Uhrin rooliin ja identiteettiin ajautuminen on hyvin kuluttavaa itselle ja kanssaihmisille. Silti uhrius on hyvin ymmärrettävä prosessi, jos olemme elämässämme kokeneet vaikeita, haavoittavia ja jopa traumaattisia kokemuksia.
Joskus saatamme saada uhrin identiteetin ja siihen liittyvät uskomukset perintönä vanhemmiltamme tai muusta sosiaalisesta piiristämme, jopa yhteiskuntamme malleista. Silti jokainen voi alkaa ottaa vastuuta omasta uhrina olemisestaan ja siitä, millaisia vaikutuksia tämä malli luo itselle ja ympäristölle, jossa elää.
Kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen omavastuisuudessa, se vapauttaa vähitellen, askel askeleelta, elämään omannäköistä elämää. Tämä matka ei välttämättä ole helppo. Matkalla on tärkeää asennoitua niin, että joka päivä olen sillä hetkellä paras versio itsestäni ja juuri tällä tavalla keskeneräisenä kuin nyt olen.
1. Tiedosta enemmän ja uudella tavalla
Pysähdy joka päivä omien ajatusten, totuuksien, tunteiden ja käyttäytymismallien äärelle. Katsele ja tarkastele niitä ikäänkuin ulkopuolisena, neutraalista näkökulmasta – mitä huomaat? Tutustu rauhassa kärsimystarinaasi, kirjoita sitä auki. Mitä asioita pidät totuutena elämässäsi? Ovatko ne todella sitä? Mitä tunteita koet pintatunteina? Vihaa, ärtymystä, katkeruutta? Mitä tunteita koet pinnan alla; pelkoa, surua, häpeää? Miten tämä kaikki saa sinut toimimaan ja reagoimaan?
2. Selvitä itsellesi, mikä tarve uhrina olemisen alta näyttäytyy
Uhrius syntyy, kun koemme elämässämme tilanteita, joihin meillä ei ole ollut hallintaa, olemme jääneet tilanteissa voimattomiksi ja avuttomiksi. Jos tarpeitamme ei ole nähty lapsena, alamme luoda uskomuksia siitä, ettemme ole tuen tai avun arvoisia, olemme ”kynnysmattoja”, emme voi vaikuttaa elämäämme, vaikka haluaisimmekin. Nämä lapsuudessa syntyneet uskomukset hallitsevat elämäämme niin kauan, kunnes tiedostamme ne ja alamme tehdä sisäistä työtä vapautuaksemme niistä. Joskus voi tässä vaiheessa tarvita terapeuttista työskentelyä.
3. Ota vastuu omista ajatuksistasi, tunteistasi ja toiminnastasi
Erota ihan aluksi toisistaan syyllisyys/syyllistäminen ja vastuu. Nämä usein ymmärretään samaksi ilmiöksi. Jos et itse ota vastuuta toimistasi, silloin heijastat tämän oman varjosi muihin ihmisiin syyllistäen heitä. Tämä on mielestäni uhriuden käynnistävä mekanismi. Lapsi ei tietenkään voi ottaa vastuuta samalla tavalla kuin aikuinen, koska lapsena tarvitsemme vielä kovin paljon apua ja tukea omilta huoltajiltamme ja muilta aikuisilta. Mutta aikuisina viimeistään olemme vastuussa itsestämme ja omista valinnoistamme.
4. Määrittele itsesi uudelleen
Jos et olisi elämän uhri, kuka tai mikä olisit? Voisitko kutsua itseäsi vaikkapa selviytyjäksi? Jos emme tiedosta uhriuden olevan identiteetti eli sisäistämämme pysyvä tapa nähdä itsemme, on vaikea vapautua energiaa kuluttavasta tai jopa sairastuttavasta tavasta elää omaa elämäänsä. Rakenna elämääsi sellaisia uusia tilaisuuksia, joissa voit nähdä itsesi uudessa valossa. Aloita uusi harrastus, hanki lemmikkieläin, tutustu uusiin ihmisiin ja luovu myös sellaisista energiaa kuluttavista ihmissuhteista, jotka vahvistavat uhrin identiteettiäsi. Löydä luottamus itseesi. Olet tärkeä, olet arvokas kuten kaikki muutkin ihmiset.
5. Löydä itsestäsi armo, myötätunto ja rakkaus
Kun ymmärrät, että teet joka hetki parhaasi olemassa olevilla voimavaroillasi, voit olla itsellesi armollisempi ja myötätuntoisempi. Uhriudesta vapautuminen voi joskus tapahtua nopeastikin, mutta usein se on pitkä prosessi; kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Kun pystyt vähitellen antamaan itsellesi anteeksi, löydät rauhan sydämeesi. Voit myös miettiä, milloin voisi olla sopiva aika antaa anteeksi muille.
6. Vahvista kiitollisuutta, lempeyttä ja iloa elämässäsi
Nämä tunteet ja tunnetilat ovat valtavan tervehdyttäviä. Kun näet jokaisessa päivässä kiitollisuuden aiheita, kohtaat itsesi ja muut lempeydellä ja iloitset pienistäkin ohimenevistä hetkistä, vahvistat kehomielesi parantavia voimia. Aloita pienestä purosta ja anna sen vähitellen kasvaa isoksi joeksi. Löydä esimerkiksi jokin auttamisen kohde, jossa voit ilolla ja keveydellä olla muille avuksi. Ulkoiluta naapurin koiraa, auta naapurissa asuvaa vanhusta tai lapsiperhettä. Tue mielestäsi tärkeää avustuskohdetta sillä tavoin, mikä sopii sinulle. Saat vastalahjaksi hyvän olon ja kiitollisuuden siitä, että voit vaikuttaa.
Lue myös aiheeseen liittyvä artikkelini ”Kohtaa kärsimyksesi ja muotoile itsesi uudelleen”.
Artikkelikuva: Depositphotos
