Suoritatko hyvinvointia vai sallitko itsellesi syvää hyvää oloa?

Nuorempana ajattelin, että jos syön tai liikun tietyllä tavalla, kehoni voi hyvin. Myöhemmin hokasin, että kehoni hakeutuu aina homeostaasiin, kun sydämeni voi hyvin. Oikeastaan koko systeemini tasapainottuu usein itsestään, kun sallin itselleni sitä, mitä sydän halajaa. (Tasapaino voi tarkoittaa myös näennäistä epätasapainoa välillä; kehon oireita ja sairastelua. Sehän ei ole huono asia, vaan kehon viestejä ja viisautta.) En enää mieti yhtään, mitä syön. Liikun ja sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, mikä intuitiivisesti kutsuu. Se kysyy luottamusta sisäiseen viisauteeni, ei niihin mielleyhtymiin, mitä liitetään vaikkapa siihen, että syö raakasuklaata tai harrastaa joogaa tai on vegaani tai treenaa maratonia varten tai paastoaa säännöllisesti. Hyvinvointi on minulle hyvää oloa minuna. 

Kun toteutat sitä, mikä sinua ravitsee ja ilahduttaa, olo elämässä paranee. Usein meillä on vastustusta tehdä juuri niitä asioita jotka meitä eniten kutsuisivat, ihan huomaamatta. Lisäksi meillä on liuta koottuja selityksiä siitä, miksi emme voi tai ehdi tehdä sitä, mikä kutsuu. Itsearvostuksen puute se siellä vain jyllää ja sanelee valintoja.

Itsestä huolehtiminen ei ole suoritus. Vaikka kasviksia kenties olisikin hyvä syödä puoli kiloa päivässä ei levollisuus elämässäsi lisäänny lainkaan, jos piiskaat itseäsi pysymään barometreissa ja ihannepainoissa. Jos valintasi perustuvat siihen, että jonkin sinussa pitäisi olla toisin, et toimi hyvinvointisi puolesta vaan pohjimmiltaan itseäsi vastaan. On suuri ero toimia pelon tai vastustuksen kuin lempeyden ja itsearvostuksen motivoimana. Eli: sallitko itsellesi hyvinvointia vai suoritatko sitä? Pitääkö sinun aina olla viisas ja rakkaudellinen? Mitä uskot ”ravitsevasta” ruokavaliosta tai siitä mikä energiaasi kohottaa? Kenties energia ei olekaan optimitasossa jos uskot, että henkisyys, rakkaudellisuus, terveys tai eheys on jostakin tietystä kiinni. 

Kenties henkesi, sydämesi ja kehosi ei tarvitsekaan muuta kuin luottamusta omaan sisäiseen viisauteesi.

Tarvitaan pysähtymistä jotta voi kuulla, mikä minua kutsuu sen sijaan, mitä minun pitäisi hyvinvoinnin eteen tehdä. Pitäisi ei tuota levollisuuden vaan vaatimuksen ajatuksia ja tuntemuksia. Usein silti suoritamme hyvinvointia pitäisin emmekä oman kehomme viisauden kautta. Huomaamattamme teemme asioita, joihin olemme ehkä alitajuisesti kiinnittäneet mielleyhtymän hyväksytyksi tulemisesta. Saatamme tehdä valintoja siksi, että kuuluisimme joukkoon, olisimme arvokkaita tai koska huomaamattamme uskomme, että ”henkinen” tai ”hyvinvoiva” ihminen toimii näin. Emme ehkä edes erota, mikä omassa kehossa ja sydämessä ihan oikeasti tuntuisi hyvältä – tai emme uskalla kuunnella, koska silloinhan kulkisimme omaa tietämme. 

Mitä jos et oikeasti rakastakaan joogaamista? Mitä jos et oikeastaan haluakaan hikiliikkua vaan kävellä rauhallisesti luonnossa? Mitä jos et olekaan niin seurallinen kuin olet luullut – vaan pelkäät mitä tapahtuu, jos sanot kavereille enemmän ei? Entä jos pohjimmiltaan kaipaisit kaiken aikaansaavuutesi rinnalle paljon enemmän yksinoloaikaa? Entä jos hyvää oloa toisikin enemmän sallivuus kuin puristisuus ja ruuan, ihmisten, ajatusten, tunteiden tai tekemisten jaotteleminen parempiin ja huonompiin? Se kysyy rohkeutta – koska se kysyy syvästi itseesi luottamista. 

Kun sydämesi on mukana valinnoissasi, ne tuottavat hyvää oloa.

Mitä uskot siitä, mitä sinun hyvinvointisi eteen olisi hyvä tehdä? Onko motiivina mielihyvän ja hyväksynnän saaminen, vai syvä hyvä olo juuri sinuna? Ei viiden vihermehun päivässä juominen tee olosta hyvää itsesi kanssa, jos yrität koko ajan olla terveempi, parempi, trendikkäämpi, henkisempi, hyvinvoivampi. Totta kai saamme haluta voida hyvin. Totta kai saamme juoda ja rakastaa vihermehuja. Tekemisen motiivi on olennainen.

Kun itselleen suo hyvää niin, että motiivina on olla itselleen hyvä ja suoda itselleen lämpöä, aikaa, hiljentymistä ja unelmiensa kuulemista, menee kohti itseään. Ainoastaan itseään kohti menemällä löytyy syvä ilo, merkityksellisyyden tunne ja voimavarat oman itsensä toteuttamiseen. Kysymys ei niinkään ole siitä mitä teet, vaan miksi teet.

Voi olla, että nautit valtavasti ulkona lounaalla käymisestä. Se ei ole itsesi hellimistä, jos samalla tunnet huonoa omaatuntoa ”rahan tuhlaamisesta” tai ”laiskottelusta”. Itsellesi hyvän suominen ja elinvoimastasi huolehtiminen on sitä, että sallit itsesi rentoutua, iloita ja nauttia siitä mitä olet tekemässä. 

Sinun elinvoimasi on sinua varten. Sinulle lahjaksi annettu.


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Sydänjuttu-tehtäväkirja

    17,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Hidasta elämää -kuvakortit (Uusi versio)

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin