Olen miettinyt omaa polkuani, onnistumisia, ”epäonnistumisia” (joita ei ole oikeasti edes olemassa), sekä motiiveja ja mielentilaa, miksi jotkut näyttävät onnistuvan kaikessa, kun taas osalla tuottaa haasteita pienimmätkin kiven murkaleet. Pistetään muutama ajatus ylös ja katotaan minkälainen yhteissoppa siitä syntyykään.
Onnistumisen edellytys?
Onnistuminen, samoin kuin menestyminen on hyvin yksilöllisesti määriteltyä. Toiselle sanasta onnistuminen tulee jonkun asian saavuttaminen mieleen, toiselle jo pelkkä yrittäminen on onnistumista. Samoin on menestyksen kanssa. Niinpä määrittelenkin tähän hetkeen onnistumisen itsensä haastamisena, oman mielen ylittämisenä, sekä oven avaamisena jollekin, joka ei ole tuttua ja turvallista. Aina onnistuminen ei tule siinä muodossa, missä odotimme sen tulevan. Esimerkkinä, jos tavoitteesi on kiivetä pohjoisen Saana tunturin päälle ja saada samalla raitista ulkoilmaa, luontokokemuksen ja fyysisen kuntoiluhetken, niin riippumatta siitä pääsetkö itse tunturin päälle, olet jo onnistunut. Jännittävää. Josta pääsemmekin ensimmäiseen askeleeseen.
1. Aseta tavoite
Suurin osa ihmisistä (voin olla väärässäkin) elää edelleen elämää, ilman tavoitetta tai päämäärää. Jos haluat kyseenalaistaa tämän, niin kysy perheeltäsi, mikä on heidän tämän päivän tavoitteensa heti aamulla. Tavoitteellisuus ei tarkoita mielestäni sitä, että koko elämästämme tulee päämäärä hakuista, vaan se antaa suunnan meidän toiminnoillemme, joita kohti voimme edetä. Mikäli suunta meillä uupuu, kysymys herää; kenen suuntaa me sitten seuraamme? Hyvin todennköistä, että joko elämme unelmaamme tai elämme jonkun toisen unelmaa. Aseta suunta, etene sitä kohti ja klassisesti, nauti matkasta.
”Nothing happens until something moves” - Albert Einstein –
2. Rutiinit
Nyt kun olemme saaneet jonkinlaisen suunnan elämällemme, on hyvä tarkastelle olemmeko oikeasti menossa niitä kohti. Ihanat rutiinit. Heräämme kellonsoittoon, torkumme hetken, väsyneinä nousemme, avaamme tv:n, sanomalehden tai tietokoneen, facebookkineen. Imemme päivän ensimmäiset vaikutteet ulkoisista lähteistä, jotka muokkaavat meidän alitajuntaamme hienovaraisesti. Reaktiivisuuden kierre on mukavasti pistetty liikkeeseen, joka saattaa jatkua koko päivän. Ei siinä mitään väärää ole, mutta palveleeko tämä toiminta meidän tavoitettamme? Teemmekö niitä asioita, joiden toivoisimme elämässämme lisääntyvän?
Jokainen rutiini, jota teemme, joko lisää arvoa elämäämme tai sotii arvojamme vastaan. Jokainen rutiini vie meidät lähemmäs tai kauemmas tavoitettamme, välimaastoa ei taida olla olemassakaan, koska elämä on muutoksessa kaiken aikaa. Miten sinä toimit päivittäin? Kuinka tietoinen olet teoistasi? Miten pienillä teoilla voitaisiin muuttaa päivän kurssia? Mitä tapahtuisi, jos herättyäsi jättäisimme aamu-uutiset poissa ja keskittyisimme kaikkeen ihmeelliseen mitä elämässämme on? Mikä ero olisi sillä, että facebookin sijaan lukisit 10 minuuttia inspiroivaa kirjaa? Miten päivä alkaisi, jos istumisen sijaan tekisimme pienen fyysisen harjoituksen, kävelystä, venyttelyyn tai miksei vaikka voimakkaaseen treeniinkin? Pienet asiat, ovat niitä mitkä tuovat ison eron lopputuloksessa. Ne on älyttömän helppoja toteuttaa päivittäin, mutta ne ovat myös älyttömän helppoja jättää tekemättä. Päivittäiset teot muokkaavat sataman johon päädymme. Minne sinä olet seilaamassa?
3. Juhli
Jotenkin me välillä unohdamme oleellisen elämässä. Siitä itsessään nauttimisen, kaikkine kirjoineen. Mitä enemmän haluamme onnistua, sitä enemmän lienee hyvä juhlistaa onnistumista. Ennenkaikkea huomata onnistuneensa. Miten ikinä pystymme saamaan onnistumisen tunnetta, ellemme anna sitä tunnetta itsellesi? Juhlimisella en välttämättä tarkoita perjantaista pääntäyttämistä aineilla, jotka sekoittavat päämme ja emme muista edes onnistuneemme. Enemmänkin tarkoitan juhlimisella itseään selkään taputtamista, jopa ääneen sanomista ”mahtavaa, mä tein sen” ”aivan älytön meininki, uskomatonta missä pystyin kasvamaan” ”mähän pystyn mihin tahansa”. Mitä tahansa mikä motivoi ja sytyttää sinut.
En usko positiiviseen ajatteluun, enemmänkin keskittymiseen ja tarkentamiseen rehellisesti. Voimme keskittyä päivittäin niihin asioihin, jotka ovat pielessä, tai voimme keskittyä niihin asioihin, jotka ovat loistavasti elämässä. Tätä voimme yhdistää mihin tahansa, parisuhteissamme, kehon tavoitteissamme ja ympäristössämme. Ehkä selkein esimerkki on parisuhde, jossa suhteen alussa teemme (päässämme) kaksi listaa ihmisestä. Toinen lista on pitkä ja se kertoo, mitä kaikkea toisessa ihmisessä on vialla. Toinen lista kertoo mitä ihanaa tuossa ihmisessä on. Harmi olisi, jos lukisimme tuota ensimmäistä pitkää listaa päivästä toiseen ja toisen ihanan listan lukisimme tuon ihmisen hautajaisissa vasta. Juhlitaan jokaista onnistumista, jokaista hyppäämistä, jokaista hetkeä, joka mahdollistaa meillä kasvun ja kehityksen. Välillä hieman kirpaisten ja karisten, välillä ihanan autuaallisen aukeavasti. Juhli, anna itsellesi huomiota ja nosta tekemisesi alustalle.
4. Aloita!
Jätetään vertailut roskakoppiin, ollaan lempeitä itsellemme ja ennenkaikkea uskalletaan epäonnistua. Ilman epäonnistumista voimmeko koskaan onnistua? Vauva, joka ei uskaltaisi koskaan kaatua, oppisiko koskaan kävelemään? Mikäli määritämme onnistumisen epäonnistumisen puutteena, silloin olemme jo matkalla epäonnistumiseen. Määrittele onnistuminen oppimisena, ”virheiden / puutteiden” huomioimisena missä kasvaa ja luo itsellesi polku, joka jo itsessään on iloa ja täyttymystä tuovaa. Ilman kasvua ei liene onnellisuuttakaan. Ilman kasvua ei liene onnistumistakaan. Mikä tahansa tavoitteesi on, luoda itsellesi terveempi keho, entistä eloisampi persoona, luoda uusi ura ja työ, kaikki on mahdollista. Jokainen joka vielä tässäkin vaiheessa on päättänyt jatkaa lukemista, pystyy onnistumaan missä tahansa. Mutta se vaatii sen, että aloittaa jostain, uskaltaa pistää itsensä alttiiksi, rohkeasti, lempeästi ja avoinna elämän mahdollisuuksille. Tiiäkkö, nää pystyt ihan mihin tahansa!
” I can accept failure, but i can’t accept not trying” - Michael Jordan –
