”taistele-pakene-reaktiosta” eli autonomisen hermoston sympaattisen puolen vahvasta aktivaatiosta. Elimistö voi siirtyä kohti parasympaattisen puolen aktivaatiota, jota kutsutaan joskus rentoutumisvasteeksi tai ”rentoudu ja turvaudu -tilaksi”. Tällaista rauhoittumista keho ja koko olemuksemme kaipaa aika ajoin ja mielellään säännöllisesti.
2) Kun pysähtyy ja antaa kaiken vain velloa sisällä, niin voi tapahtua spontaani suhteen ja perspektiivin muuttuminen näihin velloviin tunteisiin, ajatuksiin ja aistimuksiin. Voi huomata, että olemuksessa onkin joku kohta, joka tarkkailee vain neutraalisti kaikkea elämän draamaa. Tämä tuntuu sitten lohdulliselta.
3) Oleminen on vain niin ihana vastapaino tekemiselle maailmassa ja mielessä. Joskus elämässä vain yksinkertaisesti tekemisen ja olemisen tasapaino on kadonnut. Siinä missä tekemiselle pyritään ohjaamaan tai hallitsemaan asioiden kulkua, niin olemisessa ei ole mitään muuta kuin sitä olemista. Ei tavoitetta. Ei onnistumista. Ei epäonnistumista. Ei oman kyvykkyyden ja arvon arviointia. Olemisessa on vain olemista.
Jos sinulla on intensiivinen vaihe nyt elämässäsi, niin mitä pientä voisit kokeilla heti? Toki oikein hyvin mennessä pysähtyminen ja pieni meditaatio voi olla hyödyllistä. Tällöin pysähtyminen voi tuoda elämään vielä enemmän sävyjä ja kykyä nauttia elämän hyvistä käänteistä vahvasti tässä ja nyt.
Kokeile seuraavaa siis. Aikaisemmassa tekstissäni on vielä lisää vinkkejä tällaiseen yksinkertaiseen pysähtymiseen.
Pieni pysähtyminen ja oleminen
Istu mukavasti, mutta selkä suorassa. Sulje silmäsi. Ole vain hetki tai ennalta määrittelemäsi aika. 10 minuuttia tai 5 minuuttia on hyvä aloitus.
Älä tee mitään. Älä yritä muuttaa mitään. Anna kaiken vain olla. Oli se sitten ekstaasia, tuskaa, harmautta, jännitystä, rentoutta, surua, rakkautta, iloa – mitä vain. Päästä kaikki vain vapaaksi. Ehkä päässäsi kulkee myös mielen dramaattinen elokuva tai komedia, mutta hetkeen sinun ei tarvitse tehdä sillekään mitään.
Sopivan ajan kuluttua venyttele kehoasi ja halutessasi myös hieman taputtele sitä. Näin lisäät kehotietoisuuttasi ja valmistaudut toimimaan maailmassa.
Oleminen on kuitenkin lopulta todella helppoa. Jos tuntuu, että tämän pienen pysähtymisen aikana oli vain mielen ja tunteen myllerrystä, niin huomaa, että kehosi on saanut kuitenkin tauon tekemisestä ja se kiittää. Tällaisessa istumisessa ei ole onnistumista tai epäonnistumista tai eikä mitään erityistä sisäistä tilaa, joka pitäisi saavuttaa. Olemisen hetkenä oleminen riittää.
Joskus parasta on istua paikoilleen ja sulkea silmät ja vain olla.
Meditaatioon ja läsnäolon syventämiseen ja muuta ihanaa löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.
Unsplash kuvat : Simon Migaj / Keegan Houser / Zoltan Tasi / Simon Rae
Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!
