Voiko itsensä kadottaa?

laura_blogi

Tiedätkö sen tyhjän olon kun iltaisin itkee itsensä uneen eikä edes tiedä mistä sisällä jylläävä epämääräinen ahdistus johtuu?

Minä muistan vieläkin hyvin elävästi tämän tunteen omasta elämästäni.

Makasin sängyssä saamatta unta ja yritin sinikkäästi estää kyyneleiden valumista silmistäni. Tunsin kuitenkin tyynyliinani kastuvan poskeni alla ja käperryin pieneksi mytyksi omia polviani halaten. Ahdistus valtasi koko kehoni ja yritin kai suojella itseäni sikiöasentoon hakeutumalla.

Minun elämässäni kaikki oli periaatteessa oikein hyvin. Ihana koti, ihana mies, hyvä työ, matkustelua, mahtavat ystävät ja läheiset suhteet perheenjäseniin. Ja silti jokainen kerta kun hälinä ympärilläni hiljeni, tunsin kasvavan möykyn sydämessäni ja palan kurkussani. Saisinko edes tuntea näin? Häpesin salaa pahaa oloani. Olihan niin monella ihmisellä tässä maailmassa asiat paljon huonommin. “Mikä oikeus minulla oli olla tyytymätön elämääni?”- Ajattelin mielessäni ja niinpä salasin pahan oloni ja esitin hymyilevää iloista versiota itsestäni.

Päivä päivältä minusta alkoi kuitenkin tuntua, että elin kuin jonkun toisen elämää. Aivan kuin olisin kadottanut itseni ja näyttelin nyt roolia, joka minulle oli annettu. Aloin kyseenalaistamaan valintoja, joita olin elämässäni tehnyt. En voinut enää valehdella itselleni kasvavaa pahanolon tunnettani. Jonkin oli muututtava.

Tästä alkoi prosessi, joka on ollut yksi elämäni haastavimpia, mutta samalla antoisimpia. Aloin nähdä miten olin antanut oman itseni hautautua muiden odotusten ja ulkopuolisten vaatimusten alle. Unohtanut sen, minkä minä sydämessäni koin tärkeäksi.

voikoitsensakadottaa

Ehkä sinäkin olet juuri nyt samassa tilanteessa tai olet ollut joskus aiemmin.

Haluaisin nyt jakaa kanssasi yhden tärkeimmistä asioista, jonka olen matkani varrella oppinut ja joka on tuonut minulle lohtua ja rauhaa monen monta kertaa itkuisina iltoina. Asian, joka on johdattanut minut eteenpäin. Auttanut minut jumista selkeyteen. Selkeydestä vapauteen. Uskon vilpittömästi sen voivan toimia sinulle samalla tavoin.

Tämä asia on oivallus epätäydellisyyden täydellisyydestä.

Usein meillä ihmisillä on olemassa jokin mielikuva siitä miten asioiden tulisi olla, miltä meistä pitäisi tuntua, miten ja missä aikataulussa jonkin asian tulisi edetä. Elämämme varrella muotoutunut mielikuvamme täydellisestä elämästä. Hyvästä ihmisestä. Pyrimme koko ajan täyttämään tätä mielikuvaa.

Kun asiat eivät sitten mene näiden itsellemme asettamiemme kriteereiden mukaisesti, tunnemme pahaa oloa ja tuskaa.

Entäpä jos, emme yrittäisikään koko ajan tavoitella täydellisyyttä, joka sisältää vain hyviä tunteita, asioiden menemistä niinkuin haluamme ja ilon hetkiä, vaan hyväksyisimme elämänhaasteet ja kipuilut yhtä täydellisenä osana omaa elämäntarinaamme kuin iloiset onnen hetket.

Viisas henkinen opettaja, Byron Katie, on kuvannut tätä asiaa hienosti väittämällä, että kaikki mitä elämässämme tapahtuu, tulee tapahtua, jotta saamme ne oivallukset, jotka meidän kuuluukin saada.

Edellä mainittu näkökulma hyväksyy epätäydellisyyden hetket täydellisiksi askeleiksi oman kasvumme matkalla ja ehdottaa, että olemme tietyllä tavalla aina oikealla polulla, saamassa juuri niitä kokemuksia, jotka ovat meidän kasvumme kannalta parhaaksi. Olivatpa ne sitten ihania ilon kokemuksia tai tapahtumia, joita mielummin välttäisimme kynsin ja hampain.

Minä olen saanut näistä ajatuksista valtavasti lisää kärsivällisyyttä kohdata mitä ikinä elämässäni onkaan menossa ja olen oppinut ottamaan haasteista opikseni paljon aiempaa nopeammin.

Epätäydellisyyden näkeminen täydellisenä ei kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi vain jatkaa sinulle ikäviltä tuntuvien asioiden kokemista ja omien pahan olon tunteiden sysäämistä syrjään. Päinvastoin. Se auttaa näkemään miten vaikeuden hetket voivat nostaa piilossa olleet sydämen todelliset toiveet esiin niin vahvasti ettet voi olla kuulematta niiden viestiä. Miten epätäydellisyys voi johdattaa sinut kohti sydämesi toiveita.

Unelmat antavat elämällesi suunnan, mutta sinun ei tarvitse yrittää kynsin hampain vältellä kokemasta mitään epämukavaa eikä täyttää kaikkia odotuksiasi, siitä mitä ja missä sinun pitäisi olla voidaksesi olla onnellinen. Voit olla onnellinen jo nyt vaikka olisitkin vasta matkalla kohti unelmiasi.

Tämän näkökulman avulla voi olla paljon helpompi hyväksyä se, missä olet milloinkin. Hyväksyä haasteet ja onnistumiset, joita elämässäsi kohtaat ja ottaa tietoisia askeleita kohti sitä mihin sydämesi ääni sinua johdattaa.

Olen itse huomannut, kun elämän suuntani on ollut hukassa tai olen kokenut kadottaneeni itseni, että tämän epämukavan vaiheen kautta olen voinut löytää juuri sen mitä olen etsinyt. Olen huomannut, että minun ei tarvitse pyristellä vastaan noita hetkiä vaan käyttää ne hyödyksi antamaan minulle selkeyttä siitä, mitä todellinen minäni haluaa ja tarvitsee.

Epätäydellisyyden näkeminen täydellisenä on myös vapauttanut minut oivaltamaan, että en minä ole koskaan kadonnut minnekään. Yhteys todelliseen minääni vain on ollut toisina hetkinä heikompi kuin toisina.

Rakas ystävä, sinäkään et ole kadonnut minnekään. Olet yhä siellä. Ja sinulla on kaikki mitä tarvitse tunnistaaksesi mitä sydämesi sinulle kuiskii. Epätäydellisistä elämäntilanteista kumpuaa yhä vahvempi yhteys sinuun itseesi ja omaan totuuteesi. Ja se tekee niistäkin hetkistä täydellisiä.

Jos sinä itket iltaisin epämääräistä pahaa oloasi, niin muista, että tuo epätäydellisyyden hetki on ovi vahvempaan yhteyteen itseesi ja syvimpiin sydämesi toiveisiin. Aiotko kävellä ovesta sisään?

Rakkaudella,

Laura

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: