Viisas tunnetaitopioneeri Anne-Mari Jääskinen kysyi minulta kerran kesällä, olenko blogannut vähemmän viime aikoina. ”Taitaa olla niin”, tuumin. Jaoimme aatoksen: tämä aika tuottaa narsististakin hybristä, jolloin itsestään ”pitäisi” koko ajan olla tuuttaamassa ilmoille. Olemme näkyvillä ja saatavilla.
Menemme mukaan unohtaen, että vielä hetki sitten ei edes ollut tällaista näkösällä olemisen ilmiötä, jonka tahti on kova. Facebookin perustajat ovat kertoneet avoimesti, kuinka alusta on luotu synnyttämään mielihyvähormonivastetta aivoissa (eli myös riippuvuutta) ja kuinka somen käyttö pitkällä tähtäimellä aiheuttaa keskittymishäiriöitä.
Some mahdollistaa uudella tavalla äänitorvia, mutta tuottaa myös omanlaistaan narsistisuutta. Oletko näkyvä ja voimassasi, jos et näy ja voimistele somessa?
Olen luonut elämääni ihan omat speksit siinä mielessä, että keskityn asioihin, joista pidän ja jotka ravitsevat energiaani. Tämä koskee muun muassa somettamista, saatavilla oloa ja itsestäni ilmoittelua. Haluan mennä omassa tahdissani, ilmaista sen mukaan mitä sisäisyydestäni kumpuaa, tunteen kanssa. Joskus ilmaisen enemmän, joskus tosi hitaasti ja vähemmän.
Olen pohjimmiltani aika yksityinen ihminen. Ammennan sitten persoonallisuustyypistä tai astrologiasta, tarvitsen sisäisen avaruuteni kanssa olemista ihan rauhassa. Tarvitsen muiden äänien poissulkemista. Kyseenalaistan asioita ja ilmiöitä, myös luodakseni uutta. Minulle tärkeää rajojen opettelua ja itseni arvostamista on ollut tulla tietoiseksi ja kunniottaa itseäni siinä, minkä verran ja millä tahdilla viestittelen, tapaan ihmisiä tai puhun puheluja. Toimin tuon tarpeeni mukaan – enkä enää väsy samalla tavalla kuin ennen.
Sometus, näkyminen, yhteydet ja jakaminen jotka teknologia mahdollistaa eri tavoin kuin aiemmin ravitsee eri tavoin eri ihmisiä. Uskon, että tämä on jossain määrin temperamenttikysymys. Mutta jos olet yhtään kaltaiseni superherkkä ja empaattinen ja toisinaan väsyt tai häiriydyt ”ulkopuolisista äänistä”, haluan sanoa, että on ok olla erittäin valikoiva sen suhteen, mitä ääniä kuuntelee, millaisia impulsseja ammentaa ja mitä kautta.
Moni herkkä yrittää sopeutua maailman rytmiin koska se vähän niin kuin kuuluu empaattisen orientaatioon. Unohtuu, että omilla valinnoilla myös luodaan maailmaa. Ei tarvitse vain reagoida vaan saa olla proaktiivinen, kysyä, haastaa ja valita toisin.
Moni herkkä yrittää sopeutua maailman rytmiin, koska se vähän niin kuin kuuluu empaattisen orientaatioon.
Kumppanini on vienyt hommelin niin pitkälle, että hankki itselleen ihan minikokoisen puhelimen. Sillä ei paljoa tule älyteltyä, kun ruudusta ei oikein näe mitään. Itseään kuuleva seuralaiseni ei myöskään juuri käytä sosiaalisen median alustoja. Hän tuumaa, että olo on läsnäolevampi ja oma ajatus kulkee kirkkaammin, kun puhelin on lähinnä soittamista ja viestejä varten. (Päivitys: kirjoitin tämän jutun jo monta kuukautta sitten ja nyt kumppanini on hommannut itselleen taas älypuhelimen, mutta vain siksi, ettei miniluurissa ääni oikein soitellessa kulkenut).
Kun on tietoinen siitä, kuinka haluaa olla itsensä ja toisten kanssa, luo maailmaa tietoisesti.
Me teemme tämän maailman itse. Eivät ”ne” tai ”nuo” vaan minä. Ei mikään uusi kela, mutta toisinaan esiin nostamisen arvoinen. Kaikkeen ei tarvitse eikä kannata mennä mukaan – eikä se tarkoita nyreilyä tai vastaansoutamista. Se tarkoittaa, että valitsee, kuinka kallisarvoista elämänenergiaansa haluaa ilmentää.
Ei aina tarvitse olla saatavilla. Ei tarvitse olla koko ajan ulkoisen ajan hermoilla. Ei tarvitse hämmentyä, jos hämmentyy sometulvasta tai siitä mitä kukakin mistäkin sanoo ja ajattelee tai miltä asiat näyttävät. Erityisen herkkä näkee yleensä kuvien ja sanojen taakse ja lukee energiaa – ja saattaa mennä itsensä kanssa solmuun, jos viestit ovat ristiriidassa.
Ei siis tarvitse sopeutua. Saa kuunnella rajojaan ja toimia sen mukaan mikä itseä ravitsee. On myös kenties ihan tervettä lakata seuraamasta somessa tyyppejä, joiden postaukset tai jutut eivät ravitse sinua. Ei siitä tarvitse syyllistää itseään, että oonpa lapsellinen tai kateellinen tai mitähän tää mulle nyt peilaa, jos ei resonoi.
Rakkaudellista on se, mikä sinulle on rakkaudellista. Se, mitä tulee impulsseina sisäisyyteesi sisään tulee jollakin tavalla myös ulos. Jos sisään tulee jatkuvasti kaikkea, mikä ei inspaa vaan sekoittaa, vaikuttaa se tavalla tai toisella siihen mitä teet ja itsestäsi kelaat. Uskallatko luottaa sisäiseen ääneesi ja tunteeseesi niin paljon, että valitset diskriminoida, mitä otat sisään? Sinä asetat rajat ja valitset itse, mihin huomiosi keskität.
Valinnoillasi ravitset laadukkaasti tai vähemmän laadukkaasti omia energioitasi – ja sen myötä myös sitä, millaista maailmaa (ja elämää itsellesi) luot. Eikä tässä some- tai älytysasiassa tarvitse olla puristinen, mustavalkoinen tai ylianalyyttinen, mutta saa olla tietoinen; saa kuulostella, kyseenalaistaa ja valita toisin.
Mitä enemmän luotat itseesi ja toimit sen mukaan, sitä enemmän itsellesi oikein tulet syvästi näkyväksi. Eli koet myös selkeyttä ja levollisuutta. Se on kestävän kehityksen voimautumista ja tuntuu syvästi sydämessä asti. Todistaapa sitä sata (tuhatta) seuraajaa, mielitiettysi tai taivaan tuikkivat tähdet.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Kuva: Unsplash Aral Tasher
