Sivu 463 – Hidasta elämää

Kuule se mitä en sano

Charles C. Finnin vuonna 1966 kirjoittama ja nykyään ympäri maailmaa eri kielille levinnyt runo.

Älä hämäänny minusta.
Älä anna kasvojeni pettää itseäsi.
Sillä minulla on naamio, satoja naamioita,
naamioita joiden riisumista pelkään,
eikä mikään niistä ole minä.
Teeskentely on minulla verissä,
mutta älä mene halpaan.
Jumalan tähden, älä mene halpaan.
Minä annan vaikutelman varmuudesta,
että kaikki on aurinkoista ja tyyntä
sisälläni ja ympärilläni,
että olen itse luottamus ja aina tyyni,
että tunnen vedet ja seison ruorissa,
ja että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua.
Minun pintani on sulava, mutta se on sulava naamio,
aina muuttuva ja aina salaava.
Sen alla on riittämättömyys.
Sen alla on sekaannus ja pelko ja yksinäisyys.
Mutta kätken sen.
En tahdo kenenkään tietävän.

Kauhistun ajatusta heikkouteni ja pelkoni paljastumisesta.
Siksi luon hädissäni piilottavan naamion,
huolettoman ja hienostuneen julkisivun,
joka auttaa minua teeskentelemään,
suojautumaan katseelta joka tietää.
Mutta juuri se katse on minun vapahdukseni.
Minun ainoa toivoni ja tiedän sen.
Siis, jos sen jälkeen tulee hyväksyntä,?jos sen jälkeen tulee rakkaus.
Vain se voi vapauttaa minut itseltäni,
omatekoisen vankilani omatekoisilta seiniltä,
muureilta joita niin huolellisesti pystytän.
Vain se voi vakuuttaa minut siitä mistä en voi itse vakuuttua,
että oikeasti olen jonkin arvoinen.

Mutta en kerro tätä.
En uskalla.
Minä pelkään.
Minä pelkään että katseesi jälkeen ei tule hyväksyntää,
ei tule rakkautta.
Pelkään että et välitä minusta ja naurat,
ja sinun naurusi surmaisi minut.
Pelkään että syvällä olen ei-mitään ja ei-kukaan,
että huomaat sen ja kävelet pois.

Siis minä jatkan epätoivoista näyttelemistäni,
itsevarmuuden julkisivu ulkona
ja vapiseva lapsi sisällä.
Niin alkaa tyhjyyttään kimaltelevien naamioiden paraati,
jossa elämäni on julkisivun seinä.
Puhun sulavalla äänellä joutavia pinnallisuuksia.
Kerron sinulle kaiken siitä mikä ei merkitse mitään,
enkä mitään siitä mikä on minulle kaikki,
en mitään siitä mikä minussa itkee.
Kun siis olen keskellä omaa rutiiniani,
älä anna sanomisteni huijata itseäsi.
Kuuntele huolella ja yritä kuulla se mitä en sano,
mitä haluaisin pystyä sanomaan,
mitä minun olisi sanottava voidakseni elää,
mutta mitä en pysty sanomaan.

Minä en tahdo olla piilossa.
En pidä pinnallisista huijarien näytelmistä.
Haluan lakata näyttelemästä.
Haluan olla aito ja spontaani ja minä,
mutta sinun on autettava minua.
Sinun on ojennettava kätesi
vaikka se olisi viimeinen asia
jota näytän haluavan.
Vain sinä voit pyyhkiä minun silmistäni pois
tämän hengittävän ruumiin tyhjän tuijotuksen.
Vain sinä voit herättää minut eloon.
Aina kun olet ystävällinen ja hellä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää vain siksi että välität,
siivet alkavat kasvaa minun sydämessäni,
hyvin pienet siivet,
hyvin hauraat siivet,
mutta siivet!
Sinulla on voima koskea minut tuntemaan
ja sillä voit hengittää minuun elämää.
Haluan että tiedät sen.

Haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle,
kuinka sinä voit olla luoja – totisesti oikea luoja –
sen ihmisen luoja joka minä olen
jos vain tahdot.
Vain sinä voit murtaa muurin jonka suojassa vapisen,
vain sinä voit riisua minun naamioni,
vain sinä voit vapauttaa minut kauhujen varjoista
ja epävarmuudesta, yksinäisestä vankilastani,
jos valitset niin.
Valitse. Älä ohita minua.
Se ei ole sinulle helppoa.

Pitkä arvottomuuden tuomio rakentaa vahvat seinät.
Mitä lähemmäs minua tulet,
sitä sokeammin saatan iskeä takaisin.
Se on järjetöntä, mutta kirjaviisaudesta huolimatta
minä olen järjetön usein.
Taistelen sitä vastaan mitä odotan kaikkein eniten.
Mutta olen kuullut että rakkaus on vahvempi kuin vahva seinä,
ja siinä minun toivoni on.
Yritäthän purkaa noita seiniä
vahvoin käsin
mutta hellin käsin
sillä lapsi tuntee niin herkästi.

Kuka minä olen, saatat kysyä?
Olen joku jonka tunnet oikein hyvin.
Sillä olen jokainen mies jonka kohtaat
ja olen jokainen nainen jonka kohtaat.

– Charles C. Finn, suom. Kotkansydän

Julkaistu suomentajan luvalla. Lue alkuperäinen runo tästä.

Suljettu ovi on uusi mahdollisuus

”Älä näe suljettua ovea torjumisen merkkinä vaan mahdollisuutena johonkin parempaan. Jos ovi suljetaan nenäsi edestä, älä jää turhaan hakkaamaan sitä epätoivoisena. Jatka elämääsi muistaen kaikki hyvät asiat. Jos uskot asiaasi, mieti, minkä muun oven kautta voisit päästä haluamaasi päämäärään. Tai ehkä on aika siirtyä johonkin aivan muuhun, uuteen ja jännittävään.” – Kirjasta Jenny Hare: Onnellinen arki – 365 ohjetta parempaan elämään, Aurinko Kustannus 201188881

Rosala: Koni vai ratsutar?

Rosala-blogissa pureudutaan slow living -teemoihin. Rosala on vuonna 1925 rakennettu talo hitaassa Hämeessä, ja se toimii Hidasta elämää -sivuston kiinnepaikkana ja sivuston perustajien kotina.

Rosalaan löydettiin kirpputorilta ihastuttava puuhevonen. Keinukoni oli elämänsä aikana saanut kirjaimellisesti ilmettä.

Iloisesta ilmeestä huolimatta päätettiin tyttären kanssa tuoda maalilla vähän pirtsakkuutta myös konin yleisilmeeseen.

Häntä laitettiin sikkuralle, ja 2-vuotias osasi hienosti pohjamaalata uuden ystävänsä. Pohjamaalausta edelsi hento lakkapinnan hiominen ja kevyt pesu. Myös pehmuste irroitettiin. Sillä aikaa, kun pohjamaali kuivui, meillä oli aikaa valita pintamaalin väri ja pehmusteeseen uusi kangas.

Tyttären maalivalinta osui pinkkiin (vaihtoehdot rajoittuivat maaleihin, joita oli jäänyt muista projekteista), joka on hajutonta ja ekologista Uulan Into-kalustemaalia. Pehmusteen kankaaksi valittiin kirpputorilta löytynyt Marimekko-verhonpuolikas (kangasta jäi vielä paljon uusiin projekteihin).

Nyt ratsutar on myös silmänilo!

Matkalla olet jo perillä – 6 vinkkiä hitaaseen matkailuun

Hidas matkailu on parhaimmillaan pitkällä matkalla. Kohteesta riippumatta tahtia on sitä helpompi hellittää, mitä kauempana tulevaisuudessa paluulipun päivämäärä siintää. Silti lyhyelläkin reissulla voi nauttia hitaista hetkistä heittäytyä täysin arjesta poikkeavaan rytmiin. Tässä kuusi vinkkiä hitaaseen matkantekoon!

1. Matkusta maisemia katsellen

Älä matkusta lentäen. Hyppää junaan, bussiin tai laivaan. Nauti matkasta maisemia ja ihmisiä katsellen. Älä avaa tietokonetta matkan aikaa tai edes lue mitään. Jos kaipaat jotain tekemistä, varaa lehtiö mukaan ja kirjoita tai piirrä itse.

2. Majoitu mukavasti

Majoitusvalinnat vaikuttavat merkittävästi matkan perusrytmiin. Valitse hotellin sijainti matkakohteessasi siten, ettei sinne ja sieltä liikkuminen tuota ylimääräisiä mutkia.

Tutki hotellit tarkkaan ja varaa majoitus hyvissä ajoin etukäteen – tai jos olet spontaanimmalla matkalla ja kiertelet paikasta toiseen, ota ainakin seudun tarjonnasta selvää jo ennen lähtöä ja jokunen varma yhteystieto mukaan.

Pääasia, että majapaikan etsimisen stressi tien päällä ollessa on etukäteen minimoitu. Älä hakeudu meluisaan hostelliin tai lapsiperheiden suosikkihotelliin, jos tahdot viettää rauhallista aikuisen aikaa.

3. Tutustu kohteeseen suorittamatta

Aika on hitaan matkailun itsestään selvä avainsana ja samalla suurin haaste. Ajan arvo on hitaan matkailun tärkein arvo.

Matkailun viitekehykseen liittyy usein suorittamisen tarve: ”jos matkustat paikkaan X, sinun tulee ehdottomasti nähdä asiat Y ja Z” – ja usein vielä koko joukko muitakin must-kohteita, joihin huomaat jonottavasi tuntikaupalla ja lopulta juoksevasi paikasta toiseen peläten silti missaavasi jotain.

Hylkää must-ajattelu ja tee matkalla juuri niin paljon kuin kiirehtimättä ehdit. Rasti opaskirjan sivulla ei ole minkään arvoinen jos sen vuoksi et ehtinyt kurkistaa sille ihanalle kujalle matkan varrella tai pysähtyä maistamaan katukojun herkkuja.

4. Hidas ei laske minuutteja

Rentoon hitaan matkailun tunnelmaan pääset nopeimmin pakottamalla itsesi unohtamaan kellon. Herää aamuisin ilman herätyskelloa ja jätä rannekello koko loman ajaksi matkalaukun pohjalle.

Jos päivän mittaan on ehdottomasti mentävä tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, aseta kännykkä hälyttämään niin hyvissä ajoin ennakkoon, että voit hälytyksen kuultuasi kaikessa rauhassa hoitaa lähtötoimet miettimättä minuutteja.

5. Antaudu makujen mukaan

Anna aikaa aterioille. Illallinen riittää koko illan ohjelmaksi. Lounaskin saa lomalla kestää kaksi tuntia.

Vaikka et kotioloissa olisi gourmet-herkuttelija, ota projektiksi tutustua ainakin muutamaan uuteen ruokalajiin. Selvitä parhaat ruokapaikat paikallisilta. Älä kysy mitä he suosittelevat turisteille, vaan kysy missä he itse käyvät mieluiten syömässä.

Vuokraa auto ja tutustu viinitiloihin, kalastajakyliin tai maatilamatkailukohteisiin – niistä löydät usein myös ihanimmat paikallisherkut.

6. Matkusta yksin

Jos suunnittelet hidasta matkaa, on tärkeää varmistaa, että matkaseurasi on reissun rytmistä samalla linjalla kanssasi. Kaikkien loma on pilalla, jos yksi on muiden silmissä jarruttaja.

Keskustelkaa suunnitelmista etukäteen ja lähde reissuun yksin, jos tuntuu ettet seurassa pääse rauhoittumaan hitaaseen etenemiseen.

Yksin matkustaminen vie ihanaan keveyden ja vapauden tunnelmaan, joka saa monen sitä kerran kokeilleen haluamaan aina uudelleen tien päälle ilman matkaseuraa. Omiin rauhallisiin ajatuksiin uppoaminen junan ikkunasta maisemia katsellen, rannalla raikkaasta meri-ilmasta nauttien tai illan hämärtyessä yksinäistä viinilasillista hotellin terassilla siemaillen voi olla kiireiselle kaupunkilaiselle suurinta luksusta. Sosiaalisimmillekin meistä se tekee silloin tällöin hyvää.

Teksti: Riikka Krenn / Rantapallo.fi

Ville Niinistö: “Paikallaan olokin on tärkeää” – Etätyöpäivästä huimat tulokset

Viime perjantaina 16.9. vietettiin kansallista etätyöpäivää. Kampanjan järjestivät Suomen ympäristökeskus ja Microsoft. Etätyöpäivään ilmoittautui yli 10 300 ihmistä.

Etätyöpäivä-tempauksen ansiosta perjantaina

jäi Suomessa kulkematta yli 9 kertaa maapallon ympärysmitta työmatkoja eli 386 555 kilometriä,
ruuhkissa istuttiin 8 286 tuntia vähemmän kuin tavallisesti
ja taivaalle jäi tupruttamatta 50 tonnia hiilidioksidipäästöjä.

Mikäli sama määrä ihmisiä etätyöskentelisi joka työviikon perjantait, Suomessa säästettäisiin vuosittain yli 18 miljoonaa työmatkakilometriä, 389 442 tuntia ja hiilidioksidipäästöt putoaisivat 2360 tonnia.

Nykyisin Suomessa jää viikoittain noin 1,3 miljoonaa kilometriä työmatkoja tekemättä kokonaisten etätyöpäivien ansiosta. Etätyössä on potentiaalia paljon isompiinkin polttoaine- ja päästövähennyksiin, sillä Suomessa kuljetaan 69 miljoonaa työmatkakilometriä joka päivä.

Kampanjan suojelijan, ympäristöministeri Ville Niinistön mielestä etätyöpäivä osoittaa hyvin, että kestävää taloutta voidaan rakentaa muutenkin kuin kuluttamalla ja juoksemalla ympäriinsä. ”Paikallaan olokin on tärkeää. Etätyö tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi oman asuinpaikan valintaan. Työllistymismahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa, jos työpaikan ei tarvitse sijaita samalla paikkakunnalla”, Niinistö sanoo.

Tutkimusten mukaan 15 prosenttia suomalaisista työntekijöistä tekee etätyötä. Lisäksi palkansaajista 34 prosenttia tekee päätyöhönsä liittyviä töitä kotonaan joskus tai osittain. Etätyön tekemisen ennustetaan yleistyvän jatkossa kun yhä useampi tehtävä onnistuu uuden teknologian ansiosta etänä.

–––

LUE MYÖS:

Näin etätyöt keventävät arkea

Kun mukavalta ihmiseltä tulee törppöjä viestejä – Tiedätkö, millaisen kuvan sähköpostisi antavat sinusta?

Kun tapaamme ihmisiä kasvotusten, voimme osoittaa ystävällisyyttä monella tavalla: Kätellessämme katsomme silmiin ja puristamme jämäkästi kättä. Joskus halaamme. Voimme hymyillä, kumartua eteenpäin, koskettaa tai katsoa lempeästi, nauraa silmillä. Voimme luoda läsnäolollamme toiselle ihmiselle miellyttävän kohtaamisen.

Nykyään yhä suurempi osa työasioista hoidetaan kuitenkin sähköisesti, sähköpostilla. Sähköposti tuntuu olevan melkein ainoa korrekti tapa lähestyä toisen kallista aikaa ja tilaa. Kaikkihan tiedämme, millainen tunne tulee, kun puhelu keskeyttää Tärkeän Työn: Jos ehdimme vastaamaan, emme ole vastaanottavaisia, sillä keskittymisemme on naulittu toisaalle. Ehkä Tärkeällä Työllä on sitä paitsi kiire. Puhelu ei tunnu osuvan koskaan sopivaan hetkeen, siispä yhä useampi on siirtynyt sähköiseen viestintään: Sähköpostiin voi reagoida silloin, kun se vastaanottajalle parhaiten sopii, silloin kun hänellä on aikaa ja avoin energia vastaanottaa uusia asioita. Sähköpostit korvaavat myös yhä useammin kasvokkaispalavereita, koska se on (kustannus)tehokasta.

Viestinnän sähköistyminen on väistämätön osa työelämää. Mutta samalla kun siirrymme vanhoista tutuista käytännöistä uusiin, meidän pitäisi saada työvälineitä selviytyä uudesta, kirjallisesta maailmasta: Miten hymy korvataan tekstissä? Miten innostus ja fiilistely tuodaan esiin, ja onko se korrektia? Miten kieltäydytään jättämättä negatiivista jälkeä? Onko sähköpostissa sääntöjä? Miksi niin usein saadaan tylyiltä kuulostavia meilejä? Miksi mukavalta ihmiseltä tulee törppöjä viestejä? Miten yksittäiset viestit vaikuttavat yritysmielikuvaan?

Niin paljon kuin haluammekin sähköpostiin siirtymällä kunnioittaa vastaanottajan aikaa ja tilaa, lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin kunnioittava ja positiivinen. Ymmärrämmekö, millaista viestiä todellisuudessa lähetämme? Lähetämmekö positiivista viestiä? Lähetämmekö hyvää energiaa? Välitämmekö toisistamme niin paljon, että hymyilemme myös sähköisesti, puristamme kättä, kosketamme ymmärtävästi, nauramme silmillämme, olemme läsnä?

Jos emme tiedä, miten tämä kaikki tehdään kirjallisesti, emme pysty osoittamaan inhimillistä myötätuntoamme toisiamme kohtaan ja siten emme myöskään voi lähettää positiivista kuvaa yrityksestä, jota palvelemme. Jos yrityksessä on 35 työntekijää ja yhdeltä työntekijältä lähtee keskimäärin 50 viestiä päivässä (erään pörssiyrityksen arvio päivittäisviestien määrästä), vuodessa viestejä kertyy 423 500. Siis 423 500 viestiä, jotka voivat välittää tahattomasti negatiivista energiaa, joka taas tekee hallaa yhteiselle hyvinvoinnillemme. Ja sen myötä 423 500 viestiä, jotka voivat välittää mitä tahansa mielikuvaa yrityksestä.

Olemme siis ihmisinä alttiina sille energialle, joka ympärillämme vallitsee, ja pyrimme aina intuitiivisesti paremman energian piiriin. Näin ollen myös yritysten menestyminen on kiinni siitä, miten toisiamme kohtelemme myös kirjallisesti. Dalai-Laman sanoin: ”Sen sijaan, että työskentelisimme ainoastaan saavuttaaksemme vaurautta, meidän on tehtävä jotain merkittävää, jotain mikä kohdistuu vakavasti ihmisten hyvinvointiin kokonaisuutena.”

Ymmärtämällä, millaista viestiä todellisuudessa lähetämme toisillemme, voimme vaikuttaa sekä yhteiseen hyvinvointiin että (yrityksen) vaurauteen. Sillä palaammehan aina sinne, missä meitä on kohdeltu hyvin. Oli kyse kasvokkaisesta palvelusta tai kirjallisesta välittämisestä.

Näin valitset huonekaluja tuunattavaksi

On muutamia asioita, joita kannattaa huomioida, kun etsii vanhoja huonekaluja tuunattavaksi. Tässä vinkkejä valintatilanteeseen:

1. Tarkastele muotoa
Vaikka huonekalu näyttäisi miten kamalalta, yritä tarkastella sen ääriviivoja, muotoa ja yksityiskohtia. Miellyttäisikö huonekalu silmääsi, jos se olisi vaikka valkoinen tai vihreä. Eli miltä se näyttäisi valitsemassasi värissä?

2. Tunnustele tyyliä
Sen lisäksi, että muoto miellyttää silmää, mieti, sopiiko huonekalu tyyliltään siihen paikkaan, johon se tulee. Huonekalujen ei tarvitse suinkaan olla kuin yhdestä puusta veistettyjä, mutta jokin punainen lanka niiden välillä kulkee. Vai muuttuuko kenties huonekalun tyyli kokonaan, kun se vaihtaa väriä?

Tarkastele eri aikakausien tyylejä, ja pohdi millä tuunauksella ne sopisivat omaan kotiisi.

3. Arvioi hinta
Pidä huolta, että tuunattava huonekalu on riittävän halpa, sillä pohjatyön tekeminen ja pintamaalikin maksavat. Jos ostat netistä, etsi hintarajoituksella tai koita tinkiä. Osta niiltä, jotka haluavat päästä huonekalusta eroon; älä niiltä, jotka haluavat tehdä bisnestä. Jos olet kirpputorilla etkä osaa arvioida kumpaa kastia myyjä on, kysy jonkin tutun tuotteen hintaa, niin pystyt hahmottamaan hintatasoa.

80-90-luvulla valmistettuja täyspuisia huonekaluja saa usein tosi halvalla, sillä ne eivät (vielä) ole retroa, ja harva on niistä kiinnostunut. Millainen kaunokainen tulisikaan kellertävästä, oksaisesta mäntylipastosta, kun maalaisi sen kauniiksi ja vaihtaisi kauniit nupit?

4. Varmista kunto
Jos et ole haka kunnostamaan huonekaluja, varmista, että ne ovat kunnossa – etenkin mekanismit. Onko hinta siis halpa siksi, että huonekalu on rakenteellisesti huonossa kunnossa?

Kaikissa vanhoissa huonekaluissa on kuitenkin käytön jälkiä. Varmista, että viat eivät haittaa sinua käytössä.

Moni myyjä saattaa sanoa, että huonekalu on ”vähän huonossa kunnossa” ja siksi halpa, kun maali- tai lakkapinta näyttää kuluneelle. Mutta sehän sopii tuunaajalle!

5. Valitse materiaali
Luonnonmateriaalista tehdyt tuotteet ovat kaikkein ekologisimpia ja kestävimpiä. Niitä on myös kaikkein helpoin käsitellä. Jos valitsee työstettäväksi mdf:stä valmistun kalusteen, kannattaa huomioida, että se sisältää yleensä myrkyllisiä sideaineita, joka haitallista terveydelle ja lopulta myös luonnolle.

Kuvat Rosalasta.

Näin vältät stressiä ruokakaupassa

Joskus tarvitsemme vain pieniä valintoja, jotta voisimme keventää arkea.

1. Mene vain kylläisenä kauppaan.

Nälkäisenä tekee mieli kaikkea, joten silloin todennäköisimmin tulee ostettua liikaa ruokaa ja epäterveellisiä snäksejä. Lisäksi nälkäisenä ruuhkaisessa kaupassa pinna kiristyy helposti.

2. Jätä lapset kotiin, jos mahdollista.

Kaupassa lapsilla on tapana haluta kaikkea, olla erimieltä ja puuhastella omiaan. Jos mahdollista, kannattaa jättää lapset kotiin, kun tekee pitkän ostoslistan hankintoja.

3. Tee suunnitelmallinen ostoslista.

Päätä etukäteen, mitä ruokia aiot valmistaa ja tee kauppalista sen mukaan. Älä mene kauppaan miettimään, mitä tulevina päivinä syötäisiin.

4. Älä tee heräteostoksia.

Kaupassa usein huomaa, että hyllynreunat ovat tarjouksia täynnä. Tarjoustuotteiden ostaminen saattaa kuitenkin tulla kalliiksi, jos ei pysty kaupassa improvisoimaan kokonaista ruoka-annosta: mitä tarjouslihan kanssa syödään? Jos lisukkeet jäävät hankkimatta, saattaa tarjouslihakin jäädä syömättä.

5. Käy tutussa, sopivankokoisessa kaupassa.

Tutussa kaupassa asioiminen säästää hermoja: tiedät tuotesijoittelulogiikan, tunnet tuotevalikoiman ja voit tehdä kauppiaalle toiveita tuotteista.

Omille ostoksille sopivankokoinen kauppa tarkoittaa sellaista kauppaa, jossa sinun ei tarvitse kävellä turhaan satoja metrejä, jos unohdat jonkin tuotteen. Silti valikoima on sopiva.

6. Säästä – itseäsi ja luontoa

Punnitse tarkkaan, kumpi on tärkeämpää hinta vai laatu. Omat perustelusi voivat vaihdella tuotekohtaisesti. Ota ajan kanssa selvää yleisimmin käyttämistäsi tuotteista: Kuinka paljon niissä on lisäaineita? Ovatko ne luomutuotettuja (ja mitä se käytännössä tarkoittaa)? Mitä eroa on suomalaisella ja espanjalaisella vihanneksella – paitsi hinta? Kun sitten näet kaupassa tarjouksessa espanjalaisia tomaatteja, voit helposti tehdä valinnan halvemman ja kalliimman välillä.

7. Käy kaupassa pari kertaa viikossa

Kerta viikkoon kaupassa kuulostaa hyvältä. Mutta jos haluaa syödä vihanneksia – ja tuoreita sellaisia – on hyvä jakaa kauppareissut esimerkiksi kahteen kertaan viikossa. Näin ruoka ei pilaannu kotona. Kaksi suunnitelmallista kauppakertaa viikossa aiheuttaa varmasti vähemmän stressiä kuin kauppakäynnit ”tarvittaessa” (joita yleensä tuppaa kertymään useampia).

8. Vältä ruuhka-aikoja, jos mahdollista

Yritä valita isoille ostoksille sellainen päivä tai kellonaika, jolloin kaupassa on väljempää.

9. Hanki osa ruoasta suoraan tuottajalta tai torilta isompina erinä

Näin saat perusainekset pakastettua tai säilöttyä, ja jotain ostoksia ei tarvitse tehdä lainkaan kaupasta. Hieno esimerkki tuottajien ja kuluttajien yhteensaattamisesta on Länsi-Uudenmaan Slow Food -yhdistys, joka järjestää tapahtumia ja painaa vihkosta, josta saa tietoa lähialueiden Slow Food -tuottajista.

Onnekkaat saavat satoa myös omasta puutarhasta!

Lähde:

Karin Lilja: Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinko Kustannus 2011

Mistä tietää, että on liian väsynyt? – 5 merkkiä, joihin kannattaa suhtautua vakavasti

”Mua väsyttää”, ”en jaksa” tai ”olen vähän väsynyt” ovat jo niin arkipäiväisiä heittoja, ettei niihin tule kiinnitettyä edes huomiota. Mutta missä menee raja terveen väsymyksen ja liiallisen väsymyksen välillä?

Jotta liiallista väsymystä voi estää, kannattaa suhteutua vakavasti seuraaviin merkkeihin:

1. Väsymyksen tunne
Jos työpäivän päätteeksi olet ihan puhki etkä jaksa kuin lösähtää sohvalle loppuillaksi, vähentää se elämänlaatua kokonaiskuvassa. Tällainen väsymys on selvä merkki ei-toivottavasta tilasta.

2. Epävarmuuden tunne
Kun tuntuu siltä, että on vaikea tehdä pienempiäkin päätöksiä ja niitä tulee lykättyä, johtuu se yleensä liiallisesta väsymyksestä. Seurauksena kaikki asiat kasaantuvat.

3. Ärtymyksen tunne
Olet liian väsynyt, jos otat pääosin kaiken kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena ja ärhentelet muille.

4. Ihmissuhteista vetäytyminen
Jos tuntuu, että ihmissuhteet ovat velvollisuuksia, muut ihmiset vaativia ja hankalia etkä pysty nauttimaan sosiaalisista tilanteista, saatat tarvita palautumista työstä.

5. Temperamentti muuttuu
Huomaat itse tai muut huomauttavat muuttuneesta sinästäsi. Ehkä erakoidut, menetät sinulle tyypillisiä luonteenpiirteitä ja näytät nuhraantuneelta, koska olet välinpitämätön itseäsi kohtaan.

Muita liiallisen väsymyksen piirteitä ovat

+ sanojen löytäminen hidastuu
+ mieleen painaminen ja palauttaminen vaikeutuu
+ suusta pääsee sammakoita
+ tavoitteellisuus herpaantuu

Lähde: Jouni Luukkala: Jaksaa, jaksaa, jaksaa… – työhyvinvointitaitojen kirja, Tammi 2011

Milloin kadotimme peruspositiivisuuden ja huolettomuuden?

Kesän päättyessä olen muistellut lapsuuden kesiä. Ne muistuvat mieleen suloisina ja huolettomina. Parempina kuin aikuisuuden kesät. Lapsuuden kesiä sävyttivät kiireettömyys ja rauhallisuus. Kellosta loppui veto. Aamulla sai nukkua niin myöhään kuin nukutti. Mökissä leijui mummon pannukahvin tuoksu. Almanakka tyhjeni, seurasimme siitä ainoastaan kuun vaiheita ja kalan ottiaikoja. Kissoille piti saada särkiä ja mummolle savulahnaa. Tässä tärkeysjärjestyksessä.

Arjen askareet tuntuivat leikiltä. Aamuisin, saatuani silmäni auki, lähdin veneellä hakemaan talousvettä naapurin lähteestä. Samalla tarkistin katiskat. Sillä välin mummo oli yleensä jättänyt vadillisen tiskattavia astioita polun varrelle. Kannoin vedet talolle ja lähdin takaisin rantaan tiskaamaan. Riivin tukollisen heiniä mukaani, ne toimittivat tiskiharjan virkaa. Järvessä tiskaamani astiat nostin laiturille alassuin kuivumaan.

Jos lika ei irronnut astioista, upotin ne veden alle ja päästin irti. Seurasin kuinka lautaset, lasit, purkit ja purnukat leijuivat järven pohjaan. Palasin joidenkin tuntien päästä katsomaan joko kalan poikaset olisivat saaneet astiat nypittyä puhtaiksi. Joskus joku haarukka tai lusikka meinasi karata vesikasvillisuuden kätköihin.

Pyykitkin pestiin käsin. Pyykkinaru oli omituisen lyhyt, siksi osa pyykeistä heitettiin koivun oksille kuivumaan. Odotin usein äitiä kesäpaikkaamme. Harvoin hän tuli. Mutta jos hän tuli, hän saapui neljän onnikalla. Naapurin lehmät kerääntyivät niihin aikoihin veräjälle päin lypsyä varten ja saatoin arvioida, että jos äitiä ei kohta näkyisi tiellä, ei hän sinä päivänä tulisi.

Jos ystäville tai sukulaisille oli asiaa, kirjoitimme kirjeitä tai lähetimme postikortin. Ehkä kerran koko kesän aikana tuli niin tärkeää asiaa, että piti mennä naapuriin kysymään saisiko soittaa. Jätimme markkoja pöydän reunalle kiitokseksi.

Ei ollut kännyköitä, tietokoneita tai sosiaalista mediaa. Kun radiosta loppuivat patterit, uusia oli mahdollisuus saada kerran viikossa kauppa-autolta. Hyvin ehdimme kauppa-autoakin odottamaan, joka oli yleensä aikataulustaan kaksi tai kolme tuntia myöhässä.

Milloin kadotamme hetkessä elämisen, tietyn peruspositiivisuuden ja huolettomuuden? Koska alkaa porkkanan perässä juokseminen? Läpijuostut kesät, suoritukset ja itsensä ruoskiminen. ”Sitten helpottaa, kun saa tämän ja tämän projektin tehtyä.” Vaan ei helpotakaan, kun tilalle tulee aina uusia suoritteita.

Miksi asetamme aikuisena itsellemme niin paljon kieltoja, rajoituksia, sääntöjä ja velvollisuuksia?

Vieläkö tämän päivän lapset pystyvät kokemaan ajattomia ja huolettomia kesiä?

Olivatko lapsuuden kesät todellisuudessa aina niin lämpimiä ja paistoiko silloin aina aurinko? Unohtuvatko ikävät asiat ja hyvät muistot korostuvat? Muistan kesän, kun satoi kokoajan. Heinät homehtuivat seipäille. Eräs kesä oli hyvin kylmä ja kesäkuussa satoi lunta. Lehmät juoksivat hännät pystyssä sitä pakoon. Nukuin heinäladossa, pääskyset seuranani, kun äiti tuli maalle ryyppäämään. Huonotkin muistot saavat ajan kuluessa kultareunukset.

Enää ei ole mummoa eikä äitiä. Pääskystenkin määrä on vähentynyt, kun ei ole latoa eikä lehmiäkään. Vaikka joskus haluaisin palata lapsuuden kesään, edes yhdeksi päiväksi, menneisyyttä ei saa takaisin. Voin kuitenkin rakentaa aikuisuuden kesistäni lapsuuden kesän kaltaisia, sillä aikuisena minä saan määrätä leikin säännöt: ”Kapteeni käskee: pysähdy!” Pysähtyminen tuo onnea.

Ihana kesä on mennyt, mutta”Kapteeni käskee: säilytä auringonpaiste sydämessäsi!”

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Rosala: Räsymatosta tyynyksi – helposti

Rosalan kätköistä löytyi iso kasa räsymattoja. Osa pääsi lattianlämmikkeeksi, mutta iso osa – etenkin käytävämattoja – jäi käyttämättä.

Päätin tehdä kokeeksi yhdestä matosta lattialle lökötyynyn:

– Mittasin matosta suorakaiteen muotoisen pätkän, joka taitettuna on neliö. Jätin sidontavaraksi noin kymmenen senttiä; eli jotta tyynyn struktuuri pysyy kasassa, täytyy leikatusta päästä solmia langat. Solmujen ei tarvitse olla erityisen kauniita, sillä ne jäävät tyynyn sisäpuolelle, mutta napakoita niistä kannattaa tehdä.
– Ompelin parsinneulalla ja puuvillalangalla maton neliöksi siten, että hapsut jäivät nurjalle puolelle. Kääntämistä varten jätin n. 30 sentin aukon, josta sain tungettua myös pehmikkeet sisään.
– Pehmikkeenä käytin vanhoja tyynyjä kokonaisina. Vanhat tyynyt voi myös avata ja laittaa pelkän vanun tyynyn sisään.
– Lopuksi ompelin aukon kiinni.

Tyynyn tekeminen oli niin helppoa, että mietin, miten onnistuisi kokonaisen sohvan päällystäminen räsymatoilla?

Mitä on itsekkyys? – Gurut vastaavat Sarasvuolle

Kesällä Jari Sarasvuo pääsi otsikoihin syyttämällä downshiftaajia itsekkyydestä. Arvailematta tai tietämättä, mitä Sarasvuo tarkoittaa ”downshiftaajilla” (luultavasti tätä), on sen sijaan kiinnostavaa kuulla, mitä maailman tunnetuimmat henkiset gurut Anthony de Mello ja Dalai-Lama sanovat itsekkyydestä.

Anthony de Mello (Havahtuminen, Like 1999):

”En salli sinun manipuloivan itseäni. Minä elän omaa elämääni. Kuljen omia teitäni. Otan itselleni vapauden ajatella omia ajatuksiani, seurata omia taipumuksiani ja mieltymyksiäni. Osaan sanoa sinulle ei. – – – On ihanaa sanoa ihmisille ei, se on osa heräämistä. Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Ja ymmärtäkää tämä: se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin TEISTÄ on sopivaa. Se on itsekkyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo.”

Samanlaiseen itsekkyys-käsitykseen pohjautuen Dala-Lama (Myötätunto – Sisäinen ja rauha ja onnellisempi maailma, Basam Books 2011) kirjoittaa seuraavasti:

”On selvää, että kaikki maailman ongelmat johtuvat viime kädessä itsekkyydestä ja itserakkaudesta. Muista, että viime kädessä rakastat itseäsi luonnollisesti, et siksi, että olisit ollut itsellesi ystävällinen. Haluat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellinen yksinkertaisesti siitä syystä, että rakastat elämääsi. Samalla tavalla kaikki elolliset olennot luonnostaan rakastavat itseään, mistä syystä he haluavat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellisia. Olemme kaikki samanlaisia – ainoa sinun ja toisten välinen ero on se, että toisia on monta ja sinua vain yksi. Vaikka voisit käyttää kaikkia muita olentoja omien päämääriesi saavuttamiseen, et olisi onnellinen. Mutta jos sinä, yksi ihminen, palvelet toisia parhaasi mukaan, tämä pyrkimys on sinulle sisäisen ilon lähde.”

Dalai-Lama kirjoittaa vielä epäitsekkäistä ihmisistä eli niistä, jotka eivät vaadi muita elämään, kuten heistä on sopivaa:

”Aidosti epäitsekkäät ihmiset välittävät lukemattomasta määrästä elollisia olentoja huolimatta siitä, ovatko ne ystäviä vai vihollisia tai mikä heidän kansallisuutensa tai etninen taustansa on. Tämä myötätunto koskee kaikkea kärsimystä. Tällaiset epäitsekkäät ihmiset haluavat toisten saavuttavan onnellisuuden tilan kaikkine myönteisine ominaisuuksineen.”

Lue Havahtuminen-kirjan esittely tästä.