Yhteyden kokeminen toiseen ihmiseen on kiehtova, kaunis mysteeri. Yhtiä suurimpia kipuja taas ihmisyydessä on yhteyden puute tai sen katkeaminen. Yhteys ei tarkoita sitä, että meidän täytyisi olla samanlaisia, samaa mieltä tai kokenut samaa. Nämäkin voivat yhteydessä täyttyä, mutta ne eivät ole sen edellytys.
Ajattelen, että yhteys on kahden ihmisen kohtaamista näennäisyyksien läpi, jollakin syvemmällä ja paljaammalla tavalla. Keskeneräisenä, haavoittuvaisena, ja silti täydellisen riittävänä juuri siinä missä on. Yhteydessä on samalla jotain valtavan täyttävää.
Ja kuitenkin suurimmat haavamme tuntuvat olevan juuri yhteyden alueella. On kokemuksia torjutuksitulosta, hylätyksitulosta, siitä ettei tullutkaan nähdyksi, siitä ettei tullutkaan ymmärretyksi. Nämä haavat luovat yhteydelle esteitä. Joku on päättänyt, ettei yhteydelle altistuminen ole turvallista, ja välttää läheisyyttä hyvin alitajuisillakin keinoilla. Toinen taas on niin yhteyden nälkäinen, että koittaa hakea yhteyttä toiseen muuttumalla toisen mielen mukaiseksi, tai unohtamalla omat syvemmät tarpeensa.
Parisuhteissa käy helposti niin, että nähdään päivittäin, mutta toista ei ole kohdannut ehkä viikkoihin, kuukausiin tai jopa vuosiin syvemmin. Syvempi kohtaaminen kysyy haavoittuvaisuutta ja itsensä äärelle pysähtymistä. Se on keskeneräisyyden, kaikkien sävyjen ja vivahteiden sallimista itsessä. On vaikea kohdata toista, jos ei oikein ole kosketuksissa itseensä.
Ajattelen yhteyden olevan mysteeri, jota ei voi pakottaa. Mutta yhteydelle voi tehdä tilaa.
Näiden harjoituksien avulla yhteyttä kumppaniin voi mahdollistaa:
- Kuuntele ja tule kuulluksi
Laittakaa ajastimeen aikaa 5 minuuttia ja sopikaa kumpi teistä puhuu ensin. Harjoituksessa toinen ensin saa tilan puhua 5 minuutin ajan. Ilman, että keskeytetään, kommentoidaan, kysytään, tuhahtelusta puhumattakaan. Voi lähteä puhumaan vaikka siitä mitä itselle kuuluu ja millaisia asioita elämässä on meneillään ja sallia puheen virrata sinne minne se menee, puheen ei täydy olla jäsenneltyä tai pysyä jossain tietyssä aiheessa. Kun kello soi, katsokaa hetki toisianne silmiin ja kiittäkää. Tehkää sama toisin päin.
Hyvin usein kuuntelemme vastataksemme. Ja vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on tärkeää myös, on myös paikkansa sille, milloin toinen saa oikeasti rauhassa tulla kuulluksi. Toistakaa 1–2 kierrosta ja jutelkaa sen jälkeen vapaasti.
- Uteliaan kysymisen tekniikka
Uteliaan kysymisen tekniikassa, eli inquiryssa toistuu sama kysymys. Toinen on ensin kysyjä ja toinen vastaaja. Tässä ei nyt haeta ”oikeita” vastauksia, eikä sen puoleen pitkiä analyyseja, vaan vastauksen on hyvä olla aika lyhyt, ehkä jopa muutama sana tai maksimissaan lause.
Laittakaa ajastimeen 3–4 minuuttia ja sopikaa kumpi ensin kysyy ja kumpi vastaa. Tässäkään harjoituksessa kysyjä ei välissä kommentoi, ei kysy lisää vaan kysyy aina vastauksen jälkeen saman kysymyksen.
Käyttäkää ensimmäisessä osiossa kysymystä: Mitä sinun on vaikea kohdata suhteessamme?
Kun olette molemmat kysynneet ja vastanneet tähän, ottakaa toinen kysymyskierros, jossa kysytään: Mikä suhteessamme on sinulle arvokasta?
Harjoituksen jälkeen kiittäkää toisianne, ja voitte rauhassa, ilman liikaa analyysia keskustella harjoituksesta ja miltä se tuntui.
- Äärirajojen silittäminen
Tässä harjoituksessa toinen menee makaamaan mukavalle alustalle ja saa rauhassa sulkea silmänsä. Pari lähtee silittämään kumppanin äärirajoja, käsiä, jalkoja, selkää, kylkiä ja kasvoja kaikessa rauhassa. Harjoituksessa ei ole tarkoitus puhua, vaan olla toiselle kehollisesti läsnä. Harjoituksen tarkoitus ei ole koskettaa seksuaalisesti. Sellaisillekin harjoituksille on paikkansa mutta tämä harjoitus on ennenkaikkea turvallista, hoivaavaa kosketusta, jonka tarkoitus ei ole ”johtaa mihinkään”. Jos haluatte harjoituksen tehtyänne rakastella, mikään ei sitä tietenkään estä.
Kurkkaa parisuhteen keskustelukortit:
