TUNTEET – Kompassi, joka auttaa navigoimaan elämässä ja pitämään yllä yhteyttä omaan ytimeen. Tunteet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan niiden parina täytyy olla järki. Esimerkiksi pitkässä parisuhteessa tämän kaksikon merkitys kristallisoituu. Pelkillä tunteilla navigoidessa saattaisi päätyä eroon, mutta kun parina on järki, pystyy puntaroimaan päätöksiään paremmin ja etsimään ratkaisuja.
Tunteiden säätelyn oppiminen on mielestäni yksi tärkeimmistä ihmisenä kasvamisen taidoista. Se edellyttää sitä, että ylipäätään on yhteys omiin tunteisiin, niihin syviin ja epämukaviinkin. Minulle tällainen on ollut viha. Olen opetellut tutustumaan siihen psykoterapian kautta ja alkanut ymmärtää, että vihakin on tarpeellinen tunne. Se osoittaa rajat. Olen oppinut tunnistamaan tunteeseen liittyvät ajatukset ja kehon tuntemukset ja ylipäätään nimeämään omia tunteitani aiempaa paremmin.
LEPO – Olennainen osa sitä, että edellinen mahdollistuu. Tunteita on vaikeaa säädellä, jos on ylikuormittunut ja alipalautunut. Nostan levon nykyisin hyvinvoinnin tärkeimmäksi peruspilariksi. Muut asiat rakentuvat sen päälle. Huonosti levänneenä minusta tulee ärtynyt ihminen, paljon huonompi versio itsestäni kuin mitä voin olla.
HENGITYS – Yhteys itseen, elämään ja läsnäolevaan hetkeen. Pysähdyn hengityksen äärelle joka päivä. Se ankkuroi minut nykyhetken kokemukseen, sen sijaan että seikkailisin apinamielen vietävissä. Mindfulness-harjoittamisen myötä hengitykseen havahtuminen lukuisia kertoja päivässä on tullut automaatioksi. Ennen mieleni kurkotti aivan jatkuvasti tulevaisuuteen ja minun oli vaikeaa olla läsnä tässä ja nyt. Hengitys on aina tässä.
ARVOT – Merkityksellisen elämän ohjureita. Ilman arvoja olisin pintatunteideni ja mielen impulssien vietävissä jatkuvasti. Arvot ohjaavat minut tekemään vaikeita päätöksiä silloin kun tarpeen, tekemään sitäkin mikä on epämukavaa mutta tärkeää – kuten vaikkapa menemään nukkumaan silloin, kun on aika (vaikka Netflixin yltäkylläinen tarjonta ja punaviinilasillinen houkuttelisivat). Hyvinvoinnin ja ihmissuhteiden vaaliminen, ystävällisyys, myötätunto ja elämästä nautiskelu ovat tärkeitä arvojani.
KEHO – Tämä rakas väline, jonka kautta koemme elämän. Pitkään kaltoinkohdeltu, vaikka kuvittelin tekeväni sille hyvää. Nyt koitan hoitaa kehoani nukkumalla tarpeeksi, antautumalla silityksille ja läheisyydelle, ravitsemalla sitä hyvin ja liikuttamalla riittävästi, ei rankaisten. Enää en halua etsiä kehoni rajoja riskeeraamalla sen rikkomisen. Vähemmän täytyy riittää.
ITSEMYÖTÄTUNTO – Asia, joka on korvannut itsekritiikin ja vähentänyt häpeää. Itsemyötätunto on herännyt psykoterapian ja oman terapeuttini pyyteettömän myötätunnon kautta. Ymmärrykseni elämäni varrelle mahtuneista asioista ja niiden vaikutuksista minuun on lisännyt itsemyötätuntoani. Tämän parina toimii uteliaisuus. Sen sijaan, että rankaisisin itseäni ajatuksissani, pystyn juttelemaan itselleni ystävällisesti ja aidosti kiinnostuneena. Ihmettelemään omaa käyttäytymistäni erilaisissa tilanteissa.
PARANTUMINEN – Tapahtuu monella tasolla: emotionaalisesti, mentaalisesti, fyysisesti ja myös ihmissuhteissa. Minulle parantuminen on edellyttänyt oman itsetuntemukseni vahvistamista, ja toisaalta itsetuntemukseni on vahvistunut parantumisen myötä. Parantumisen prosessi on ollut suuri kasvukokemus. Olen ehjempi ihminen.
ARKI – Se missä elämä tapahtuu. En halua enää haikailla “sitten joskus” -elämän perään, koska sellaisesta ei ole mitään takuita. Tämä voi olla viimeinen päiväni. Emme koskaan tiedä. Siksi koitan elää arjessa sillä tavoin, mikä tuntuu hyvältä, merkitykselliseltä ja oikealta.
IHMISSUHTEET – Turva. Saan tulla nähdyksi ja kuulluksi, saan peilin sille, mitä koen ja kuka olen. Viime vuonna uuden vuoden lupaukseni oli tavata enemmän ystäviä. Se on toteutunut. Elämä on rikkaampaa näin.
MISSIO – Juuri nyt työssäni se on palautumisen taidoista muistuttaminen ja ymmärryksen levittäminen palautumisen merkityksestä. Muuten elämässä se voisi olla vaikkapa hyvän äärelle pysähtyminen joka päivä ja sen sanoittaminen niille, joita rakastan.
RAKKAUS – Kaiken juuri. Niin suuri asia, että kaikki sanat pienentävät sen joksikin mitä se ei lopulta ole. Tunnen sen, kun katson nukkuvaa lastani tai aavaa luonnon maisemaa.
