Kevät on kummallista aikaa. Luonto ympärillämme pursuaa elinvoimaa ja uuden kasvun alkua. Päivät pitenevät ja lämpötilan nousu houkuttelee t-paidassa terassille. Samalla monet potevat juuri keväällä normaalia voimakkaampaa väsymystä ja saavat masennusoireita.
kuva: Ermolaev Alexander
Englannin kielessä kaamosmasennuksesta käytetään termiä ”seasonal affective disorder”, suomeksi ’vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö’, joka kattaa yleisesti eri vuodenaikojen ja sisäisen maailman ristiriitojen aiheuttamia oireiluja.
Kaamoksen, pimeyden ja kylmyyden vaikutukset tuntuvat loogisilta. Auringonvalon vähäisyyden ja d-vitamiinin puutteen syy-seuraus suhde on helppo ymmärtää. Keväällä väsymyksen tunnetta voi olla vaikeampaa hyväksyä, vaikka sille löytyykin helposti järkeviä perusteita: valon lisääntyessä tulee helposti valvottua pidempään ja elimistön siirtyminen unitilaan voi kestää kauemmin. Valoisat aamut myös saavat heräämään aikaisemmin, jolloin sikeän ja palauttavan unen osuus lyhenee.
Monet osoittavat sormella kesäaikaan siirtymistä, vaikkakin matkustaessa yhden aikavyöhykkeen ylittäminen tuntuu vaivattomalta. Se yksi puuttuva tunti voi kuitenkin olla kamelin selän katkaiseva korsi, jos väsymystä on jo ennestään.
Väsyneenä tunteet ovat helpommin pinnassa, sekä hyvässä että pahassa. Hyvä huumori saattaa laukaista hervottoman naurukohtauksen, toisaalta epäoikeudenmukainen kohtelu voi nostaa ärtymyksen nollasta sataan alle sekunnissa.
Toinen looginen selitys keväiselle ahdistukselle on sisäisen ja ulkoisen maailman ristiriita. Jos oma olotila on raskas ja tunkkainen, se voi tuntua korostuneen voimakkaalta kirkkaan sään ja heleän linnunlaulun keskellä. Ilo on ulkopuolella ja suru sisällä.
Viittasin aiemmassa kolumnissani neurobiologian teoriaan, jonka mukaan tunnetila puhtaana ja hyväksyttynä kokemuksena kestää n. 90 sekuntia ja alkaa sen jälkeen liueta, mikäli sen antaa tuntua ”täysillä”, ilman reaktiota siihen. Sallimalla ja hyväksymällä se alkaa hellittää otettaan.
Konkreettisesti tämä on havaittavissa lasten kanssa, kun esimerkiksi pieni lapsi on kaatunut ja loukannut vaikkapa polvensa. Ottamalla syliin, sallimalla itkun ja huudon, ”puhaltamalla pipi pois” tilanne alkaa parin minuutin sisällä rauhoittua (ellei lapsi ole erityisen väsynyt tai koe tarvetta samalla surra muutakin pahaa oloa).
Mielenkiintoista on se, että täysin hyväksyttyinä negatiivisina koetut tunteet, kuten pelko, viha, suru, ahdistus yms. alkavat helpottaa. Toisaalta positiivisina koetut tunteet, kuten rakkaus, ilo, levollisuus, rentous, optimismi jne. juurtuvat syvemmälle ja vahvistuvat.
Hyvä on myös muistaa, että jokainen tunnetila on sinällään tarpeellinen ja arvokas viestin tuoja. Jokaisella tunteella on hyvä tarkoitus. Pelko voi johtaa terveeseen varovaisuuteen ja huolelliseen havainnointiin, viha itsen tai toisen suojaamiseen ja puolustamiseen, suru tärkeiden asioiden arvostamiseen, ahdistus tunnekuorman purkamiseen ajoissa jne.
Tunteiden kieltämisestä, tunnevelasta ja sen seurauksista kirjoittaa kirjailija-dramaturgi Marjo Niemi nerokkaan selkeästi ja valaisevasti kolumnissaan Yle:n sivuilla. Tämä kirjoitus auttoi itseäni hahmottamaan mm. somessa vyöryvän vihapuheen taustoja.
Tunnetilan läpikäymiseen voi olla avuksi siihen liittyvän musiikin kuunteleminen. Tein spontaanisti muutamille tunnetiloille itselleni merkityksellisistä kappaleista soittolistan, jonka löydät tämän kolumnin lopusta linkeillä varustettuna. Huomenna listani olisi todennäköisesti hieman erilainen.
Halutessasi voit tehdä itsellesi oman listan ja ottaa esiin jonkin tunteen, joka on jäänyt paitsioon tai tunteen jota juuri nyt kaipaat. Laita musiikki soimaan ja anna tunteen tulla. Laula, soita tai tanssi mukana, jos siltä tuntuu. Unohda kritiikki ja tee vain havaintoja: miltä tuntui ennen, miltä musiikin aikana, miltä sen jälkeen.
kuva: Daniel Huerlimann-BEELDE / Shutterstock.com
Musiikkikappaleiden lisänä tunnekokemuksen vahvistajana voi toimia mikä tahansa taide-elämys: kirja, taulu, elokuva, tanssiteos, runo, teatterikappale, luonnonääni tms.
Jos keksit erityisen hyvän teoksen tietylle tunteelle, voit halutessasi jakaa sen Hidasta elämää -Facebook-sivuston kommenttikentässä. Jotkin näistä kappaleista voidaan poimia myös Hidasta Elämää Spotify-soittolistalle.
Näillä eväillä kesää kohti, täysin tuntein! Hyvää tutkimusmatkaa!
Ilo & Onnellisuus
Bobby McFerrin: Don’t Worry Be Happy
Beethoven: Oodi ilolle (Robert Bennington alias Rowan Atkinson)
Esperanza Spalding & Gretchen Parlato: Inutil Paisagem
Suru
J.S. Bach: Aus liebe Matteus-passiosta
Lisa Nilsson: Det tar tid (tähän en valitettavasti löytänyt soittolinkkiä, kappale on albumilta ‘Till Morelia’ ja sen lataus onnistuu täältä)
Shostakovits: Jousikvartetto no 8 (tässä suruun yhdistyy minulle myös vihan ja katkeruuden kokemus)
Iiro Rantala: Tears for Esbjörn
Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan
Kiitollisuus
Keith Jarrett: Heartland (para Victoria)
Vesa-Matti Loiri & Peter Lerche: Nocturne (Leino)
Viha ja ärtymys
Don Huonot: Verta, pornoa ja propagandaa (häkellyttävän ajankohtainen teksti, julkaistu 1994)
Hyväksyntä, positiivisuus, energisyys ja eteenpäin meno
Paul McCartney (orig. Beatles): Hey Jude
Pelko
Michael Jackson: Thriller (alkuperäinen lyhytelokuva, sisältää voimakkaita kohtauksia)
Bernard Herrmann: Psycho-suite (musiikkia Hitchcock:in saman nimiseen elokuvaan, konserttiesitys)
Rakkaus
Stevie Wonder: Isn’t She Lovely & You’re Ther Sunshine of My Life (ensimmäisen kappaleista Wonder sävelsi tässä konsertissa taustoja laulavan Aisha-tyttärensä syntymän inspiroimana)
Robert Schumann: Im wunderschönen Monat Mai (kokoelmasta Dichterliebe op. 48)
Helen Sjöholm: Man borde inte sova
Anna Eriksson: Kun katsoit minuun
Levollisuus
Bobby McFerrin: Common Threads
