Henkilökohtaisen kriisin kohdanneelle, läheisen menettäneelle, eronneelle, vakavasti sairastuneelle, tai muuta vastaavaa kokeneelle tulee helposti vastaan tilanteita, joissa toisten kohtaaminen pikemminkin lisää kuormaa, kuin keventää sitä.
Usein haluamme jakaa kriisin kokeneen kanssa omia vastaavia kokemuksiamme. Tuolloin voi toki syntyä vertaistukimaisia oivalluksia – “en ole yksin kohtaamani asian kanssa”. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että oman kokemuksensa jakaja ei käytä kriisin kohdannutta vain oman aiemman kriisinsä jälkimaininkien likasankona.
Tässä 5 käytännöllistä vinkkiä kriisistä toipuvan kohtaamiseen.
1. Tarjoa aikaasi
Voit aina ilmaista halukkuutesi olla “käytettävissä”. Vielä parempi jos annat toiselle osapuolelle tilaa määritellä, miten ja milloin hän tuon ajan haluaisi käyttää. Voit ehdottaa jotain vaihtoehtoja, joista tiedät entuudestaan ystäväsi pitävän, tai jotka tulisivat ilmeiseen käytännön tarpeeseen: “mentäiskö kävelylle”, “laitettaisko ruokaa yhdessä?”, “tarvitsetko apua siivoamisessa/ muutossa/ ostoksilla/ asioiden järjestelyissä?” On myös hyvä selkeästi ilmaista paljonko aikaa sinulla on: “mulla on tässä kolme tuntia tyhjää” tai “koko ilta”. Näin ei vahingossakaan tapahdu sellaista, että juuri kun ystäväsi olisi valmis raottamaan omaa sisintään, sinun täytyy jo kiirehtiä muualle.
2. Lue huolella piiloviestejä
Jos saat vastaukseksi “en nyt jaksa”, se ei ole kieltäytyminen kokonaan. Voit uusia tarjouksesi myöhemmin, pyytää häntä ehdottamaan aikaa myöhemmin, tai miettiä voitko tehdä tai tarjota myös jotain, mikä lisäisi jaksamista. Voi olla, että hän on juuri kohdannut jotain muutakin voimia kuluttavaa, eikä jaksamattomuus välttämättä liity sinuun millään muotoa. Väsymystä ilmaiseva viesti voi olla myös kätketty avunpyyntö. Voisitko tehdä jotain hänen puolestaan, jotta hän voisi levätä? Toisaalta, jos vastaus on selkeä “ei”, sitäkin on hyvä kunnioittaa ja antaa hieman ajan kulua.
3. Ole läsnä ehdoitta
Kun annat aikaasi, sulje mahdollisuuksiesi mukaan pois ulkopuoliset häiriötekijät: kännykkäkin äänettömälle tai lentotilaan, jos vain mahdollista. Jos odotat tärkeää puhelua, senkin voit kertoa etukäteen ja puhelun tullessa ilmoittaa soittavasi takaisin ensi tilassa. Näin ilmaiset selkeästi omat rajasi ja samalla viestität toiminnallasi toisenkin luomien rajojen merkityksellisyydestä.
Anna toiselle myös mahdollisuus muuttaa mielensä. Jos sovitte aiemmin yhdenlaisesta tavasta viettää aikaa, tilanne saattaa olla nyt toinen. Oman kokemukseni mukaan ulkona luonnossa käveleminen toimii aina. Joskus voi olla paras ainakin aluksi jutella täysin arkisista asioista, tehdä yhdessä rutiinihommia ja päästää mieli irti – ikäänkuin “lomalle” sitä kuormittaneista teemoista.
4. Kuuntele ja anna tilaa
Anna hiljaisuudelle tilaa ja toiselle mahdollisuus katkaista se haluamallaan tavalla. Hyväksy oma erilaisuutesi ja anna toisen myös kipuilla etsiessään omia ratkaisujaan rinnalla kulkiessasi. Meidän on niin helppo löytää toimintamalleja toisten ongelmiin, vaikka omiemme kanssa olemme aivan yhtä hukassa. Tarvitaan kuitenkin oma oivallus, ennen kuin ratkaisusta tulee toimiva. Erinomaisinkaan vastaus ei toimi, ellei ajoitus ole oikea. Kuuntele kaikilla aisteillasi. Kun virittäydyt ystäväsi kanssa samalle “taajuudelle”, vaistoat kyllä mikä on paras tapa toimia. Viesti myös omalla olemuksellasi hyväksyväsi ystäväsi ja se tilanne missä juuri nyt olette. Joskus aivan parasta on vain olla yhdessä hiljaa. Kohdatessasi toisen samalla tasolla ja samanvertaisena, kontakti on helppo rakentaa.
5. Pyydä itsekin apua sitä tarvitessasi
Ilmaisemalla oman tarvitsevuutesi annat myös ystävillesi mahdollisuuden kokea merkityksellisyyttä avun antajina. Samalla rakennat vastavuoroista luottamuksellisuutta ja opit omakohtaisesti millainen toiminta tuntuu luontevalta ja hyvältä vastaanottaa. Pave Maijasen sanoin: ”Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”.
Tästä linkistä voit katsoa Brené Brownin esityksen huomaavaisen empatian ja itsekeskeisen sympatian eroavaisuuksista, kekseliäästi animoituna.
