Vaikka huolesi olisi aiheellinen, huolehtiminen ei välttämättä auta

Kello on kolme yöllä ja heräät havahtuen ikävään tunteeseen. Mieli hakeutuu epämiellyttäviin ajatuksiin ja huoli herää. Olenko saamassa potkut? Onko lapsellani kaikki hyvin? Selviänkö sittenkään opinnoistani tai rahaongelmistani?

Aiheellinen ja hyödyllinen ovat kaksi eri asiaa

Miksi ADHD-psykologi puhuu jälleen ahdistuksesta? No koska ahdistus on selkeästi yleisempää neurokirjon ihmisillä ja tavallisin syy hakeutua terapiaan. Ja koska huoliajatteluun voi vaikuttaa jo pienten oivallusten kautta.

Kun ihminen kertoo minulle huolistaan, hän usein perustelee ne ensin. Ikään kuin lupa huolehtia pitäisi ansaita. Ja yleensä perustelut ovat hyvät. Aikuinen lapsi käyttäytyy oudosti, työpaikalla on käyty yt-neuvotteluja ja oma parisuhde on muuttanut muotoaan. Huoli on siis aiheellinen. Sille on siis syy.

Huolehtiminen tuntuu jopa vastuulliselta. Se tuntuu valmistautumiselta, ennakoinnilta ja antaa valheellisen kuvan siitä, että meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Juuri siksi siitä on niin vaikea päästää irti: mieli tulkitsee sen ongelmanratkaisuksi.

Suurin osa huoliajattelusta ei kuitenkaan vie meitä lähemmäs ratkaisua. Se on oikeastaan vain samojen lauseiden toistoa hieman eri järjestyksessä. Alussa saatamme jopa keksiä ratkaisuja, kuten päätös puskurirahaston säästämisestä, mutta seuraavilla kierroksilla mieli keskittyy itse huoleen ja ”entä jos” ajatuksiin. Ei siksi että olisit rikki, vaan koska ongelmien ennakointi on aivojen tehtävä. Hän, joka luolassaan onnistui varautumaan pitkään talveen tai petojen hyökkäyksiin, selvisi hengissä.

Mitä huolien toteutumisesta tiedetään

Eräs tutkimus ahdistuksesta herätti huomioni kuluvalla viikolla. LaFreniere ja Newman seurasivat vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessaan 29:ää ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää ihmistä. Osallistujat kirjasivat huolensa ylös kymmenen päivän ajan ja seurasivat sitten, mitä niille todella tapahtui.

Ennusteista 91,4 prosenttia ei toteutunut seurannan aikana. Itseasiassa suurimmalla osalla huolenaiheista ei toteutunut yksikään. Luku ei tietenkään kerro huoliesi todennäköisyyttä, mutta se kertoo jotain siitä, millainen huoli ilmiönä on: se esittää ennusteita, joiden tarkkuus on erittäin heikko.

Ja siksi väitän, että vaikka voit vakuuttaa itsesi siitä, että huolesi on aiheellinen, niin ajan käyttö huolissaan oloon on enemmän tai vähemmän ajanhukkaa.

Oivallus on ensimmäinen askel

Huoli on merkki siitä, että jokin on sinulle tärkeää. Mutta huoli ei ole sama asia kuin huolenpito. Huolenpito on tekoja. Huoli on ajattelua, joka heikentää mielialaasi.

Moni ihminen kokee helpotusta jo tietäessään, että on ihan okei olla huolestumatta. Se ei kerro mitään siitä, miten empaattinen tai rakastava ihminen olet. Kun huoliajatteluaan alkaa rajoittamaan, vapautuu aikaa ja energiaa läsnäoloon ja elämästä nauttimiseen – sekä ongelmien aitoon ratkaisemiseen.

Kun huoliajatus tulee mieleesi, kysy itseltäsi yksi kysymys: onko jotain konkreettista, mitä voin tehdä asialle? Jos voit, niin tee se tai päätä aika, jolloin teet asian. Mitä konkreettisempi olet suunnitelmassasi, sitä helpompi aivojen on luottaa sen toimivuuteen. Epämääräinen aikomus jää herkästi vain pyörimään päähäsi, koska mieli ei osaa kuitata sitä tehdyksi.

Jos sen sijaan et voi juuri nyt tehdä asialle mitään, kyseessä ei ole ratkaistava ongelma, vaan tunne. Ja tämä tunne on siedettävä. Tunne ei katoa ajattelemalla enemmän, vaan itseasiassa vähemmän. kun siirrät huomiosi asioihin, jotka ovat hyvin, mielesi kevenee. Kokeile vaikka.

Vähemmän päänsisäistä kamppailua, enemmän toimivia keinoja

Aina ajatuksia ei tarvitse yrittää ajatella loppuun asti. Jos kaipaat lisää ymmärrystä oman mielesi toimintaan ja konkreettisia keinoja arjen kuormittaviin hetkiin, tutustu psykologi Juulia Järvdiken ADHD-supervoimakortteihin sekä Saamaton perfektionisti ja ADHD viisi muuta paradoksia -kirjaan ja siihen liittyvään Saamaton perfektionisti -ADHD-tehtäväkirjaan.

💛 Löydät Juulian tuotteet Hidasta elämää -puodista TÄÄLTÄ.