Aikuisten ja myös enenevästi nuorten elämä tuntuu pyörivän erilaisten vaatimusten keskellä – myös hyvinvoinnin ja terveyden osalta. Eikä siis ihme, että meillä on niin paljon haasteita hyvinvoinnin ja jaksamisen kanssa.
Nykyajan ihminen tuntuu elävän suoritusyhteiskunnassa. Suoritamme työtä, opintoja, harrastuksia ja jopa syömistä sekä sitä, millaisia valintoja teemme näillä eri osa-alueilla (ovatko eri valinnat oikeita vai vääriä ja kenen mielestä). Kysymys kuuluukin, miksi suoritamme elämää ja jos luopuisimme vuorenkokoisten vaatimusten asettamisesta itselle, mitä siihen voisi tulla tilalle?
Mitä ja keitä varten suoritamme? Yritänkö työssä tai harrastuksessa tehdä kaiken mahdollisimman täydellisesti. Tai nuorilla ja opiskelijoilla: ovatko opintoihin ja arvosanoihin asetetut tulostavoitteet itse laatimia (omia voimavaroja kunnioittaen) vai opettajien tai vanhempien asettamia? Mitkä uskomukset ohjaavat minua työntekijänä tai opiskelijana? Millaiset ajatukset itsestäni vaikuttavat toimintatapoihini ja siihen, miten kenties stressaannun siitä mitä teen ja valitsen? Hyväksynkö itseni, vaikka en suorituksillani yltäisikään täydellisyyteen? Ja mitä minulle tapahtuisi, jos luopuisin täydellisyyteen pyrkimisestä?
Miksi harrastan, mitkä ovat syvimmät motiivini? Harrastanko sen vuoksi, koska niin vaan kuuluu nyky-yhteiskunnassa ihmisten tehdä, jotta kelpaisi. Ja perheellisten kohdalla, pitääkö lapsenikin harrastaa aktiivisesti monta kertaa viikossa, jotta perheemme olisi ”normaali”?
Liikunko kehon tarpeita kuunnellen, nauttien ja olemalla hetkessä, vai liikunko pakonomaisesti pelkoenergialla sen vuoksi, etten sairastuisi eikä painoni nousisi, ja että näyttäisin hyvältä? Jos olen sattunut syömään ja herkuttelemaan omasta mielestäni liikaa, lähdenkö sen jälkeen syyllisyyden ja jopa itsevihan taakka kehossani, hampaat irvessä lenkkipolulle tai jumppaan kuluttamaan ylimääräiset kalorit kehostani?
Ja ravintovalinnoissa; yritänkö noudattaa ”sitä oikeaa” tapaa syödä asiantuntijoiden antamien ohjeiden mukaan, vai kuuntelenko omaa kehoani, mitä keho kulloinkin tuntuu kaipaavan? Syyllistänkö ja jopa rankaisenko itseäni, jos en pysty noudattamaan ruokavalintoihin tai syömiseen liittyviä ohjeita ja sääntöjä? Millä tavoin rankaisen itseäni? Kriittisillä ajatuksilla itseä kohtaan ja sen myötä entistä kovemmalla suorittamisella, mitä tahansa se sitten onkin. Mitä arvelet, mitähän kehoni sanoisi tästä kaikesta, jos se kertoisi oman näkökulmansa ja totuutensa?
Minä ainakin sain muutaman uuden oivalluksen itsestäni ja uskomuksistani kirjoittaessani näitä kysymyksiä! Mutta tiedostin samalla, miten aikaisemmin olin hyvin kriittinen itseäni ja kehoani kohtaan, ja olen jo muuttunut näiltä osin paljon armollisemmaksi ja hyväksyvämmäksi, kun ikää ja elämänkokemusta on tullut lisää. Kaikista kokemuksista oppii.
Mielestäni pinnan alla kytee se, ettemme kykene hyväksymään itseämme sellaisena kuin olemme. Olemme sitten lapsia, nuoria tai aikuisia. Emme myöskään rakasta omaa kehoamme sellaisena kuin se on. Aina kehostamme löytyy pientä tai suurta vikaa, jota yritämme muuttaa ja muokata pois, toisenlaiseksi, täydellisemmäksi. Meidän aikuisten tulisi kaiken lisäksi toimia esimerkkeinä lapsille ja nuorille itsensä ja oman kehon hyväksymisessä. Kuinka lapsi oppii hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään, jos me vanhemmat emme sitä tee…
Pyrimme joskus hallitsemaan suorittamalla erilaisia asioita, liikkumista, syömistä jne. saavuttaaksemme tiettyjä tavoitteita. Joskus tämän jatkuvan suorittamisen taustalla voi olla myös pelko pysähtyä. Voinko kuvitella pysähtyväni kuuntelemaan sitä, mitä kehoni viestii – tai millaisia ajatuksia päässäni pyörii 24/7 – se voi olla hyvinkin pelottavaa kohdata.
Jos sinä olisit valmis pysähtymään itsesi äärelle, toivon että tekisit itsellesi seuraavat kysymykset ja vastaisit niihin sisimpääsi kuunnellen:
- Mitä ajattelen itsestäni nyt, tänään ja tässä hetkessä?
- Olenko tänään tehnyt parhaani, vai olisiko minun pitänyt pystyä parempaan?
- Olenko ollut riittävän hyvä työntekijä, vanhempi, puoliso, omasta kunnostaan ja ulkonäöstään huolehtija…?
- Pidänkö itsestäni sellaisena kuin juuri nyt olen?
- Välitänkö itsestäni ja kehostani? Vaikka kehoni oireilisi ja kipuilisi, tai näyttäisi mielestäni epätyydyttävältä?
- Rakastanko itseäni ja omaa kehoani, tässä ja nyt? Vaikka kehoni oireilisi ja kipuilisi, tai näyttäisi mielestäni epätyydyttävältä?
Tee vielä itsellesi nämä tärkeät käänteiset kysymykset, jotka ohjaavat sinua uusien mahdollisuuksien äärelle:
- Jos ajatukseni itseäni kohtaan ovat hyväksyviä, miten se tuntuu omassa kehossani?
- Jos tunnen työ- tai koulupäivän jälkeen tehneeni tänäänkin parhaani, millaisin mielialoin ja voimin loppupäiväni kuluu?
- Jos ajattelen itsestäni armollisemmin työntekijänä, vanhempana, puolisona jne., miten se vaikuttaa itseeni ja ihmissuhteisiini kaikissa niissä rooleissa, joissa elämääni elän? Millaista energiaa minusta välittyy kanssaihmisiin?
- Jos pidän itsestäni sellaisena kuin nyt juuri olen, eikä minulla ole tarvetta ryhtyä muuttamaan itseäni toisenlaiseksi, mitä tunnen kehossani ja millaisia tunteita koen? Nyt? Onnellisuutta? Iloa ja rauhaa sydämessäni? Hengityksen vapautta? Kehon rentoutta päästä varpaisiin?
- Jos välitän itsestäni ja kehostani, millaisia valintoja teen hyväksynnän ja itseni arvostamisen ilmapiirissä?
- Jos rakastan itseäni ja omaa kehoani joka päivä ja joka hetki, miten se muuttaa elämääni tästä eteenpäin?
Voitko huomata, että vaikka hyväksyt itsesi, välität itsestäsi ja rakastat kehoasi, et menetä elämässäsi mitään tärkeää! Itse asiassa kun vapaudumme jatkuvasta itsen ja kehon arvostelemisesta, saamme tilalle rauhaa, lempeyttä ja armollisuutta – ensin itseä ja sen seurauksena muita ihmisiä kohtaan. Keho alkaa luottaa enemmän isäntäänsä/emäntäänsä, jolloin alkukantaiset stressireaktiotkin alkavat haihtua pois tarpeettomina. Olemme luovempia ja voimme luottaa yhä enemmän kehon viesteihin, mikä juuri minulle sopii, tässä hetkessä.
Lukuvinkkejä:
Lise Bourbeau: Kuuntele kehoasi, rakasta itseäsi! (Basam Books 2012)
Tara Brach: Ehdoton hyväksyminen (Basam Books 2010)
Artikkelikuva: Timo Hölttä Photography
