Ajatteletko, että lenkin pitäisi kestää vähintään tunnin, jotta siitä olisi jotain hyötyä? Panttaatko päivän ruoka-annoksia, jos tiedät, että illalla on luvassa herkuttelua? Onko sinulla jatkuvasti huono omatunto siitä, ettet pidä itsestäsi tarpeeksi hyvää huolta?
Jos liikunta on asia, jota tulisi harrastaa ja terveellinen ruokavalio jotakin, jota pitäisi noudattaa, menee homma helposti suorittamiseksi. Ja suorittaminen on harvoin hedelmällisin lähtökohta pysyvään hyvään oloon. Jossain vaiheessa suorittaminen vääjäämättä epäonnistuu ja tilalle astuu riittämättömyyden tunne.
”On tärkeää pitää hyvää huolta itsestään, mutta sillä on suuri ero, viriääkö toiminta syvimmillään itsekurista vai joustavasta huolenpidosta”, kirjoittaa psykoterapeutti Maaret Kallio Helsingin Sanomien (22.1.2020) kolumnissaan ja osuu mielestäni hyvinvoinnin ytimeen.
Pysyvää hyvää oloa ei voi saavuttaa suorittamalla eikä itseään kurittamalla.
Mistä sitten tietää, tekeekö asioita itsekurista vai -myötätunnosta käsin? Tässä 5 tunnusmerkkiä:
1. Itsekuri keskittyy ulkoapäin lähteviin tavoitteisiin, itsemyötätunto sisältä kumpuavaan hyvään oloon. Moni elämäntaparemonttiin ryhtyvä tavoittelee ensisijaisesti ulkoista muutosta – painonpudotusta, kiinteämpää kehoa tai pyöreämpiä pakaroita. Näissä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta ulkoiseen muutokseen keskittyminen johtaa usein asetelmaan, jossa sisäinen olotila jää kakkoseksi.
Tavoitteeseen pyritään tinkimättömän työn ja kovan itsekurin voimalla. Ennen pitkää ulkoinen päämäärä voi muodostua taakaksi, joka pikemminkin lisää stressiä hyvän olon sijaan.
Kun hyvinvointia lähestyy myötätunnosta itseään kohtaan, korostuu ulkoisten seikkojen sijaan sisäinen kokemus. Silloin ihminen ei kysy itseltään, miltä hän haluaisi näyttää, vaan miltä hän haluaisi olonsa tuntuvan. Myötätunnosta käsin toimiessa hyvinvointi tarkoittaa sellaisten valintojen tekemistä, jotka tekevät itselle hyvää.
2. Itsekuri käskee ja piiskaa, itsemyötätunto kuuntelee ja kannustaa. Itsekuri puhuu pomottavalla äänellä. Se määrää, miten sinun tulisi treenata, syödä ja palautua ja sättii välittömästi, jos et noudata sen käskyjä.
Itsemyötätunto katsoo sinua lempeästi. Se kuuntelee ensin ja tsemppaa vasta sitten. Itsemyötätunto sanoo sinulle ne sanat, joita kulloinkin tarvitset.
Yhtenä päivänä se voi olla ”anna mennä – sinä pystyt siihen”; ja toisena kenties ”sinulla on lupa ottaa iisisti”.
3. Itsekuri kulkee usein käsi kädessä ehdottomuuden ja huonon omantunnon kanssa. Itsemyötätunnon perässä seuraa joustavuus. Kun hyvinvointia tavoittelee ensisijaisesti itsekurista käsin, on jatkuvasti tekemisissä huonon omantunnon kanssa.
Elämä ei yksinkertaisesti toimi samalla logiikalla kuin television Suurin pudottaja. Sellaisiakin asioita vaan tapahtuu, jotka eivät kuulu omaan suunnitelmaan – ja sekös itsekuria sapettaa.
Itsemyötätunnosta käsin toimiessa elämä tulee aina ensin, ja sitä vastaan on turha taistella. Jääräpäisen suorittamisen sijaan itsemyötätunto uskoo joustavuuden nimeen. Mikään asia ei ole mustaa tai valkoista.
Vaikka tänään työpäivä venähtäisi ja saunalenkki tarkoittaisi ulkoilun sijasta sitä suolaisempaa vaihtoehtoa, huomenna on taas uusi päivä. Joskus lepo ja herkuttelu on parasta mitä ihminen voi itselleen antaa, joskus taas reipas hikilenkki raikkaassa ulkoilmassa. Useimmiten jotain siltä väliltä.
4. Itsekuri vähättelee tunteita, itsemyötätunto arvostaa niitä. Itsekurilla on taipumusta ”mennä vaikka läpi harmaan kiven”, kun se on jotakin päättänyt. Itsekurin kyydissä saattaa päätyä lenkille silloinkin, kun kantapää on tulehtunut tai mehupaastolle vain siksi, että meni ottamaan naapurin Pirjon somehaasteen vastaan.
Itsemyötätunto on kiinnostunut tunteistasi. Se haluaa tietää, mikä on toimintasi perimmäinen syy. Siinä missä itsekuri on toisinaan impulsiivinen, itsemyötätunto ottaa mielellään aikalisän.
Se ei usko ensimmäistä ajatustasi, vaan kysyy tarkempia kysymyksiä, kuten: mitä sinulle ihan aidosti kuuluu? Mitä se oikeastaan on, mitä todella tarvitset? Tästä syystä itsemyötätunnosta käsin tehdyt valinnat ovat yleensä paremmin linjassa itsesi kanssa.
5. Itsekuri vertailee jatkuvasti itseään muihin, itsemyötätunto kääntää katseen takaisin sisimpäänsä. Itsekuri skannailee jatkuvasti ympärilleen. Se on kiinnostunut siitä, miltä se näyttää suhteessa muihin. Sillä on taipumus tuntea huonommuutta ja kokea jatkuvaa tarvetta olla jotakin enemmän tai sopia paremmin muottiin.
Itsemyötätunto tunnistaa samat ajatukset, mutta se haluaa toimia toisella tavalla. Vertailun sijasta itsemyötätunto kääntää katseen takaisin omaan sisimpään ja kysyy itseltään: entä jos olenkin hyvä juuri näin?
Itsemyötätunto sitoutuu pikakuurien sijasta etsimään hyvää oloa sisältään. Se luottaa siihen, että hyvinvointi tulee jäädäkseen, kun lopettaa sen ainaisen perässä juoksemisen.
