Kun mukavalta ihmiseltä tulee törppöjä viestejä – Tiedätkö, millaisen kuvan sähköpostisi antavat sinusta?

Kun tapaamme ihmisiä kasvotusten, voimme osoittaa ystävällisyyttä monella tavalla: Kätellessämme katsomme silmiin ja puristamme jämäkästi kättä. Joskus halaamme. Voimme hymyillä, kumartua eteenpäin, koskettaa tai katsoa lempeästi, nauraa silmillä. Voimme luoda läsnäolollamme toiselle ihmiselle miellyttävän kohtaamisen.

Nykyään yhä suurempi osa työasioista hoidetaan kuitenkin sähköisesti, sähköpostilla. Sähköposti tuntuu olevan melkein ainoa korrekti tapa lähestyä toisen kallista aikaa ja tilaa. Kaikkihan tiedämme, millainen tunne tulee, kun puhelu keskeyttää Tärkeän Työn: Jos ehdimme vastaamaan, emme ole vastaanottavaisia, sillä keskittymisemme on naulittu toisaalle. Ehkä Tärkeällä Työllä on sitä paitsi kiire. Puhelu ei tunnu osuvan koskaan sopivaan hetkeen, siispä yhä useampi on siirtynyt sähköiseen viestintään: Sähköpostiin voi reagoida silloin, kun se vastaanottajalle parhaiten sopii, silloin kun hänellä on aikaa ja avoin energia vastaanottaa uusia asioita. Sähköpostit korvaavat myös yhä useammin kasvokkaispalavereita, koska se on (kustannus)tehokasta.

Viestinnän sähköistyminen on väistämätön osa työelämää. Mutta samalla kun siirrymme vanhoista tutuista käytännöistä uusiin, meidän pitäisi saada työvälineitä selviytyä uudesta, kirjallisesta maailmasta: Miten hymy korvataan tekstissä? Miten innostus ja fiilistely tuodaan esiin, ja onko se korrektia? Miten kieltäydytään jättämättä negatiivista jälkeä? Onko sähköpostissa sääntöjä? Miksi niin usein saadaan tylyiltä kuulostavia meilejä? Miksi mukavalta ihmiseltä tulee törppöjä viestejä? Miten yksittäiset viestit vaikuttavat yritysmielikuvaan?

Niin paljon kuin haluammekin sähköpostiin siirtymällä kunnioittaa vastaanottajan aikaa ja tilaa, lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin kunnioittava ja positiivinen. Ymmärrämmekö, millaista viestiä todellisuudessa lähetämme? Lähetämmekö positiivista viestiä? Lähetämmekö hyvää energiaa? Välitämmekö toisistamme niin paljon, että hymyilemme myös sähköisesti, puristamme kättä, kosketamme ymmärtävästi, nauramme silmillämme, olemme läsnä?

Jos emme tiedä, miten tämä kaikki tehdään kirjallisesti, emme pysty osoittamaan inhimillistä myötätuntoamme toisiamme kohtaan ja siten emme myöskään voi lähettää positiivista kuvaa yrityksestä, jota palvelemme. Jos yrityksessä on 35 työntekijää ja yhdeltä työntekijältä lähtee keskimäärin 50 viestiä päivässä (erään pörssiyrityksen arvio päivittäisviestien määrästä), vuodessa viestejä kertyy 423 500. Siis 423 500 viestiä, jotka voivat välittää tahattomasti negatiivista energiaa, joka taas tekee hallaa yhteiselle hyvinvoinnillemme. Ja sen myötä 423 500 viestiä, jotka voivat välittää mitä tahansa mielikuvaa yrityksestä.

Olemme siis ihmisinä alttiina sille energialle, joka ympärillämme vallitsee, ja pyrimme aina intuitiivisesti paremman energian piiriin. Näin ollen myös yritysten menestyminen on kiinni siitä, miten toisiamme kohtelemme myös kirjallisesti. Dalai-Laman sanoin: ”Sen sijaan, että työskentelisimme ainoastaan saavuttaaksemme vaurautta, meidän on tehtävä jotain merkittävää, jotain mikä kohdistuu vakavasti ihmisten hyvinvointiin kokonaisuutena.”

Ymmärtämällä, millaista viestiä todellisuudessa lähetämme toisillemme, voimme vaikuttaa sekä yhteiseen hyvinvointiin että (yrityksen) vaurauteen. Sillä palaammehan aina sinne, missä meitä on kohdeltu hyvin. Oli kyse kasvokkaisesta palvelusta tai kirjallisesta välittämisestä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: