Luopuminen kuuluu elämän symbioosiin ja suru tunteiden värikirjoon. Silti toisinaan tuntuu, ettei luopumisen mukanaan tuomaa surua kestä. Mutta sen kestää. Ihminen on vahvempaa tekoa kuin suru.
Sopivaa suruaikaa on vaikea määrittää. Oman surun suuruuden ja syvyyden voi itse päättää. Itse tietää milloin on aika päästää surun syystä irti. Aina silloinkaan itse suru ei katoa kokonaan. Surusta voi säilyttää siivun sydämessään muttei kannata antaa sille kaikkea tilaa. Sillä vaikka surusta osa säilyisi, ilon sopii silti tulla surun rinnalle sitä vähitellen haalistamaan.
Kirjassani Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin kirjoitan ajatuksia, joita olen itse surusta oppinut ja joiden toivon helpottavan surijan taakkaa edes vähän.
- Älä tunne syyllisyyttä menetyksestäsi.
- Älä yritä väkisin keksiä menetyksellesi syytä.
- Suret juuri oikealla tavalla.
- Muista, että saat suruusi tukea, jos niin tahdot.
- Muista, että usein muutkin ovat menettäneet kanssasi.
- Älä kanna koko surun taakkaa yksin.
- Mennyt ihminen ei tahtoisi, että surisit liikaa tai loputtomiin.
- Jaa kokemuksesi jonkun kanssa – jos sinulla on siihen voimia.
- Muista, että sinä olet edelleen täällä.
- Muista, että sinun kanssasi maailmaan jäi monta rakasta.
- Suru ei helpotu sanoilla vaan ajan saatossa.
- Surusta irti päästäminen ei tarkoita samaa kuin unohtaminen.
Ajatukset surijalle on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
