Tämä on kutsu elävyyteen!
Meditaatio, läsnäolon oivallukset ja erilaiset meditatiiviset harjoitukset voivat auttaa löytämään elämään rauhaa ja tyyneyttä. Myötätunnon harjoitukset ja epäitsekkäät toiminnat (karmayoga) voivat auttaa löytämään sydämellisyyttä.
Kuitenkin joskus huomion suuntaaminen vahvasti meditaatioharjoituksiin, mindfulnessiin ja olemiseen voi saada unohtamaan elävyyden kokemuksen ja kehollisuuden. Erilaisia vahvoja meditaatio- ja tietoisuusharjoituksia eräässä tantraperinteessä kutsutaan maskuliinisiksi harjoituksiksi. Joskus naiset ja miehet tällaisten harjoitusten äärellä muuttuvat symbolisesti ja hieman konkreettisestikin harmaiksi, jäykiksi ja elottomiksi elämässään.
Moni tarvitsee feminiinisiä harjoituksia, antautumista ja elävyyttä tasapainottamaan “kovaa” läsnäoloa ja havainnointia. Välillä sydämellisyyskään läsnäolon parina ei riitä tasapainottajaksi, vaan tarvitaan jotakin vielä alkuvoimaisempaa, elävämpää ja kehollisempaa.
Kaikki hienot oivallukset ja heräämiset tulisi lopulta integroida kehoon (embodiment) ja päästää ilmaisuun. On eri asia kokea itsensä vaikka tietoisuutena, kuin antaa sen myös todella laskeutua tunteisiin, kehoon ja tulla täydellisesti ilmaisuun. On eri asia tietää, mikä itselle on totta kuin oikeasti elää ja ilmaista se. Vasta ilmaisun kautta oivallus ja energia virtaavat maailmaan ja todella elävöittävät olemusta.
Mielessä ollessa ja tuttuja elämän reittejä kulkiessa ja tämän ajan yleisiä malleja seuraamalla voi kokea turvallisuutta. Kun tulee läsnä omaan totuuteensa, ja sen ilmaisemisen äärelle, voi pelottaa. Voi pelottaa paljon! Mutta itse asiassa tämä pelon kokemus on juuri elävyyden kokemus silloin, kun siinä on rennosti läsnä. Se on korkean energian tila, kuin olisi ison rotkon äärellä pienellä kielekkeellä. Kuitenkin kaikki ovat elämässään symbolisesti tällaisen pudotuksen ja tuntemattoman äärellä joka hetki. Ei-tietämisen tila on suuren elävyyden tila. Ainakin yhtä suuri elävyyden tila on myöntää rehellisesti itselleen oma totuutensa ja ilmaista se.
Pelon kokemus rentoudessa on elävyyden kokemus.
Alla on seitsemän näkökulmaa elävyyden lisäämiseksi elämässä. Näiden voisi ajatella olevan myös feminiinisiä harjoituksia.
7 RESEPTIÄ ELÄVYYDEN KOKEMUKSEN SYVENTÄMISEEN
1 Hengitys
*Hengitä syvempää hetki
*Hengitä nopeasti hetki
*Hengitä syvään sisään ja ulos hengityksellä / huokauksella päästä jännitykset suun kautta pois
*Hengitä ulos ja anna samalla syntyä spontaania ääntä
Hengitys on yksi selkeä elossa olemisen konkreettinen ilmaisu. Jotakin joka tapahtuu tahtomatta – itsestään. Syvempään hengittämällä ja hengitystä vapauttamalla voi lisätä elävyyden kokemusta. Samoin voi tehdä hengittämällä hetken intensiivisemmin ja nopeammassa rytmissä. Jotkut menetelmät suorastaan keskittyvätkin tällaiseen nopeampaan hengittämiseen, mutta sen kanssa kannattaa olla kohtuullinen.
2 Kehollisuus ja mielihyvä
*Urheile
*Taputtele kehoasi
*Ravistele kehoasi
*Löydä mielihyvän aistimuksia kehostasi
*Löydä nautintoa siitä, että kehosi hengittää
*Rakastele / harjoita seksuaalista tantraa
Elävyyden kokemus on lihallisuuden kokemus. Kun on keskittynyt ajatuksiinsa ja uppoutunut mielessään tulevaan ja menneeseen, niin ei voi juuri tuntea olevansa elossa kehossa tässä ja nyt. Taputtelut ja ravistelut ovat hyviä keinoja palata kehollisuuteen. Samoin on urheilu ja lähes mikä tahansa intensiivinen ja/tai miellyttävä kehollinen toiminta.
Mielihyvän aistiminen on loistava kehollisuuteen ja elävyyteen ankkuroitumisen menetelmä. Jos kuitenkin lähestyy mielihyvää haluamisen ja ahneuden kulmasta, niin jotakin hyvin elävöittävää voi jäädä kokematta. Voiko olla tavoittelematta lisää ja lähestyä herkistymisen kautta aistimuksia ja hyväksyen nykyisyydessä tuntuvan mielihyvän riittävänä? Voiko löytää kehollisista hienovaraisista aistimuksista ja liikkeistä, esimerkiksi hengityksestä, mielihyvää? Hengitysaistimuksiin uppoutuminen palauttaa läsnäoloon ja mielihyvän aistimus rentouttaa, saa avautumaan ja lisää elävyyden kokemusta.
3 Tunteiden tunteminen
*Tunne tunne
*Tunne erityisesti pelko – elävyys
Voiko tuntea sen, mitä tuntee? Kun tuntee jotakin, niin tarkoitus on olla pakenematta tunnetta ja elävyyden kokemusta ajatuksiin. Mieleen pakenemiseen liittyy usein myös kehon selvempi tai hienovaraisempi jännitys. Samoin voiko olla pakenematta aggressiiviseen tai hienovaraisempaan pyrkimykseen muuttaa tilannetta? Voiko antaa itsensä levätä tunteessa, olla tunne ja antaa kehon toimia rennosti ja sulavalla nopeudelle? Toimimalla hyvin nopeasti, pysähtymällä tai vitkastelemalla voi joskus todella vältellä tuntemista, nykyhetken aistimuksia ja vahvempaa elävyyden kokemista.
4 Mysteerin äärellä oleminen
*Ole kuppi tyhjänä – aloittelijan mielellä
*Ole nöyränä ja avoimena elämän mysteerin äärellä
Voisi sanoa, että mieli on kuin ullakko kaikkine vanhoine tavaroineen. Näistä vanhoista menneisyyden muistoista, malleista ja tulkinnoista usein ihmiset projisoivat eteenpäin ja rakentavat vanhahtavaa tulevaisuutta. Kaikkeen todella uuteen pääsee käsiksi elämässä ja vuorovaikutuksessa, kun on silmät auki tässä ja nyt sekä poissa ajatuksistaan. Voiko välttää kuorruttamasta jokaisena hetkenä tuoreesti nykyisyydessä ilmentyviä tilanteita ja ihmisiä menneisyyden käsityksillä ja uskomuksilla?
Voiko olla mysteerin äärellä – ei-tietämisen tilassa – ja kokea jännitteen siitä, että ei todella tiedä? Onko nöyryyttä olla kuppi tyhjänä? Voiko välttää omaa erinomaisuutta kivasti korostavaa tapaa puristaa todellisuus käsityksien sisään ja laatikoida se turvallisesti mielen hyllyköihin? Elävyys löytyy mysteerin äärellä olemisesta ja mysteerin elämisestä.
5 Avautuminen – ravituksi tuleminen
*Anna kehosi ja olemuksesi avautua
*Anna itsesi tulla täysin ravituksi
*Anna ravituksi tulemisen kokemuksesta spontaanisti nousta elävyyden kokemus
Sen lisäksi, että tyhjentää mielen kupin ja tekee tilaa sillä tasolla, niin voiko saman antaa tapahtua tunteiden ja kehollisuuden tasolla? Voiko antaa jokin syvän eksistentiaalisen puristuksen ja takertumisen hellittää ja antaa elämän virrata sisäänsä aistimuksina, tunteina ja elävyytenä – energiana? Voiko antaa itsensä tulla elämän ravitsemaksi ja kokea runsautta ympärillään ja elämässään? Näin voi kokea spontaanisti olemuksestaan nousevaa kiitollisuutta siitä, että elämä ravitsee.
Jos tuntuu siltä, että elämä ei ravitse. Niin voi leikitellä pienellä harjoituksella ja kokemuksella. Voi sulkea suunsa ja sormillaan voi sulkea sieraimensa. Eli siis käytännössä ei siis anna itselleen ilmaa hetkeen. Tovin kuluttua syntyy kokemus hapen puutteesta – kokemus suuresta puutteesta. Sitten vain avaa suunsa, vapauttaa sormet ja henkäisee sisään. Aaahhh. Siinä hetkessä ilma tuntuu niin ravitsevalta ja samalla tajuaa, että elämä sittenkin todella ravitsee juuri nyt monilla tavoilla. Mikä ihana ilman runsaus onkaan ympärillä. Elämä on myös ravinnut lukemattomilla tavoilla meitä tähän mennessäkin – kehon elossa oleminen on elävä todiste siitä.
Chi kungin (kiinalaisen voimistelun) mestari Robert Peng on kertonut harjoituksesta nimeltä: nuorishing chi kung, jota voi tehdä milloin ja missä vain. Ideana on eläytyä ja aistia, että ympärillä on rajaton elämänenergian, chi:n, valtameri. Sitten todella avaa itsensä sille. Antaa kaikenlaisten sisäisten puristusten hellittää ja antaa chi:n virrata sisään sekä ravita runsaudella koko olemusta. Kun todella avautuu ja kokee itsenä ravituksi, syntyy spontaanisti elävyyden kokemus.
Elävyyden kokemus on elämän runsauden kokemus kehossa ja olemuksessa. Jos chi:n valtameri ympärillä sekä sisällä kuulostaa ja tuntuu enemmänkin kiinalaiselta ja taolaiselta uskomusrakenteelta, niin voi toki leikitellä edellisen harjoituksen ja ilman kanssa. Toki länsimaisen tieteellisenkin näkökulman mukaisesti on vain olemassa energiaa. Jos se tuntuu yhtään hyvältä, niin miksipä ei leikkisi, että tämä kaikki oleva energia on elävää energiaa.
6 Rehellisyys
*totea rehellisesti oma todellisuutesi ja kokemuksesi
*totea rehellisesti omat tunteesi
*totea rehellisesti mitä haluat
Mysteerin äärellä oleminen ja sen totuudellisesti myöntäminen, että ei tiedä, on ihmeellistä. Kuitenkin usein myös tiedetään. Tiedetään todella todella tarkkaan mitä tunnetaan, koetaan ja halutaan vaikka työn, ihmissuhteiden ja elämän suhteen yleisesti.
Onko siis rohkeutta päivittää itsensä nykyisyyteen? Se, mikä oli totta työn, ihmissuhteiden tai elämän suhteen kaksi vuotta sitten, ei ole välttämättä enää totta. Se mikä oli totta kaksi kuukautta sitten ei ole välttämättä enää oikeasti totta. Se, mikä oli totta kaksi minuuttia tai sekuntia sitten, ei sekään välttämättä ole enää totta. Onko uskallusta elää elämää nykyisyydessä kokonaisvaltaisesti?
Se, että sanoo, että en tiedä vaikka tietääkin, on itselleen valehtelua. Se on päänsä kääntämistä pois omasta elämästään. Se on elämänsä vain puoliksi elämistä. Rehellisyys avaa potentiaalin muutokselle ja epävarmuudelle. Se synnyttää pelkoa eli elävyyden kokemusta.
Uskaltaisiko itselleen ääneen todeta, että mikä on totta juuri nyt elämässäsi ja mitä haluaa? Täysin rehellisesti. Tai uskaltaisiko edes silloin todeta rehellisesti asioista itselleen, jos tietäisi, että ei kuitenkaan nyt tarvitse tehdä mitään asioiden suhteen? Tämäkin antaa tilaa sisimpään ja totuuden happea olemukseen.
Ihmisen olemus on usein kuin eduskunta, että jos toteaa jonkin todeksi mielessään, niin voi huomata, että myös vastakkaiset tai melkein vastakkaiset asiat nousevat tajuntaan. Tietyllä tavalla jokaisessa on monia puolia, joista tulee pitää huolta esimerkiksi: kaipuu muutokseen ja seikkailuun ja toisaalta kaipuu pysyvyyteen ja turvallisuuteen. Ihmisen tehtävänä on pitää huolta kokonaisuudesta ja myös tunnistaa se, mikä syvemmin totta tämän mielen toisaalta ja toisaalta -tason takana.
7 Oman totuuden ilmaiseminen
*astu askel kohti ilmaisua – aluksi vaikka pieni askel – leikittele
*astu sitten juuri oikean kokoisin askelin eteenpäin – hidastelematta tai puskematta
*välillä on myös hypättävä tietämättä, mitä itsensä ilmaisusta seuraa
Nyt päästään suurimman elävyyden lähteen äärelle! Pääseekö kaikki se oivallus, rakkaus, totuus ja hurmio todella ilmaisuun? Pääseekö se kaikki tosi liikuttamaan kehoa ja virtaamaan maailmaan? Uskaltaako ottaa riskin ja seurata omaa syvää totuuttaan, joka nousee syvemmältä kuin mielen ja eri olemuspuolten halut suuntaan tai toiseen? Uskaltaako toimia toisin kuin kukaan muu tai toimia vaikka täysin samoin kuin kaikki muut – mikä ikinä itselle onkaan totta. Elämän hetket ovat kuitenkin rajatut. Elääkö elämäänsä aidosti?
Elämä on nyt
Suurin elävyys on nykyhetkessä. Itse asiassa ihmiset saattavat välttää tätä nykyhetken elävyyttä, jopa viimeiseen saakka. Tämä voi käydä ilmeiseksi esimerkiksi seksuaalisessa yhtymisessä. Jännittääkö kehoa, pakeneeko mieleen tai sfääreihin vai yrittääkö rynnistää eteenpäin ja purkaa nopeasti jännitteen? Vai voisiko tantrisen rakastelun lailla levätä erilaisissa jännitteen vaihteluiden aallokossa tunteja? Samaan näkökulmaan viittasi aikaisemmin kuvattu tarve paeta tai aggressiivisesti hyökätä eteenpäin sen sijaan, että olisi vain tunteissa ja aistimuksissa läsnä. Tätä voi tutkia monissa elämän tilanteissa.
Jos aikoo hypätä pelottavan korkealta hyppytelineeltä veteen, niin jossakin vaiheessa on vain liikautettava kehoa eteenpäin tietämättä, mitä seuraa. Oman totuuden ilmaisu ja sydämensä seuraaminen on juuri tätä. Rohkeimmat eivät hyppää vain kerran kuussa tai päivässä vaan ovat valmiita hyppäämään uudestaan ja uudestaan, kun elämä vie heidät hyppytelineelle ja tuntemattoman äärelle. He uskaltavat olla mysteerin äärellä tietämättä. He uskaltavat kokea pelkoa (elävyyttä) ja myös tietää, kun he tietävät. He uskaltavat ilmaista oman totuutensa. Oletko sinä valmis hyppäämään nyt ja uudestaan ja uudestaan elämän virtaan?
Tämä on elämään uppoutumista…
Teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.
Jarkon uusi kirja Metsässä.
Unsplash kuvat: Rodolfo Sanches / Mark Basarab / Rosie Kerr / Darius Bashar
Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!
