Kiitos – niin helppo mutta suuri sana, ja välillä sitä kuitenkin pihistellään. Miksi?
Se, miten suhtaudumme muihin ja miten puhumme muille, on pitkälti heijastusta siitä, miten kohtelemme itseämme ja puhumme itsellemme. Luultavasti jos joku ihminen kiittää harvoin, vaikka mielestäsi olisi siihen hyvä syy, hän myös kiittää itseään harvoin.
Sisäinen vaatimustaso on monella niin suuri, että sättimisten sekaan ei mahdu kiitoksia. Kun kiitos ei mahdu sisäiseen sanavarastoon, sitä ei kuule myöskään puheessa paljon. Ja toisinpäin: Hän, joka muistaa joka käänteessä mielessä kiittää itseään ja elämää, kiittää helposti myös muita.
Stressaantuneena usein ihminen on suorittamisen putkessa, jossa ajatusta ohjaa pelko. Silloin kiitos harvoin mahtuu sanavarastoon. Kun taas alkaa kiittää, pelko eli stressi kaikkoaa helpommin. Niin yksinkertainen mielemme on. Se uskoo sen, mitä sille tarjoilee.
Olen ollut elämässäni pitkään itseni sättijä. Kun tulin tietoiseksi oman sisäisen puheeni laadusta, aloin muuttaa sitä ihan teknisesti: Sanoin kävellessäni itselleni tai elämälle ”kiitos”, vaikka en osannut oikein kohdistaa sitä mihinkään. Siinä kohtaa, kun mieli huusi ennen ”voihan prkle”, korvasin sen sanalla ”kiitos” – riippumatta, mitä asia koski.
Aina kun katson peiliin, sanon kiitos. Ei tarvitse tietää, mistä kiittää. Riittää, että kiittää. Kun elämä tuo vastaan hyviä asioita, hymisen mielessäni ja sisuksissani kiitosta.
Kiitollinen mieli ja sanat tekevät ihmisen olemukseen loistetta ja vetovoimaa – hänen seurassaan tuntuu mukavalta (vaikka aina ei tajua edes, mistä se johtuu).
Kun mieli alkaa tuottaa kiitosta, se lipsahtaa vahingossa myös ääneen. Sitten kiitokset alkavat soljumaan suusta miltei jokaisessa tilanteessa. Mieli on täynnä kiitosta ja olo on täynnä kiitollisuutta, niin suu pulputtaa kiitosta automaattisesti.
Meillä oli juuri muutto, ja kun muuttomiehet roudasivat laatikoita ja huonekaluja, sanoin ehkä sata kertaa kiitos heille muuton aikana. Välillä olin näkevinäni hämmentyneitä ilmeitä. Mietin, että kuulevatkohan he kiitosta työstään, josta ainakin itse koin syvää kiitollisuutta sillä hetkellä.
Minulle itselleni tulee tosi hyvä mieli siitä, kun toinen ihminen kiittää – ihan pienistäkin asioista. Kiitollinen mieli ja sanat tekevät ihmisen olemukseen loistetta ja vetovoimaa – hänen seurassaan tuntuu mukavalta (vaikka aina ei tajua edes, mistä se johtuu). Mutta kaikkein paras lahja kiitos on kuitenkin kiittäjälle itselleen. Kiitollisuus tuo elämään levollisuutta, luottamusta ja positiivista virettä. Mitäpä muuta sitä ihminen voisi elämältään toivoa?
Muistakaa siis kiittää itseänne joka käänteessä. Silloinkin, kun tuntuu, ettei sille ole mitään syytä. Tai paremminkin: juuri silloin.
Muistakaa kiittää muita joka käänteessä– et koskaan kiitä toista liikaa. Kiitos voi pelastaa toisen päivän – ihan konkreettisesti.
Kiitä myös elämää, erittelemättä.
Joko sinulla on Hidasta elämää -kiitollisuuspäiväkirja? Kurkkaa ihastuttava päiväkirja täältä:
Kurkkaa myös muut kiitollisuusaiheiset ihanuudet verkkopuodistamme. Löydät puodista kiitollisuuskalenterin 2022 ja lasten omat kiitollisuuskortit sekä muita kiitollisuutta vahvistavia löytöjä:
