Sivu 425 – Hidasta elämää

Tämä asia on rakkauden kulmakivi

Jaksanko ja osaanko rakastaa? Miksi rakastaminen on niiiiiin vaikeaa ja lipsun siitä. Miksi hyvät aikomukseni eivät jaksa kääntyä upeaksi toiminnaksi? Uskon, että osasyy on se, että ajattelen rakkauden olevan ensisijaisesti muiden huomioimista? Ajattelen rakkauden olevan itseni ja oman hyväni ohittamista muiden hyväksi. Uhrautumista? Mitä rakkaus pohjimmiltaan on ja mistä se syntyy? En väitä tietäväni oikeaa vastausta, mutta tiedän, mitä siitä itse ajattelen.

Itsekkyys

Minulle itsekkyys on oman parhaani ajattelemista ja siihen pyrkimistä. Monet antavat itsekkyydelle vahvan kielteisen leiman. Se on kielletty omena. Olen miettinyt, miksi näin on. Uskon, että sanaa käytetään osin vain tottumuksesta , eikä sen merkitystä miettien. Samalla se ilmeisesti sekoitetaan ahneuteen, joka on kokonaan toinen asia. Päästäkseni itsekkyyden juurille, mietin, mitä omalta elämältäni odotan. Mikä on se hyvä, mitä minä haluan? On helppo sanoa, että odotan mielekästä työtä, kohtuullista toimeentuloa, hyviä ihmissuhteita ja terveyttä.

Mietin odotuksiani tarkemmin. Haluan erottaa toisistaan keinot saada jotain ja niiden varsinaisen merkityksen. Tämä onkin haasteellinen kohta. Mitä perimmiltään odotan? Hetken pähkäiltyäni totean, että minulle on merkityksellistä kokea arvostusta, tulla kuulluksi, saada myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Toki voisin käyttää muitakin ilmaisuja, mutta nämä ovat minulle riittäviä. Ne ovat ydintä.

Seuraavaksi huomaan, että rahalla saatavat asiat, auto, matkat, asunto, vaatteet samoin asema ovat vain keinoja saada jotain enemmän merkityksellistä. Miksi siis tavoittelen autoa tai asemaa? Miksi haluan osoittaa olevani oikeassa? Miksi haluan merkkivaatteita? Siksi, että haluan tulla ihmisenä huomioiduksi, nähdyksi ja kuulluksi. Haluan saada arvostusta ja hyväksyntää.

Miksi sitten nämä asiat jäävät usein tunnistamatta? Miksi en tule edes kysyneeksi itseltäni, mikä minun perimmäinen hyväni on? Olisiko yksi syy se, että itsekkyyteen on yhteiskunnassamme lyöty pirun leima. Et saa olla itsekäs. Ei ole oikein ajatella itseään. Pitää ajatella muita. Olen kokonaan toista mieltä. Vahvasti. Uskon, että aito ja ehjä rakkaus syntyy vain itsekkyyden kautta.

Itsekkyys ja rakkaus

Haluan siis saada arvostusta, myötätuntoa, iloa, rakkautta sekä tulla kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Mitä minun tulisi tehdä, että voisin saada tuota kaikkea haluamaani? Yksinkertainen vastaus lienee se, että minun tulee osoittaa elämäni ihmisille arvostusta, myötätuntoa, iloa ja rakkautta. Jakaa juuri niitä asioita, joita haluan saada itselleni.

Miten voin jakaa sitä, mitä itse tarvitsen? Rakastamalla ensin itseäni. Olemalla itsekäs. Aloitan tunnistamalla, mitä hyvää elämältäni odotan ja sitten osoitan itselleni niitä samoja asioita. Voin jakaa vain sitä, mitä minulla on. Voin rakastaa toisia enintään saman verran, kuin rakastan itseäni. Jos pyrin rakastamaan toisia ihmisiä ohi itseni, uhraudun. En ehkä huomaa sitä heti, mutta asia selviää viimeistään silloin, kun toinen henkilö ei toimikaan rakkauteni edellyttämällä tavalla.

Silloin minussa nousee katkeruus ja turhautuneisuus: ”Ihan turhaanko minä olen sinun eteesi uhrautunut!” Siinäpä se. Olen tehnyt asiat uhrautuen, pelosta käsin – en rakkaudesta. Kun teen asioita rakkaudesta, teen asioita vain ja ainostaan omaksi ilokseni. Silloin minulla ei ole odotusta vastapalveluksesta. Rakkautta ei osoiteta velvollisuudesta eikä pyynnöstä. Halu osoittaa rakkautta nousee sydämestä – ei aivoista. Osoitan rakkautta vain siksi, että minusta tuntuu hyvältä tehdä niin kuin teen. Saan teosta itselleni hyvän olon. Jos vastaanottaja ”heittää lahjani roskiin”, olen jo saanut palkkioni, hyvän mielen, siitä mitä tein.

Voidakseni rakastaa vain omasta ilostani, minun tulee rakastaa ensin itseäni. Jos en ole itsekäs, teen kuviteltuja rakkauden tekoja esimerkiksi miellyttääkseni toista ihmistä. Voin tehdä asioita myös velvollisuudesta tai pyrkimyksestä ansaita arvoa. Silloin yritän ”ostaa” kiitosta, hyväksyntää tai arvostusta. Jos en sitten saa haluamaani, petyn, koska palkkio rakkaudestani ei ollut sitä, mitä odotin. Ja koska en saanut sitä, mitä odotin, kerron sen ”rakkauteni” kohteelle. Siitä sitten lähteekin helposti liikkeelle molemminpuolisten pettymysten kierre. Sekö oli tarkoitus? Ei. Pettymys on tulosta siitä, että yritän rakastaa muita enemmän kuin itseäni. Tulosta siitä, että unohdin itseni.

Itsekkyys on aidon rakkauden kulmakivi. Osoitan toisille arvoa, myötätuntoa ja muita asioita pelkästään omaksi ilokseni, saan niitä moninkertaisesti takaisin. Kun teen asioita vain omaksi ilokseni olen aito ja rehellinen. Minulla ei ole odotusta, jossa voisin pettyä. En tee asioita ollakseni kohtelias tai miellyttävä. Kun olen kohtelias ja miellyttävä, olen sitä vain, koska se minusta tuntuu hyvältä.

Voin osoittaa aitoa rakkautta vain silloin, kun rakastan ensin itseäni. Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että olen arvostava ja myötätuntoinen itselleni. Hyväksyn puutteeni ja annan itselleni anteeksi, että en aina onnistu siinä, mitä haluan. Annan anteeksi sen, että en valinnut oikeita sanoja, en ollut niin ahkera ja kärsivällinen kuin halusin. Uskallan kertoa, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja pyydän muita huomioimaan ne. Kerron, että tarvitsen myötätuntoa, arvostusta, iloa sekä haluan tulla kuulluksi. Kerron, että haluan olla näitä asioita itseni lisäksi myös teille. Pyydän jokaista olemaan itsekäs. Aloittamaan siitä, että kertovat itselleen ja ympäristölleen, mitä elämältään odottavat. Rakastamaan ensin itseään, että voisivat osoittaa ja saada rakkautta muilta.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Tämä jokaisen pitäisi tietää maitohappobakteereista – “Suurin osa vastustuskyvystämme perustuu suoliston limakalvon moitteettomaan toimintaan”

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Paula Heinonen kiteytti hienosti Biomedin juhlaseminaarissa: “Suolisto on oikein kohdeltuna elämän kehto.” Suolistossa, jossa toimii tuhansia erilaisia bakteereja, on hyvin monimutkainen ympäristö. Osa bakteereista elää siellä pysyvästi, mutta toiset tulevat ruoan mukana ja kulkeutuvat ruoansulatuskanavan läpi. Osa näistä bakteereista on ihmiselle hyödyllisiä, mutta toiset voivat aiheuttaa sairauksia. Hyvät probioottiset maitohappobakteerit ja prebiootit edistävät terveyttä monin tavoin.

Pro- ja prebiootit

Probiootti on antibiootin vastakohta. Kreikan kielestä peräisin oleva termi probiootti tarkoittaa “elämää varten”. Probioottisella valmisteella tarkoitetaan tuotetta, joka sisältää runsaasti sellaisia hyödyllisiä eläviä mikro-organismeja, jotka muuttavat suoliston bakteerikantaa, tasapainottavat immuunijärjestelmän toimintaa ja edistävät terveyttä.

Prebiooteiksi kutsutaan sulamattomia ravintoaineita, jotka edistävät näiden hyvien bakteerien kiinnittymistä, lisääntymistä ja toimintaa paksusuolessa. Inuliini ja oligosakkaridit ovat tällaisia prebiootteja. Niitä esiintyy luonnossa monissa kasveissa.

”Ihmisen suolisto on tenniskentän kokoinen”

Vanhastaan tiedämme, että maitohappobakteerit ehkäisevät ripulia matkoilla ja antibioottikuurin aikana. Nykyään tiedämme niistä paljon enemmän. Monet nykyiset tutkimukset ovat osittaneet että ihmisen suolen limakalvo on ehkä tärkein immuunijärjestelmämme elin. Suoliston limakalvo on pinta-alaltaan 250–400 neliömetriä, joka vastaa levitettynä tenniskentän kokoista aluetta.

Suurin osa vastustuskyvystämme perustuu suoliston limakalvon moitteettomaan toimintaan. Suolen limakalvo säätelee paitsi ruuansulatusta ja paikallisia suolen reaktioita (kuten ummetusta ja ripulia) myös muun elimistön, kuten ihon ja keuhkojen reagointia ympäristön ärsykkeitä vastaan. Suoliston bakteeritasapaino heijastuu myös mielen terveyteen.

Suolistossa sijaitsee suurin osa ihmisen lymfajärjestelmästä ja siitä johtuen suoliston limakalvon kunto vaikuttaa ratkaisevasti myös mm. atooppiseen ihottumaan, astmaan, nivelreumaan ja muihin autoimmuunitauteihin. Viime aikoina niillä on havaittu tärkeä merkitys allergioissa sekä monissa tulehdustaudeissa, kuten nivelreumassa, paksusuolen tulehduksessa, Crohnin taudissa ja toistuvissa virtsatietulehduksissa sekä ns. hiivasyndroomassa.

Tärkeimpiä probiootteja

Lactobacillus acidophilus

Tunnettu maitohappobakteeri, joka elää normaalisti ohutsuolessa. Se on tärkein probioottisista bakteereista. Lactobacillus acidophilus kykenee pitämään suoliston mirobiflooran terveenä. Lactobacillus acidophilus kuuluu ihmisperäiseen probioottibakteeristoon.

Lactobacillus acidophilus -bakteerilla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Sen on osoitettu vähentävän kolesterolin imeytymistä. Se lisää laktaasientsyymin tuotantoa, joten se helpottaa laktoosin imeytymistä. Lactobacillus acidophilus auttaa tasapainottamaan suolistomikrobistoa antibioottihoidon jälkeen.

Bifidobakterium bifidum

Bifidobacterium bifidum on mikrobiologisesti tunnettu jo 20 vuoden ajalta. Se on ohutsuolen alaosan normaaleista bakteereista tärkein, mutta vaikuttaa koko suoliston mikrobifloorassa. Sen on osoitettu tehostavan ruuansulatusjärjestelmän toimintaa. Se osallistuu lisäksi immuunijärjestelmän säätelyyn, rasva-aineenvaihduntaan ja vähentää kolesterolin imeytymistä. On osoitettu, että bifidobacterium bifidum vahvistaa luonnollista vastustuskykyä.

Muista, kun valitset maitohappobakteerivalmistetta:

Vahvuus. Hyviä hoidollisia tuloksia saavutetaan vain jos maitohappobakteerien annostus on tarpeeksi suuri. Aluksi 30-100 miljardia probioottia ja jatkohoitona 10-30 miljardia probioottibakteeria päivässä, ongelmasta riippuen. Edellytys sille, että maitohappobakteerit elävät suolistossa hyvin, on bakteereille suotuisa kasvuympäristö eli prebioottien saatavuus esim. frukto-oligosakkaridit, jotka ovat ravintoa hyville bakteereille.
Ihmisperäiset bakteerit. Monet markkinoilla olevat maitohappobakteerit ovat nautaperäisiä ja tarkoitettu alun perin meijeriteollisuuden käyttöön. Ihmisperäisillä probioottikannoilla on tehokkaampi kyky tarttua suoliston limakalvoihin ja syrjäyttää haitalliset bakteerikannat.
Mikrokapseloitu tuote. Mikrokapselointi takaa bakteerien pääsyn elävinä aina ohutsuolen loppuosaan ja paksusuoleen asti, missä ne liukenevat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Liukenemista säätelee lämpötila, pH, suolistokanavan entsyymit ja peristaltiikka.

Esimerkki mikrokapseloidusta maitohappobakteerivalmisteista on Biomedin Acidophilus ja Acidophilus Forte. Yhdessä Acidophilus-kapselissa on 10 miljardia elävää probioottibakteeria ja Fortessa 30 näitä on peräti 30 miljardia.

Acidophilus-valmisteita myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

Tutustu myös muihin Terveen elämän puolesta -sarjan artikkeleihin.

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Sarastus: Paljastus

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.

Varoitus: tämä on ehkä tähanastisista blogeistani henkilökohtaisin. Tuntuu, että tämä yksi pieni ajatus paljastaa minusta enemmän kuin tuhat tarinaa siitä mitä elämässäni teen juuri nyt. Joskus kirjoittaminen ja kirjoituksien julkaiseminen pelottaa valtavasti, koska tuntuu, että latomalla sanat paperille muiden nähtäväksi tulee kertoneeksi sellaista, joka myöhemmin hävettää, jopa kaduttaa. Mutta toisaalta kirjoittaminen on uskomaton työkalu ajatusten jäsentämiseen – sen avulla voi hahmottaa perspektiivin aivan uudella tavalla. Ja ehkä antaa jollekin toiselle ajateltavaa.

Koin oudon kokemuksen pari päivää sitten. Seurasin katsomossa Häntä hänen työnsä touhussa. Olin allapäin, jumiutunut omiin kehää kiertäviin ajatuksiini, turhautunut niihin. En voinut keskittyä tapahtumiin ympärilläni, en osallistua pirskahtelevaan jännitykseen ja kannustushuutoihin.

Yhtäkkiä minusta tuntui kuin olisin irtaantunut itsestäni, leijailut ilmassa ja katsonut itseäni istumassa tuon ison ihmisjoukon keskellä. Yksin. Yksinäisenä. Väsyyneenä. Kysyen itseltäni, miksi olen täällä? Onko tämä todella minun elämääni? Kuuluuko tämän olla minun elämääni, vai onko se kuitenkin jossain muualla?

Faktat faktoina: minä olen muuttanut toiseen maahan toisen ihmisen perässä. Täysin suunnittelematon ja yllättävä käänne elämässäni, jossa vielä muutama kuukausi sitten tehtävänäni oli turvallisissa ja tutuissa ympyröissä löytää itseni ja unelmani uudelleen sekä kirjoittaa tästä prosessista. Hyvin nopea päätös, joka lähes yhdessä yössä käänsi ajatukseni ylösalaisin.

Toisten mielestä ihanan romanttista heittäytymistä tuntemattomaan, toisten mielestä järjetön ja aivan liian impulsiivinen teko – minä vain kuuntelin sydämeni ääntä ja luotin tunteeseeni. Tähän asti se on kantanut. Mutta nyt epäilys on vallannut mieleni. Jaksanko? Pystynkö todella rakentamaan kaiken alusta? Kaikki täällä on minulle uutta.

En ikimaailmassa olisi uskonut millaiseen identiteettimankeliin joutuisin. Tämä on yllättänyt minut rankkuudellaan totaalisesti, niin, etten voi sitä kokonaan kuvailla sanoin.

Onko minun paikkani täällä, vai olisiko vain helpompi lähteä? Palata takaisin ja kuitata nämä kokemukset pienenä harharetkenä elämässäni.

Nyt koetellaan uskoani. Riittääkö se? Nyt koetellaan rakkauttani; rakastanko riittävästi, että jaksan tämän vaikean vaiheen läpi? Suurimman taistelun käyn itseni kanssa, oman pääni sisällä. Uskonko itseeni riittävästi? Uskonko, että minä kyllä kestän ja selviän?

Taidan uskoa. Kun sain tämän kirjoitettua, tuli todella vahva olo.

Valon pisaroita: Myrskyt ovat portti sieluumme

Kiitos viesteistä, joita sain teiltä edellisen blogipostauksen jälkeen. Moni halusi lähettää voimia ja kiittää kirjoituksen avoimuudesta. Viestinne lämmittivät kovasti sillä mietin jutun kirjoittamisen jälkeen, olinko sittenkin liian rohkea? Tuleeko niin henkilökohtaisen erokokemuksen jakamisesta lukijalle epämukava olo?

Lopulta päätin julkaista jutun sellaisenaan, sillä olisi ollut outoa aloittaa oma blogi sivuuttamalla asia, joka muutti loppuelämäni. Olin siis tilanteessa, jossa elämästäni oli poistunut nainen, jonka kanssa olin päättänyt elää yhdessä ikuisuuteen. Silti huomasin eräänä syyspäivänä olevani yksin kuin majakka kaukaisella kallioluodolla.

Samoin kuin majakka sytyttää valonsa myrskyssä, syttyi minussa eromyllerryksen keskellä sisäinen selviytyjä. Se on pelastajani, joka kytkeytyy automaattisesti päälle ääritilanteissa, silloin kun olen rotkon reunalla. Selviytyjä pitää huolen etten vahingossakaan astu reunan yli ja antaa rohkeuden pyytää apua. Sitä tarvitsin myös eromyrskyssä, joka alkoi yllättäen ja tunsin heti, etten selviäisi ilman hyvää tukiverkkoa.

Eron toiselle osapuolelle sisäinen selviytyjäni näkyi arvaamattomana kummajaisena, joka välillä halusi kyyneleet silmissä halata viimeisen kerran ja toisena hetkenä viljeli kitkeriä lauseita. Mieluummin olisin käyttäytynyt rauhallisen viileästi mutta olin niin pihalla kuin ihminen vain voi olla. Käytöstäni ohjasi monta viikkoa primitiiviset stressireaktiot, joita on erossa vaikea välttää.

En kuitenkaan vaihtaisi ainuttakaan myrskyä pois. Ajatelkaa mikä rikkaus meille annetaan. Myrskyt ovat kuin portteja, joiden läpi siirrymme ihmisenä uudelle tasolle. Vaikeiden aikojen kipu ja tuska on hinta siitä, että pääsemme eteenpäin kohti ydintämme, nyt-hetkeä, jossa ego kuolee ja sielu ottaa sen paikan.

Myrskyistä selviytyminen on nostanut esiin paljon hyvää. Ne ovat kasvattaneet kykyä seistä tukevasti juurillaan niin että pikku puhurit eivät enää heilauttele. Sisältäni nousee myös kutsumus tukea niitä, jotka kamppailevat omassa myrskyssään vaikean sairauden kanssa. Monet ovat pyytäneet vertaistukea ja kysyneet neuvoja miten itseään voisi auttaa perinteisten hoitojen lisäksi ja miten esimerkiksi syöpään tulisi suhtautua. Monesti helpottaa jo lyhyt valmennushetki, joka antaa ihmiselle käytännön vinkkejä ja ison annoksen sitä kaikkein tärkeintä, toivoa.

“Silloin, kun majakka sytyttää valonsa, se ei mittaa myrskyä.
Se ei tuomitse myrskyä. Se ei sano itselleen:
‘Minun on ymmärrettävä, mihin tämä kaikki johtaa’,
ennen kuin se loistaa valoaan.

Se tietää vain, että se rakennettiin kestämään pimeyttä,
mahtavaa tuulta ja aaltoja, jotka syöksyvät loputtomasti
sen rakenteen ylitse.

Se ei myöskään pelkää. Se ei tiedä, milloin myrsky loppuu,
miten voimakkaaksi se yltyy tai syytä oman luomisensa takana.

Majakka tietää vain sen, että se on turvassa ja että sen täytyy loistaa valoaan pimeydessä auttaakseen muita löytämään tiensä sataman turvaan.

Se ei myöskään koskaan kysy sitä, miten siitä tuli valo, mutta se tietää, kuka se on ja mitä varten se on. Se tietää myös, että sen kantamaa valoa odotetaan ja pimeässä olevat etsivät sitä.”

Suomennos kirjasta Lee Caroll : Lifting the Veil

Resepti: Gluteenittomat sämpylät

Joka suunnalta kerrotaan nyt viljojen vaarallisuudesta, mutta henkilökohtaisesti allekirjoitan kyllä suurelta osin kyseisen asian. Vilja ei vaan ole alkujaan ihmisen ruokaa. Se on mitä todennäköisimmin syypää hyvin moniin sairauksiin, joita ei kaikkia vielä osata täysin yhdistää. Viljojen suhteen, kuten monien muidenkin ruokien suhteen olemme toki yksilöllisiä – toinen sietää niitä paremmin kuin toinen. Maailmalla asiaa on kuitenkin tutkittu hyvinkin paljon ja lista viljan aiheuttamista sairauksista ja erilaisista oireista on kyllä kammottavan pitkä…

Kaikki tekee valintansa itse, mutta uskon että jokaisen kannattaisi ainakin miettiä mitä ja millaisessa muodossa viljansa nauttii, jos nauttii. Onneksi nykypäivänä ihmiset alkavat olla sen verran tiedostavia, että vaaleiden jauhojen haitat ja perinteisten viljatuotteiden ”terveellisyys” yhtenä suomalaisen perinneruokana osataan jo pikkuhiljaa kyseenalaistaa. Vilja on hyvin tärkkelyspitoista ja se on ensimmäinen asia, joka voi aiheuttaa jo sellaisenaan erilaisia suolisto-ongelmia. Myös viljojen sisältämä lektiini vaurioittaa helposti suolistoa, kun taas viljan sisältämät fylaatit estävät mineraalien imeytymistä. Gluteeni on puolestaan proteiini, joka on hyvin lähellä ihmisen omia proteiineja ja sen vuoksi saa immuunijärjestelmämme pahasti sekaisin. Joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes puolet suomalaisista saattaa tietämättään sairastaa viljaherkkyyttä ja että keliakia on vain yksi vilja-allergia muiden joukossa, gluteeniherkkyyden muodossa.

Olen sairastanut refluksitautia lapsesta saakka ja lähes kaikki yleisimmät ruokavalio ja luontaishoidot on testattu. Joistain oli apua ja terveellisellä ruokavaliolla pystyin lääkityksen kanssa elämään ilman pehempia kipuja. Olin hyväksynyt kohtaloni, että olen tuomittu syömään vatsahappolääkkeitä lopun elämääni, koska leikkaushoito tuntui vielä huonommalta vaihtoehdolta. Refluksin ja lääkkeiden kanssa oli vain pakko tottua elämään, kunnes toivoni taas heräsi…

Minulla alkoi muutama kuukausi sitten kova närästys lääkityksestä huolimatta ja epämiellyttävät vatsakivut. Vatsa turpoili (jota se tosin on tehnyt lähes aina) ja kurisi siihen malliin, kuin olisi jotain enemmänkin ollut vialla. Kävin laktoosi ja keliakia tutkimuksissa, mutta yllättäen tuloksissa ei mitään uutta. Lääkärini kehotti tuplaamaan vatsalääkitykseni ja määräsipä vielä toisen reseptin siihen rinnalle.

En mennyt apteekin kautta kotiin vaan päätin kokeilla jotain muuta. Olen vuosien varrella noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota enemmän tai vähemmän, mutta nautiskelijaluonteellani sen on ollut kovin kausiluonteista. Aina välillä sitä pitsaa tai pastaa on vain tehnyt mieli syödä ja siitä se selkäranka on katkennut. Nyt päätin minimoida viljojen käytön ja jättää täysin kaiken gluteenin pois. Lisäksi käytän vain homogenoimattomia maitotuotteita. Nyt muutamien viikkojen jälkeen olo on jo todella paljon parempi! Vatsan turvotus on laskenut huomattavasti ja myös voimakas närästys ja kivut ovat loppuneet. Olo on energinen ja muutenkin aineenvaihdunta ja vatsa tuntuu toimivan paremmin kuin koskaan ennen. Seuraavana toivelistallani on vatsalääkkeiden lopettaminen, pikkuhiljaa. Nyt uskon ja toivon että se on mahdollista.

Parasta on, että nyt olen pysynyt ruokavaliopäätöksessäni ja itse asiassa gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on yllättävän helppoa. Nykypäivänä kaupoista saa jo niin hyvin erilaisia tuotteita; gluteenitonta pastaa, maissi-, riisi-, hirssi-, tattari- ja mantelijauhoja, sekä esimerkiksi kauraleseitä. Olen välillä siis voinut syödä pitsaa tai pastaa jos mieli on tehnyt, ilman että sen jälkeen on ilmapallo-olo. Tänään keitin aamulla gluteiinittoman kaurapuuron, eli oikeastaan mistään ei tarvitse luopua. Pääosin pyrin kuitenkin korvaaman viljat erilaisilla kasviksilla. Kuitujen saannin varmistan erilaisilla gluteiinittomilla leseillä, hedelmillä, kasviksilla, pähkinöillä ja siemenillä. Ja lisäksi juon joka-aamuisen chia-öljyni, joka sisältää runsaasti kuituja. Nyt ainoastaan mietin, että miksi en tehnyt tätä jo aiemmin? Olen ollut asiasta tietoinen jo pitkän aikaa, mutta jostain syystä itsekuri ei ole riittänyt. Mutta kaikki asiat kypsyy oman aikansa – menihän siihen muutama vuosi, mutta parempi nyt kun ei ollenkaan.

Muistutan vielä, että tämä oli vain oma tarinani ja kantani, jokaisella meillä on omamme. Olemme itse oman kehomme asiantuntijoita ja parasta on että saamme kaikki ihan itse päättää mitä suusta alas laitamme. Mutta jos kärsit vatsavaivoista tai jostain muusta oireesta jolle ei löydy selitystä, niin kokeileppa jättää viljat pois vaikka kuukaudeksi. Saatat hämmästyä.

*Pequn lisäys: Hyvä perusteos viljoihin liittyvistä ongelmista on lääketieteen tohtori James Barlyn ja fil.maisteri Ron Hogganin kirjoittama kirja Vaaralliset viljat (Rasalas-kustannus, 2009)

Tässä vielä kaikille aiheesta kiinnostuneille gluteenittomien sämpylöiden resepti, jos leivän himo sattuu yllättämään…

Gluteiinittomat sämpylät

1 prk maitorahkaa

2tl psylliumia (tai 1 tl leivinjauhetta)

3 munaa

2 dl juustoraastetta

2 tl hunajaa

1 tl suolaa

1 dl auringonkukansiemeniä

1/2 dl seesaminsiemeniä

2 dl mantelijauhoa

3 dl riisijauhoa, maissijauhoa tai kikhernejauhoa (tai kaikkia näitä)

1 dl leseitä (ei välttämätön)

Sekoita ainekset keskenään. Nostele haluamasi kokoisia taikinapalloja pelille (taikina ei kohoa paljoa). Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja paista 180 – 200 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti avokadon, juuston ja tomaatin kera!

Sopiva määrä muutosta tekee elämästä maukasta – Uskalla kokeilla ja koe elämä täydempänä.

“Pidätkö yllätyksistä?”

“Tottakai”

“Hevonpuppua! Pidät niistä yllätyksistä joita olet itse toivonut. Niitä joita et itse valinnut, kutsut ongelmiksi!”

Näin aloittaa Anthony Robbins esitellessään vaihtelun tarvetta. On totta, että tarvitsemme turvallisuutta ja etsimme sitä monin tavoin. Tämän lisäksi tarvitsemme kuitenkin myös haasteita, kokemuksia ja ärsykkeitä, joita emme osanneet odottaa. Miksi? Koska tarvitsemme elämäämme jotain uutta ja odottamatonta tai kyllästymme.

Elämän suola, vaihtelu, syntyy kun koemme muutoksen fysiologisessa ja psykologisessa tilassamme. Kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut, meissä on tarve vaihtelulle ja täytämme tätäkin tarvetta, jokainen omalla tavallamme.

Törmään harvemmin ihmisiin, joilla vaihtelu olisi ohjaavin tarve, ehkä kulttuurilla on jotain tekemistä asian kanssa. Tavallisempaa on, että vaihtelu tai esimerkiksi kiinnittymättömyys ovat tapoja täyttää turvallisuuden tarvetta. On turvallisempaa pysyä etäällä asioista, jotka potentiaalisesti voisivat aiheuttaa myös surua tai pettymyksiä. Niitäkin on, joille vaihtelu on tärkeintä.

Elämänmakuinen elämä syntyy kun koemme sopivasti muutosta. Jos syvällä tavalla täyttävät kokemukset ovat ristiriidassa varmuuden ja turvallisuuden tarpeen kanssa, päädymme etsimään vaihtelua asioista, jotka ovat turvallisia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi television katselu, kirjojen lukeminen ja liikunta. Ne voivat tarjota vaihtelua ja haasteitakin, turvallisesti.

Osalle meistä tällainen vaihtelu riittää, mutta toiset haluavat myös ripauksen turvattomuutta. Epämukavuusalueellekin meneminen voi palkita kokemuksellisesti ja täyttää samalla myös kasvun tarvetta. Nämä kaksi tarvetta ovatkin usein linkittyneinä toisiinsa.

Pohdi hetki mielessäsi sitä, miten turvallisuuden ja vaihtelun tarve ilmenevät elämässäsi. Luovutko joskus mausteista varmistaaksesi ruoan syömäkelpoisuuden vai oletko aina luova ja rohkea kokki? Entä miten voisit lisätä vaihtelua elämääsi sinulle sopivalla tavalla?

Oivalluksia: Sanojen takana, tavataanko siellä?

Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.

Edellisessä blogikirjoituksessani tuskailin sitä, kun sanat eivät millään meinaa pystyä kuvaamaan sitä todellisuutta, jonka koen. Jokainen sana laimentaa kokemuksen pikkuruiseksi; kuin yrittäisi selittää kokemusta merestä pisaran avulla.

Viime viikonloppuna NLP-kurssilla tutkiskelimme metamallia. Siinä sanojen ja todellisuuden suhde kuvataan tasoina, näin:

Kielen pintarakenne eli normaali puhe

Kielen syvärakenne eli kokemusten täydellinen kielellinen muoto

Kokemukset

(Niin sanottu) todellisuus

Kaavio lievensi hieman tuskaani – vaikka se vain kaavio onkin. Aloin hyväksyä sen, että usein sanat ovat kohtaamispaikkamme. Ja etenkin kun kirjoitamme, meillä on käytössämme vain sanat ja sanojen yhdistelmät. Myös kasvokkaiskeskustelussa oletusarvo (lähtökohtaisesti) on se, että ihmiset käyttävät sanoja ilmaisemaan todellisuutta, totuutta. Mutta toinen asia onkin se, miten osaamme sanoittaa totuuttamme.

Metamallin kohdalla puhutaan poistoista. Aina kun liikumme todellisuudesta kerros kerrokselta sanojen suuntaan, jotain poistuu. Ja tässä piilee tuskani syy ja ydin. En halua mitään pois, vaan haluan jakaa kokemukseni juuri sellaisena kuin se on.

Hieman pureskeltuani tuskaani, katseltuani kaaviota ja antamalla anteeksi itselleni rajallisuuteni, päädyin kahteen menetelmään, jolla sanojen taakse voi päästä:

1) Kirjoittaessa: Energiamme liikkuu sanoissa ja rivien väleissä. Tärkeintä on siis kirjoittaessa pitää oma todellisuus ja kokemukset niin lähellä sydäntä ja ihoa kuin mahdollista. Olla läsnä itselleen, täydellisesti, arvioimatta tai arvostelematta, poistamatta mitään. Kun on auki itselleen, on auki lukijalle, ja energia tarttuu tekstiin ja välittyy eteenpäin. Hyvässä ja pahassa! (Aiheesta lisää: Tiedostava kirjoittaminen)

2) Kasvokkaiskohtaamisessa: Tiedättekö tilanteen, kun edessä oleva ihminen kertoo jotain, ja sanojen kautta tuleva informaatio on aivan eri kuin miltä ihminen itsestä tuntuu? Tuntuu. Sijoittaisin tuon tuntemuksen kokemusten ja todellisuuden tasolle. Olenkin tietoisesti alkanut fiilistellä ihmisiä ja paikkoja. Olen huomannut, että (kuvainnolliset) korvatulpat korvissa saan tarkempaa ja tärkeämpää informaatiota ympäristöni kuin yhdenkään sanan kautta. Sanoohan Pikku Prinssikin: ”Vain sydämellään näkee hyvin.”

Rakastan sanoja ja sitä, mitä niiden avulla voi tehdä. Mutta vielä enemmän rakastan tuntemusta sanojen takana. Voidaanko tavata siellä?

Oivallus nro 7: Todellinen kohtaaminen tapahtuu sanojen takana. Viisautta on käyttää korvatulppia.

Oivalluksia: Sanaton

Olen toimittaja, kolumnisti, bloggari, kirjoituskouluttaja. Mutta nyt paljastan jotain: sanojen raja tuli vastaan, olen ensimmäistä kertaa elämässäni sekä suullisesti että kirjallisesti sanaton. Istun NLP-kurssilla kysymysmerkkinä ja odotan sitä lingvistiikan suurta vastausta, miksi en enää kykene sanoittamaan.

Yritän räpeltää nyt jotain. Siis sanoja ja niiden yhdistelmiä.

Olen elänyt jotakuinkin 32 vuotta päässäni, rationaalisella tasolla. Päässäni pyörii sanoja, ajatuksia. Kun kirjoittajalla pyörii tarpeeksi ajatuksia päässä, niistä syntyy näkökulmaisia tekstejä. Kätevää: voin jakaa ajatuksiani eteenpäin, ja joku voi parhaimmillaan saada niistä jonkin oivalluksen omaan elämäänsä.

Mutta kuten tiedämme, ajatukset synnyttävät myös tunteita. Pystyn pienellä mielikuvaharjoituksella muuttamaan tunnetilojani. Voin vaikka ajatuksissa mennä paikkaan, missä minun on hyvä olla ja voin tuntea, kuinka tunnetila muuttuu kevyeksi ja keho reagoi kevyeen mieleen.

Ajatukset ja tunteet toimivat tiiviisti yhdessä myös toisinpäin: kun joku kysyy, miltä esimerkiksi paha olo tuntuu, pystyn sanomaan, että se tuntuu surulta, haikeudelta, katkeruudelta, vihalta, kiukulta, ikävältä. Aivojeni ansiosta pystyn siis tunnistamaan erilaisia tunnetiloja ja nimeämään ne. Kätevää: voin kertoa, miltä minusta tuntuu.

Olen kulkenut 32 vuotta ajatusten ja tunteiden kehää. Tsup, noin: ajatus liikkeelle ja tiedän, mistä elämässä on kyse. Tsup, noin: tunne kertoo, miten elämää pitää elää. Kunnes putosin kehältä.

Mihin putosin? Itseeni, omaan ytimeeni. Sinne, missä ei ole sanoja, ajatuksia tai tunteita. Se on syvemmällä kuin yksikään ajatus tai tunne, se on jonkinlainen tuntemus. Jos yritän sanottaa tuntemusta, siirrän kokemuksen rationaaliselle tasolle ja todellinen kokemus karkaa ajatusten ja tunteiden kehään. Mitä enemmän kirjoitan, sitä vähemmän sanon.

Syvintä tasoa on kyllä sanoitettu:

Joku puhuu Jumalasta tai jumalasta. Mutta samalla ajatuksemme liittää käsitteeseen kulttuurisia ja uskonnollisia mielikuvia. Olemme joutuneet pois asian ytimestä.
Joku puhuu rakkaudesta. Rakkaus-käsite yhdistyy helposti romanttiseen rakkauteen, jolla silläkin on kulttuuriset ja yhteiskunnalliset säännöt, normit ja riitit. Olemme taas hukassa.
Joku puhuu energiasta. Energiasta tulee helposti mieleen kilojoulet ja huuhaa-ihmiset, joiden puheessa on mystistä kaikua. Pää on taas tehnyt jekut.
Joku puhuu universumista tai maailmankaikkeudesta. Liian epämääräistä ja isoa pienen ihmisen ymmärrettäväksi, kun päivätasolla tulee kuitenkin lähinnä mietittyä, miten ehtii töistä jumppaan tai hakemaan lapsia päiväkodista.
Joku puhuu sielusta. Liian epämääräistä sekin.

Olen muka kirjoittaja, mutta olen täysin sanaton. Olemisen ydintä ei voi pakottaa rationaaliselle tasolle. Sitä ei siis voi pakottaa sanaksi, sanojen yhdistelmäksi, tarinaksi. Sitä ei voi jakaa toiselle sanoina. Siitä ei voi siis kirjoittaa. Sen voi vain kokea.

Oivallus nro 6: Tärkeimpiä asioita ei välitetä sanoilla.

Ohut tukka ja mielialakin oikkuilee – Onko sinkkivarastosi tyhjentynyt?

Sinkki on elimistölle välttämätön ravintotekijä. Meissä on sinkkiä noin 2000 mg ja WHO on määritellyt aikuisen päivttäiseksi tarpeeksi 15 mg (raskauden aikana 20 mg ja imetyksen aikana 25 mg). Sinkki osallistuu lähes kaikkiin aineenvaihdunnallisiin tapahtumiin.

Erikoisen tärkeä sinkki on immuunijärjestelmän toiminnalle, sillä ilman riittävää sinkkiä uusien valkosolujen muodostus kärsii. Sinkkiä tarvitaan antioksidanttina solurakenteiden suojauksessa estämään vapaiden radikaalien, raskasmetallien, ympäristömyrkkyjen ja kemiallisten lääkkeiden aiheuttamia vaurioita.

Ihmisen omien sinkkivarastojen riittävyys on yksilöllinen ja lisää haasteita tuovat infektiosairaudet, jotka tyhjentävät täydenkin varaston vajaassa viikossa. Runsas kahvin, teen ja alkoholin käyttö sekä voimakas hikoilu lisäävät sinkin eritystä. Sinkin puutteessa vastustuskyky heikkenee ja ihminen saattaa altistua virus- ja bakteeritulehdusten lisäksi jopa syövälle. Monet ihosairaudet, kynsien ja hiusten kasvuhäiriöt ja mielialan muutokset voivat olla puutosoireita. Maku- ja hajuaisti ovat erittäin herkkiä sinkin puutteelle. Ripuli on usein sinkin puutteen ensimmäisiä oireita.

Sinkkiä saa monipuolisesta ravinnosta. Erinomaisia sinkin lähteitä ovat mm. vehnälese, maksa, osterit, poro, hirvi, kuivattu basilika ja cashewpähkinä.

Sinkkivarastoja on hyvä täydentää ravintolisällä kaikissa tiloissa, joissa tapahtuu nopeaa kasvua: vastasyntyneiden ja lasten kasvu, puberteetti ja raskaus. Sinkkilisä toimii elimistön tukena myös silloin kun vastustuskyky on koetuksella. Tutkimusten mukaan sinkin nauttiminen heti flunssaoireiden alussa lyhentää sairauden kestoa ja lievittää sen oireita.

Markkinoilla on useita sinkkivalmisteita. Biomedin BioZink-valmisteessa sinkki on luonnonmukaisessa ja hyvin imeytyvässä kelaattimuodossa, jolloin keho pystyy käyttämään sen tehokkaasti hyväkseen.

BioZink-valmisteita myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

Resepti: Ei niin perinteinen lohikeitto

Kalan monipuoliset rasvahapot on minulle ehkä tärkein syy sisällyttää se ruokavaliooni. Lisäksi se on myös oivallinen D-vitamiinin lähde ja toki siinä on myös paljon hyvälaatuisia proteiineja, valkuaisaineita, magnesiumia, jodia, fosforia, rautaa, kuparia ja kalsiumia. Ja mikä tärkeintä, se maistuu hyvälle.

Kalan tervysvaikutuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan hyödyt voittaa haitat. Syön kalaa ehkä noin pari kertaa viikossa ja koetan syödä sitä mahdollisimman monipuolisesti – aina hauesta seitiin ja lohesta makrilliin. Tällä tavoin uskon raskasmetallien ja muiden haitallisten aineiden määrän minimoituvan.

Perinteinen lohikeitto on yksi lempiruoistani. Siinä yleensä perinteikkyys voittaa, mutta testasin nyt hieman varioidun version, jossa perunaa osittain korvaa kukkakaali ja koostumuksen keittoon tuo kesäkurpitsa. Lopputulos oli yllättävän toimiva. Keitto ei ollut niin täyttävä, koska perunan määrä oli vähäisempi. Jos kaupan kasvatuslohet eivät sinua houkuttele, voi lohen hyvin korvata esim. seitillä, hauella tai oikeastaan millä tahansa kalalla. Tässä ohjeessa tein pika-kalaliemen lohen nahasta, mutta jos pakkasesta itsetehty kalaliemi löytyy, käy se paremmin kuin hyvin. Valmiita kalaliemikuutioita en suosittele, koska liemi on todella helppo tehdä itse ja silloin myös tietää, mitä se sisältää…

Ei niin perinteinen lohikeitto

2 l vettä

2 tl ruususuolaa

1 kg lohta (tai jotain muuta kalaa)

1 varsisellerin varsi (myös pala juuriselleriä käy)

1 tillinippu (ja halutessasi myös muita yrttejä)

2 dl valkoviiniä

500 g kesäkurpitsaa

500 g kukkakaalia

500 g porkkanaa

4 – 6 perunaa

1/2 purjo

1 sipuli

50 g voita

100 g koskenlaskijaa (voimakas)

½ – 1 sitruunan mehu (maun mukaan)

2 dl kuohukermaa (luomu) tai ranskankermaa

musta – ja valkopippuria maun mukaan

maizenaa (ei välttämätön)

Poista kalasta nahka ja laita se kiehuvaan veteen tillin varsien, suolan, valkoviinin ja lehtisellerin varren kanssa. Keittele noin 10 minuuttia ja tämän jälkeen siivilöi tilli, selleri ja kalan nahka liemestä pois. Lisää liemeen nyt pilkottu kesäkurpitsa ja anna se kiehua lähes pehmeäksi (jotta koostumus hajoaa lopulliseen keittoon ikään kuin suurusteeksi). Pilko perunat ja porkkanat ja lisää ne keittoon. Tällä aikaa pilko ja sipuli, valkosipuli sekä purjo ja freesaa ne nopeasti voissa pannulla. Lisää ne nyt keittoon pilkotun kukkakaalin ja koskenlaskijan kanssa. Lisää pippurit, sitruunamehu ja silputtu tilli (voit myös laittaa muita tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, korianteria ja persiljaa). Kun perunat ja porkkanat on lähes kypsyneet lisää kerma, voi ja pilkottu lohi (josta ruodot on poistettu). Anna kiehua muutama minuutti ja paksunna keiton koostumusta tarvittaessa maizenalla. Tämän jälkeen ota kattila pois liedeltä ja anna lohen hautua kuumassa liemessä kypsäksi. Tarjoa valmis keitto sellaisenaan tai paahdetun ruisleivän ja voin kera.

Energian Ihme: Meditoiva bisnesmies – Mielen vika?

Mielen vika?

Suuresti arvostettu opettajani, toinen Chopra Centerin perustajista, nyt jo edesmennyt David Simon tutki mielen ja sairauksien riippuvuuksia pitkään ja tuli siihen johtopäätökseen että yli 90% kehomme sairauksista juontaa juurensa mieleen. Kehomme reagoi stressiin ja erilaisiin mielen epätasapainotiloihin suoraan ja armottomasti mutta myös välillisesti. Sairauden taustalta saattaa löytyä hyvin selkeä syy: Avioero, työttömyys tai jokin muu mielen tasapainoa heilauttanut tekijä, jota biolääketieteen mittaukset eivät löydä. “Vika” on siis tavallaan mielessä.

Stressiä pukkaa!

“Mä en kestä tätä duunia enää päivääkään! Älä jätä mua! Jumaliste että tuo ottaa pannuun! Mistä ihmeestä mä löydän rahat lainanlyhennykseen? Mä oon niin yksin. Miten mä jaksan tän kaiken läpi? Mä pelkään”… Kuulostaako tutulta? Mitä näistä ajatuksista voi seurata? Kohonnutta verenpainetta ja sykettä, verenhyytymiä, hormonitoiminnan epätasapainoa, ruoansulatuksen häiriöitä, suoliston ongelmia, tulehduksia ja tietenkin mielen järkkymistä eri mittasuhteissa …lista on pitkä. Joskus nämä seuraamukset tulevat viiveellä, jopa vuosien kuluttua.

“Mutta kun tää maailma vaan menee näin…”

Pitääkö meidän todellakin sietää ja hyväksyä elämä, joka on pelkojen aiheuttamien sairauksien täyttämä? Elämä, jossa mielemme on negatiivisten maailmankuvien ja viestien voimasta sätkivä sätkynukke? Elämä, jossa yritämme paikata huonoa oloamme lääkkeillä? Ei tarvitse. Riittää että kuuntelemme, sitä mitä sisäinen viisautemme yrittää meille kertoa. Se nimittäin ymmärtää nämä hommat ihan luonnostaan. Kyse on vain siitä että meidän todellakin kannattaa kuunnella tuota viestiä?

“Pitäisikö minun sitten muuttaa vuorille ja ryhtyä munkiksi?”

Ei tarvitse tehdä sitäkään. Minäkin elän edelleen tässä maallisessa maailmassa ja kohtaan päivittäin kaikkia niitä tavallisia elämän haasteita mitä yrittäjä hommissaan vain voi kohdata. Ja päälle kaikki muu elämän kirjo. Kyllä meidän tehtävämme on elää täällä tätä “tavallista elämää”. Juuri siksi on entistä tärkeämpää kuunnella niitä sisäisiä viestejä, mitä meille tarjottimella tarjoillaan. Se on keino, jolla tämä maailmanmeno lakkaa kiusaamasta meitä henkihieveriin.

Kehon korutonta kertomaa

Kehomme kertoo meille selvää viestiänsä siitä, että elintapamme ovat vinksallaan. Siis arvomme, ajatuksemme ja valintamme ovat vinksallaan ja siitä johtuen myös tunteemme ovat jotain ihan muuta kuin mitä ne voisivat olla. Ai että miten tunteisiin ja ajatuksiin sitten vaikutetaan? Mm. olemalla tietoisia niistä ja niiden luonteesta ja oivaltamalla se, että me emme ole ajatuksemme tai tunteemme. Siis ihan itse oivaltamalla. Tämä on yksi niistä asioista, jotka alkavat valjeta meditaatioharrasteen jossain vaiheessa.

Kuka Minä Olen?

Tämä on todellakin yksi oleellisimmista kysymyksistä mitä voit itseltäsi kysyä. Minäkin olen kysynyt sen itseltäni satoja kertoja. Vastaus oli alkuun epäselvä mutta kun aikani sitä kysyin ja jankutin niin johan alkoi asia valkenemaan. Niinpä. Minä en ole pelkästään 100 kg:n möykky 47 vuotta riiputettua miehenlihaa. En ole vain möykky, joka on jostain luonnon oikusta johtuen oppinut ajattelemaan ja joskus jopa ääntelemään muutamalla eri murteella. Minä en siis ole fyysinen olento, jolla on henkinen kokemus. Minä väitän, että olen henkinen olento, jolla on fyysinen kokemus. Siinä on huima ero.

Minäkö henkinen olento?

Mitä se oikeasti tarkoittaa? Sitä että kaiken lähtökohtana on henkinen minä. Se puolestaan tarkoittaa sitä että minä voin tiedostaa ajatteluni, tunteeni ja toimintani samaistumatta niihin. Voin tavallaan katsella niitä ulkopuolisena tarkkailijana. Minä voin siis myös päästää irti tunteistani, olla ajatusteni ulkopuolinen seuraaja ja toimia tiedostaen nämä lähtökohdat. Kuinka ihmeessä tämä sitten tehdään? Todellakin. Kuinka ihmeessä voin nähdä ajatusten tulvan hukkumatta sen alle?

Meditation vaiko Medication?

Tässä kohtaa otan esiin tutun sanan: Meditaatio. Meditaatio on keino päästä ajatusten virran läpi kohti oman hiljaisuuden rauhaa. Kuvittelepa mielessäsi lampi, jonka vesi on puhdasta lähdevettä mutta jonka pinnalla kelluu ajatusten “törkykerros”. Ristiin rastiin liikkuvat ajatukset peittävät alleen puhtaan veden eli sen todellisen minuuden, joka on olemuksesi ydin. Meditaatiossa pujahdetaan (tai pulahdetaan) näiden risteilevien ajatusten läpi tuonne “lammen” hiljaisuuteen ja rauhaan. Joka kerta kun pääset tuonne hiljaisuuteen, saat mukaasi jotakin mikä auttaa sinua tekemään valintojasi ja päätöksiäsi oman sydämesi ääntä kuunnelen. Jokainen visiitti hiljaisuuteen tekee sinusta aidomman itsesi ja jokainen visiitti auttaa kehoasi voimaan tasapainoisemmin. Siihen eivät burana eikä diapam pysty.

Meditaatio on vastavoima stressille

Meditaatio on myös hyvin täydellinen vastavoima stressille ja vaikuttaa mieleemme ja kehoomme juuri toiseen suuntaan kuin stressi. Se alentaa sykettä ja verenpainetta, palauttaa hormonitoimintoja ja muitakin elintoimintoja kohti tasapainotilaa. Kohti sitä luonnollista tasapainoa joka on luomakunnalle luontainen tila. Tila, jossa keho, mieli, henki ja ympäristö ovat tasapainossa keskenään. Tästä voisin “saarnata” vaikka viikon putkeen mutta tyydyn vain muistuttamaan että luonnon peruspyrkimys on kulkea kohti tasapainoa ja sen suhteen ihminen ei ole saanut mitään poikkeuslupaa. Jossain vaiheessa asiat tasapainoitetaan, se on varma. Meidän pitää oppia kuuntelemaan niitä signaaleja, jotka ohjaavat kohti tuota tasapainoa. Mielellään ennen kuin tekee kipeää. Tätäkin asiaa olen kokeillut, usko pois.

Ajattele vähän.

Vaan milläs kuuntelet tai kuulet kun ympäröivän mailman meteli on niin huima? Keskiverto aikuisen mielessä viuhuaa 60.000 – 80.000 ajatusta vuorokaudessa. Seuraava ajatus alkaa jo ennen kuin edellinen loppuu. Jotkut ovat jopa hämmästyttävän hyviä pukemaan sanoiksi tuo ryöpyn. Kuunteleminen onnistuu vain hidastamalla ja välillä pysähtymällä. Kun kohtaat haasteellisen asian edessäsi, pysähdy hetkeksi ja hengitä syvään. Tarkkaile ajatuksiasi ja tunteitasi, huomaa mitä ne ovat, mitä ne kertovat? Ja vasta sitten, toimi siten kuin sinun sisäinen äänesi opastaa. Tämä on siis ensiapu paniikkitilanteisiin. Ja jotta tilanne ei menisi aina näin pahaksi, aloita säännöllinen meditointi. Se on parasta mahdollista ennaltaehkäisyä elämän myrskyihin.

Miten meditoidaan?

Meditaatiomenetelmiä on monia ja mikään niistä ei ole se ainoa oikea tapa. Kuuntele itseäsi ja tunnustele että mikä tekniikka sopii juuri sinulle. Ajan kuluessa voit myös kokeilla uusia menetelmiä, joten aina voi kehittää käytäntöä eteenpäin. Aloittelevalle meditoijalle on kaksi tärkeää ohjetta: Ohje 1. Meditoi niin että se on mukavaa. Ohje 2. Meditoi. Eikös olekin helpot ja yksinkertaiset ohjeet? Minäkin olen sisäistänyt nuo!

Asento!

Sinun ei tarvitse istua lootusasennossa kuutta tuntia päivässä. Ei edes kahta tuntia. Ei edes lootusasennossa. Ei todellakaan. Aloita siitä, että löydät meditaatiolle sopivan rauhallisen ympäristön, jossa sinua ei isommin häiritä. Valitse istuimeksi ryhdikäs tuoli tai kokonaan selkänojaton, pehmustettu jakkara. Istu selkä suorana mutta rennosti, jalkapohjat lattiaa vasten. Laske kätesi syliisi, kämmenet sisäkkäin tai laske kätesi reisiesi päälle kämmenet ylöspäin. Fiilistele mikä tuntuu hyvältä. Sulje silmäsi ja anna hengityksesi tasaantua…Enpä kerrokaan enempää. 🙂 Käy ensin lataamassa sivuiltani www.namastesam.com itsellesi sopivan aiheinen äänimeditaatio. (Juu, on ihan ilmaista puuhaa) Laita kuulokkeet korvillesi ja päästä irti. Tästä se lähtee! Seuraavalla kerralla pöyhitään meditaatiota hiukan lisää ja käydään läpi asioita, joihin minä olen törmännyt matkallani. Silloin oletkin jo kokenut meditoija. Namaste. 🙂

Pystytkö luottamaan siihen, että elämä kantaa – kaikista vastoinkäymisistä huolimatta?

Olemme ihmiskuntana kulkeneet pitkään ajatellen, että ihminen elää omassa varassaan: kontrolloi tai hallitsee elämäänsä. Yrittäessään pitää kaikkia lankoja käsissään, ihmiselle – sinulle tai minulle – saattaa käydä niin, että elämisestä tulee pinnistelyä, suorittamista, ja itsestä tulee automaatti tai kone.

Puhutaan myös itseluottamuksesta. Itseluottamus voi olla luottamusta siihen, että selviydyn, suoriudun, suoritan hyvin tiettyjä asioita, joilla saan rahaa, valtaa ja kunniaa, ”itseluottamusta”: tunnetta siitä, että olen hyvä ja pätevä. Joskus taustalla on syvä häpeän tunne, joka sisimmässä toimii tiedostamattomana ohjaimena, elämälle suuntaa-antavana ahdistavana voimana, joka saattaa aktivoitua pienestäkin ”oikean napin painalluksesta”.

Puhutaan myös siitä, miten toiseen ihmisen voi luottaa. Joku on luottamuksen arvoinen. Suomalaisiin perusarvoihin kuuluu muun muassa rehellisyys, luotettavuus ja se, että ”ihminen pitää sanansa”. Jos et luota ihmisiin, pidät sosiaaliset tuntosarvesi jatkuvasti pystyssä, jotta pystyt aistimaan mahdollisen vaaratilanteen.

Edellä kuvaamani luottamus on riskipeliä. Kun pelaat ja voitat, voit hyvin. Ja häviön hetkellä olet maasi myynyt, kaikkesi antanut, uhri, ehkä marttyyri, matto on viety alta ja luottamus mennyt tai kovasti horjutettu: itseen, muihin ihmisiin, asioihin, joskus koko elämään. Siksi että luottamuksen korttitalo romahti. Ja juuri siksi haluan kirjoittaa siitä luottamuksesta, jonka itse tunnen läheiseksi.

Itseluottamus voi parhaimmillaan heijastaa sitä rakkautta, jota voi tuntea itseään kohtaan. Kun rakastaa itseään, pystyy luottamaan ja arvostamaan itseään ilman ulkoisia suoritteita. Tällöin elämää leimaa valinnanvapaus – kun luotan itseeni, luotan siihen, että osaan arvioida kykyni; tiedän, mitä en osaa ja mitä osaan. Ja ennen kaikkea osaan arvioida tietoa siitä, mitä haluan tehdä enkä anna muiden ohjata valintojani. Se voi olla myös luottamusta siihen, että omalla elämälläni on tietty tarkoitus – tarvitaan vain luottamuksen silmät nähdä se, mikä tehtävä itseä odottaa.

Todellisessa luottamuksessa lienee kysymys kannattelemisesta ja kokemuksesta kannateltavana olemisesta. Elämä kannattelee. Vaikka eteen tulee – ja väistämättä tulee – pahojakin vastoinkäymisiä, menetyksiä, myrskytuulia, pettymyksiä, voi luottaa siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kaikki tapahtuu jostain syystä. Todellinen elämisen vapaus syntyy uskalluksesta päästää irti; ylimääräisestä tavarasta, kontrollista ja turhista velvoitteista.

Vapautta on elämän sykkeeseen heittäytymisestä, luottavaisuutta, lapsellista sinisilmäisyyttä siitä, että jokaisen mutkan takaa löytyy aurinko, elämän runsas tarjotin, valmiiksi avattu ovi, uusi suunta ja mahdollisuus.