Terveellisestä addiktiosta ja syömishäiriöstä toipuessani tunsin itseni epäonnistuneeksi, koska tiesin teoriaa parantumisesta ja eheytymisestä, mutta en ollut kyennyt toimimaan tiedon mukaan mielestäni tarpeeksi nopeasti. Luulin, että toipumisessa on kyse vain tahdonvoimasta. Sanotaan, että ensimmäinen askel toipumiseen onkin myöntää oma voimattomuus addiktion edessä.
Tämä sisältää taas paradoksin: Vasta, kun hyväksymme todellisen tilanteemme ja itsemme siellä missä TODELLA olemme, voimme alkaa muuttua. Ei siksi että meidän pitäisi. Vaan siksi että haluamme itsellemme parempaa.
Addiktioihimme sisältyy aina kuherruskuukausi.
Aluksi me todella saamme siitä jotain. Ehkä se tuo hormonaalisesti dopamiiniryöpyn, joka tuntuu hyvälle. Riippuvuus voi tarjota hetkellisen pakopaikan, hetkellisen helpotuksen. Ehkä se peittää jonkin tunteen taakseen.
Onkin hyvin tärkeä kysymys: Mitä saan addiktiostani?
Se selittää, mihin olemme oikeasti jääneet koukkuun. Addiktion varjot alkavat tulla meille näkyväksi vasta ajan kuluessa. Silloin, kun oman addiktion kanssa eletään vielä kuherruskuukautta, siitä ei todella halua luopua. Miksi haluaisi?
Addiktiomme ovat aina selviytymiskeinoja ja ne ovat jotakin, joita kannattaa elämässä kunnioittaa. Olemme jostakin vaiheesta selvitäksemme oppineet tavan, joka näennäisesti auttaa meitä. Ehkä yläasteen epävarmuus ja pelko muuttuu koviksen rooliin. Ehkä kokemus hylätyksi tulosta ja sen tuottama kipu koitetaan ratkaista treenaamalla kovaa: sittenhän olen vahva. Tai ehkä konfliktien pelko ajaa aina mukautumaan ja toimimaan ylivastuullisesti. Tai ehkä sisäinen arvottomuuden tunne on saanut ajattelemaan, että menestys on ratkaisu: ei kun sitä tavoittelemaan.
Addiktiomme ovat siis ”taitoja”, joilla yritämme auttaa itseämme.
Addiktioiden luonne on se, että mikään ei lopulta riitä. Ei mikään. Ei miljoona euroa, ei koko maailman tunnustus, ei se ”unelmien keho”, ei mikään. Addiktiomme vaatimukset kovenevat ja, kun ne elävät meitä, todellinen elämä alkaa supistua. Tulee asioita, joita ”pitää tehdä” ja tämä todella tuntuu pakottavalta. Addiktiot voivat lopulta tuhota elämämme. Kyllä, silloinkin, kun ne olisi perusteltavina ”terveinä ja hyvinä asioina”.
On hyvä muistaa, että se mitä ulospäin näkyy ei kerro totuudesta mitään. Emme tiedä mikä todellisuus sen menestyvältä vaikuttavan ja aina niin positiivisen kaverin takana on.
Addiktioni ovat lopulta ajaneet minut loppuun, valtavaan ahdistukseen, sairastuttanut kehoni, tuhonneet ihmissuhteitani ja vieneet elämänhaluni. Puhumattakaan taloudellisista haasteista. Nämä eivät ole leikin asioita. Maksamme niistä hinnan. Se hinta on yksinäisyys, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Elämästä eristäytyminen. Hinta on jokaisella omanlaisensa.
On tärkeä hyväksyä, että addiktio ei halua muutosta. Mutta sinä voit haluta. Muutos on mahdollinen, kun kykenee hyväksymään myös sen, että osa sinusta ei halua muutosta.
Sinä voit silti ottaa askelia. Riittää, että SINÄ HALUAT.
Tästä aiemmasta kirjoituksestani voit lukea Kolmesta inhimillisestä askeleesta riippuvuudesta toipumiseen
Harjoitus: Todellisuustarkistus
Jos valitset lähteä hellittämään addiktion sanelemista säännöistä, on hyvä varautua siihen, että tulee hetkiä jolloin addiktio haluaa taistella valtansa takaisin. Tätä edeltää usein ahdistuksen tunteet. Addiktio haluaa että toimit vanhoilla tavoilla. Älä koita kieltää impulsseja, äläkä luule, että siinä että niitä nousee olisi mitään väärää. Päinvastoin: se että niitä nousee, on merkki, että teet itsellesi jotain todella oikein.
- Hyväksy ahdistus. Kyllä, nyt ahdistaa.
- Tunnista addiktion impulssit. Kirjoita ylös ne muodossa ”Addiktioni haluaa nyt että teen XXXX” .
- Laita ajastin soimaan 3 minuutin päähän. Sulje silmäsi ja istu tai makaa sinulle hyvässä asennossa. Sitoudu siihen että kolmeen minuuttiin et tee mitään. Hengittele rauhassa. Voit toistaa vaikka hiljaa mielessäsi mantraa: Saa tuntua.
- Tee todellisuustarkistus: Mitä jos nyt toimisit addiktiosi mukaan? Katso elämää eteenpäin siitä vuorokauden päähän, viikon päähän ja kuukauden päähän. Mitä seurauksia addiktioosi turvautumisella olisi?
- Tee todellisuustarkistus: Mitä jos et toimi addiktiosi mukaan? Mitä jos valitset olla tunteen kanssa, ja antaa sen mennä ohi? Miltä se oletettavasti näyttää vuorokauden päästä? Viikon päästä? Kuukauden päästä?
- Mitä ikinä valitsetkin, olet ainakin punninnut valintaasi ja voit ottaa siitä vastuun. Se on hienoa. Kiitä itseäsi kärsivällisyydestäsi ja rohkeudestasi tutkia.
Teksti on poimittu osittain kirjastani Ole itsellesi armollinen.
