Oivalluksia: Herkkänä sille, mistä kiireessä karsii

Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksenOivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.

Kun tekemistä on liikaa, on pakko karsia jostain. Välillä aika ei vain millään riitä kaikkeen. Mutta mistä tulee karsittua? Työtehtävien laadusta tai määrästä? Yöunista? Harrastuksista? Ihmissuhteista? Elinvoimaisen ruoan valmistuksesta?

NLP-koulutuksen ensimmäisenä viikonloppuna jäin tuijottamaan tätä kuvaa vakavana.

Ajatellaan, että ihmisellä on akku, ja toimiakseen hyvin, moitteettomasti ja sulavasti akun pitää olla täynnä – tai ainakin se pitää saada täytettyä säännöllisesti. Akun saa täytettä niistä hyvistä asioista, joita kehomme, mielemme ja sielumme pyytävät. Samalla akku tyhjenee asioista, jotka kuluttavat meitä henkisesti, fyysisesti tai energeettisesti.

Kuten kuvasta voi päätellä, meidän ei suinkaan tarvitse vältellä asioita, jotka vievät energiaa ja kuluttavat akkua – mikäli voimavarat latautuvat samalla tahdilla. Mutta kun aika ei riitä kaikkeen, kummasta karsit: niistä jotka tuovat vai niistä jotka vievät energiaa?

Kuvaa katsoessani mietin, että energiasyöpöt ovat usein niitä asioita, jotka tulevat ulkopuoleltamme velvollisuuksina, pakkoina ja annettuina. Koemme voimattomuutta kieltäytyä tekemisestä, jolloin tuntuu, että energiaa vievistä asioista ei voi karsia.

Energiaa tuovat asiat taas kumpuavat sisältämme intohimoina, sydämenpalona ja ydintämme vahvistavana. Sisäinen äänemme kuitenkin muuttuu aina vain hiljaisemmaksi, mitä vähemmäksi voimavaramme käyvät. Alamme toimia kuin robotit, jotka tekevät, mitä vaaditaan, mutta joiden sisällä kumajaa tyhjyys.

Esimerkkinä voisi ottaa energian, jota saamme ruoasta ja jota kuluu koko ajan. Tarvitsemme tietyn määrän energiaa, jotta voimme elää, olla ja toimia. Jos saamme liian vähän energiaa, kehomme alkaa hiipua. Kun energia loppuu, ihminen kuolee. Sama pätee mielen ja sielun tasolla. Ne huutavat tasapainoa.

On uskallettava kysyä itseltään:

– Mitkä asiat tai ihmiset vievät energiaani?
– Mitkä asiat tai ihmiset tuovat energiaa?
– Millä konkreettisilla toimenpiteillä saan virtauksen tasapainoon?
– Jos akku ei lataudu konkreettisilla toimenpiteillä, mitä energiasyöppöjä en halua tai osaa nähdä? Tai tuoko jokin asia vain hetkellistä energiaa, mielihyvää? (Esimerkiksi kaikki ruoka tuo energiaa, mutta on eri asia tuoko ruoka hetkellisen mielihyvän vai kestolatausta. Tai uuden paidan ostamisen tuoma mielihyvä peittää alleen pahan mielen hetkeksi, mutta se ei poista sitä.)

Tasapaino on sitä, että energiaa tulee ja menee samassa suhteessa. On minun oma tehtäväni selvittää oman elämäni energioiden virtauksen logiikka. Vastaukset tulevat sisältäni – mikäli siellä ei kumaja tyhjyys.

On siis oltava herkkänä sille, mistä kiireessä karsii.

Oivallus nro 2: Energiat virtaavat minun kauttani, ja on minun tehtäväni olla herkkänä sille, mikä pitää minut kokonaisena. Itsenäni. Kenelläkään muulla ei ole siihen vastausta.