Kuvittele viisikymppinen, suomalainen ammattiyhdistyspomo (mies) kertomassa avoimesti aikakauslehdessä, miten meditaatio on muuttanut hänen elämänsä. Kuulostaa kaukaiselta ajatukselta, eikö?
Entä joku yritysjohtaja tai poliitikko? Korkeintaan Alexander Stubb, jos hänelle jää aikaa triathlonharjoituksen jälkeen. Mutta tällöin harjoitusta varmasti kutsuttaisiin ”henkiseksi valmentautumiseksi suoritukseen”.
Jostain syystä meditaatiota pidetään Suomessa vieläkin hörhöjen ja hippien hommana. Tai naisten – jotka tunnetusti ovat muutenkin epärationaalisia.
Kärjistän rankasti, kuten saatatte huomata, koska yritän saada näkyväksi yhteiskunnassamme vallitsevaa uskomusta. Koska itsekin olen elänyt tämän uskomusjärjestelmän kanssa, olin erittäin innoissani, kun katsoin viime helmikuussa Wisdom 2.0 -konferenssin livestriimiä.
Wisdom 2.0 on tapahtuma, joka yhdistää kaksi intohimoani: mindfulnessin ja digitaalisen teknologian – asiat jotka voisi nähdä vastakohtina tai toisensa poissulkevina. Esiintyjien puheet kuitenkin osoittivat, että näiden kahden trendin samanaikainen esiintyminen ei ole ollenkaan sattumaa.
Arkipäivämme ovat täynnä piippaavia laitteita ja sosiaalisten medioiden muistutuksia. Vaikka uudella teknologialla on paljon positiivisia vaikutuksia, voivat ne johtaa myös keskittymisen ja huomion lyhentymiseen, jopa riippuvuuksiin ja vaikeuteen pysyä läsnä hetkessä ja tilassa.
Tällaisessa maailmassa tarvitsemme entistä enemmän työkaluja, jolla hiljennetään aivojamme kuormittavaa melua. Meditaatio on yksi tällainen työkalu. Tarvitsemme fyysistä treeniä, jotta pysymme hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkistä treeniä pitääksemme aivomme toimintakunnossa stressaavassa ympäristössä. Meditaatiolla on lukuisia tieteellisesti todistettuja positiivisia vaikutuksia sekä fyysisesti että henkisesti, aina sairauksien estämisestä lähtien.
Yhdysvalloissa yritysjohtajat ymmärtävät tämän jo. Arianna Huffington sanoi loistavassa Wisdom 2.0 -puheessaan, että vuosi 2013 oli vuosi, jolloin isojen yritysten toimitusjohtajat tulivat kaapista ulos – eivät seksuaalisen suuntautumisensa suhteen, vaan meditoijina. Arianna kertoi myös mielenkiintoisen yksityiskohdan luotsaamastaan Huffington Post -verkkojulkaisusta: viime vuonna julkaisun ”hyvinvointi ja viisaus” -osio ylitti lukijoiden määrässä kovien uutisten, kuten politiikan, lukijamäärän, mikä kertoo suuresta kiinnostuksesta aihepiiriä kohtaan.
Jos palataan vielä yritysmaailmaan, Wisdom 2.0 -konferenssissa esiintyi aikamme suurten henkisten opettajien, kuten Eckhart Tollen, lisäksi myös maailman suurimpien teknologiayritysten, kuten Googlen, henkisestä kasvusta vastaavia henkilöitä.
Siis hetkinen – Piilaakson yrityksillä on työntekijöitä, jotka vastaavat yritysten henkisestä kasvusta ja viisaudesta. Meditaatiohuoneet ja mindfulness-ohjelmat ovat siellä arkipäivää. Haluaisin nähdä Suomessakin työnantajien alkavan tarjota työntekijöilleen henkisen kasvun palveluja. Itse asiassa uskon, että se on tulevaisuudessa välttämätöntä, jos halutaan ratkaista se ristiriita, että yt-kierrosten rasittamien, ylikuormittuneiden työntekijöiden pitäisi saada Suomi nousuun.
Ensin pitäisi kuitenkin saada meditaatiolle normaaliuden leima. Missä olet, meditoiva ay-pomo, tule kaapista ulos?
Joku saattaisi huomauttaa, että onhan Suomessa kesämökit ja saunakulttuuri, jotka hoitavat meditaation virkaa. Osin totta – luonnon helmassa ja löylyissä meditointia saattaa tapahtua kuin huomaamatta. Mutta toisaalta sielläkin voi hukkua ajatteluun, murehtimiseen ja stressaamiseen, joista meditaatiossa lempeästi irrottaudutaan. Soisin tämän hyödyn mielelläni mahdollisimman monen suomalaisen arkielämään.
”Disclaimerina” haluan vielä muistuttaa, että meditaatiossa ei ole kyse täydellisyyden tavoittelusta tyyliin ”mieli on uusi ruumis”. Muutama viikko sitten nimittäin Imagen pääkirjoitus ”Kohti täydellistä ihmistä” herätti keskustelua siitä, miten treenaamisesta ja täydellisen ruumiin tavoittelusta on tulossa yhteiskunnan normi, pakkomielteisyyteen asti.
Päinvastoin, meditaatiossa on kyse irti päästämisestä, itseensä tutustumisesta sellaisenaan, keskeneräisyyden hyväksymisestä ja läsnäolosta. Loistavaa lääkettä minunlaisilleni ”pakko juosta vielä yksi maraton” -suorittajille ja some-addikteille.
Omaan elämääni meditaatio ja jooga ovat tuoneet parempaa suorituskykyä töihin, mutta myös enemmän rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää. Joten kaikki me meditoijat, aletaan pitää enemmän meteliä ja kerrotaan meditaation hyödyistä. Ja tehdään siitä normaalia.
