Myötätunto ei a) ole olemassa vain muita ihmisiä varten vaan myös itseäsi varten b) ei tarkoita passiivisuutta ja alistumista, vaan voimautumista oman hyvinvoinnin puolesta toimimiseen.
Ei auta, että vaadin itseäni kiukkuisena lopettamaan tupakanpolton, suremisen tai laiskottelun. Ei elämääni – tai kenenkään toisen elämää – paranna se, että ajattelen joka päivä, että minun pitäisi olla pullantuoksuinen äiti tai herkkuruokien loihtija.
Elämä voi olla tosi mukavaa ja rakkaudellista, kun lämmitän väsyneenä pakastepitsaa. Miksi minun pitäisi olla mitään muuta kuin nyt olen?
Myötätunto on sitä, ettei bätlää itsensä kanssa koko ajan. Ja silloin kun syntyy sisäinen taistelu, on itselleen myötätuntoinen siitäkin. Myötätunto ei luo mitään täydellistä zen-tilaa, jossa mikään ei heilauta, satuta tai aiheuta sisäisiä kirrauksia.
Myötätunto on kykyä kannatella itseäsi siinä mitä nyt on. Se on omassa joukkueessaan olemista ilman ehtoja. Ja sitä, että kun huomaa odottaneensa tai vaatineensa itseltään jotain – asettaneensa ehtoja – on siitäkin myötätuntoinen. Myötätunto on oikeastaan elämän seikkailun asenne. Se syventää itsearvostusta ja kykyä nauttia omasta itsestä.
Olennainen, voimauttava, myötätuntoa avaava kysymys on: “mitä olen tehnyt itseni hyväksi sisäisesti viime aikoina, jotta minulla olisi turvaa tehdä valintoja jotka kutsuvat? Olenko luonut itselleni levollisuutta tai pyytänyt apua, jotta voisin opetella uusia tapoja? Olenko piiskannut vai ymmärtänyt itseäni surussani? Olenko vuosikausia hakenut joka ilta töistä tullessani jätskipaketin surua lievittääkseni, vai olenko tutkinut tapoja kohdata ja vapauttaa suruani? Olenko kuunnellut mitä tarvitsen, ja sallinut itselleni sitä?”
Voimaantumattomana ihmisestä valuu energiaa, koska hän odottaa, että jokin ulkopuolinen täyttäisi omat sisäiset reservit. Sanonta ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” on tosi kuvaava. Kun alkaa huolehtia tarpeistaan ja tunteistaan, ei elä odotellen, että joku toinen kaataisi rakkautta, huomiota tai hoivaa sisäiseen kaivoon.
Saatamme pelätä, että jos olemme vähemmän ankaria itsellemme, menetämme hallinnan. Samalla jumitamme erilaisissa kierteissä: jojo-dieeteissä, repivissä ihmissuhteissa tai uupumuksessa. Myötätunto ja lempeys itseä kohtaan muuttaa ja transformoi enemmän, nopeammin ja lempeämmin kuin kaikki maailman kiukku, itsensä kanssa taisteleminen ja muutospakotus yhteensä. Itsensä piiskaaminen on egonsa kanssa vääntämistä, myötätunto on yhteyttä omaan sydämeen ja itseä suurempaan.
Voimaantuminen on sitä, että muutan tietoisesti suhdetta itseeni lempeämmäksi
On egon keksintöä, ettemme saisi polttaa tai painaa tämän verran kuin nyt painamme. Myötätuntoinen ytimemme ei suhtaudu kriittisesti vaan lämmöllä ymmärtäen, että ihmiselämä on joskus tiukkaa settiä. Kun astun myötätunnon kautta sydämeeni, olen enemmän ok sen kanssa, millainen olen. Voimaantuminen on sitä, että muutan tietoisesti suhdetta itseeni lempeämmäksi. Siihen kuuluu oman menneisyyden ja kokemusten myötämielinen, avoin tarkastelu. Myötätunto vapauttaa voimavaroja oman toiminnan ja ajatusten uudelleen tarkasteluun ja uusien valintojen tekemiseen.
Jos ajatus turhauttaa eikä sillä tunnu olevan arkesi ja elämäsi kanssa mitään tekemistä, voisitko antaa itsellesi mahdollisuuden tsekkailla suhdetta itseesi ja elämään uudesta kulmasta? Voisiko jokin muu tapa olla ja elää olla mahdollinen? Sellainen, jossa voit itsesi kanssa hyvin? Se potentiaali on sinussa jo.
Voimaantuneisuus – tai myötätunto – ei vain tipu sinuun jostain, kun olet tarpeeksi työstänyt itseäsi tai henkistynyt. On valinta suhtautua itseensä ja elämään myötämielisesti, huolimatta siitä mitä olet kokenut.
Myötätuntoa voi harjoitella joka päivä. Siihen tarvitaan oikeastaan vain yksi kysymys: mitä tarvitsen nyt? Myötätuntoinen vastaus on sellainen, joka on nyt toteutettavissa. Jos olet ihan puhki ja sen sijaan tarvitset omasta mielestäsi puhkuvaa intoa, onko se kovin myötätuntoista suhteessa siihen, missä nyt menet? Tarvitsetko tauon? Aikaa itsellesi? Lepoa? Ystävän kanssa puhumista? Jonkin sivummalle jättämistä, kunnes voimat palautuvat?
- Anna itsellesi aikaa, jota et täytä millään
- Kuulostele, mistä ihan pienestäkin nautit ja iloitset. Minkä verran teet noita asioita päivässä? Viikossa? Kuukaudessa? Kaikki se mistä nautit ja iloitset on myötätunnon rakentamista itseäsi kohtaan.
- Kysy itseltäsi usein (vaikka heti nyt): mikä olisi lempeintä itseäni kohtaan juuri nyt? Mikä auttaisi minua sallimaan itselleni tuon asian, ajatuksen tai teon? Mikä on pienin mahdollinen askel tai asia juuri nyt?
- Emme ehkä voi muuttaa elämän isoja speksejä juuri nyt, esimerkiksi työpaikkaa. Myötätuntoista voisi olla kuulostella, miten lempeyttäisin omaa oloani siinä missä nyt olen. Voinko tuoda itselleni töihin kukkia? Kuunnella musiikkia? Käydä päivän aikana kävelyllä? Ostaa laatikkoon herkkusuklaata päiväkahvin kanssa?
- Myötätuntoiset, lempeämmät valinnat rakentavat sisäistä turvaa. Se auttaa kohtaamaan omia tunteita sivuun sutimisen sijaan. On myötätuntoista antaa itsensä tuntea mitä tuntee, ajatella mitä ajattelee ja tiedostaa se. Elämäämme eivät muuta vaatimukset, hienot agendat ja kaikki maailman henkinen tai psykologinen tieto yhteensä. Myötätunto vapauttaa ja avaa transformaatiolle.
Kuva: Unsplash
