Oletko elänyt kiireistä elämää suurella vaihteella? Suorittanut unelmiasi – tai toteuttanut toisten tavoitteita? Tai juossut vain pää kolmantena jalkana selviytyäksesi arjesta?
Kiireisten jaksojen, tunnepitoisten elämänvaiheiden tai tiukkojen rutistusten aikana ei ole helppo muistaa (tai ehtiä hidastaa ja huolehtia itsestään. Niiden jälkeen ihanteellista, tarpeellista ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan.
Pysähtyä. Olla paikallaan. Hiljaa.
Pelottavaa on tyhjyys. Se tunne, että ehkä tämän jälkeen ei tule enää mitään.
Samalla yhtä pelottavaa on se, että tyhjyys ei olekaan rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei tekemisen lomassa ehtinyt käsitellä. Ärsykkeet pyörivät pään sisällä. Herää tunteita, joita yrität turruttaa uusilla ärsykkeillä. (Onpa edes jotain, mitä kontrolloida.)
Hidastamisen vaihe voi olla sekoitus eteenpäinmenemisen draivia, irtipäästämisen tuskaa ja levon tarvetta. Se on usein yhdistelmä ylikierroksia ja väsymystä. Vaikka keho olisi jo fyysisesti pysähtynyt, sisällä kuohuu vielä (loman ensimmäiset päivät tuntuvat usein tältä). Höyryjunakaan ei pysähdy heti, kun pesään lakataan heittämästä hiiltä, vaan se vyöryy yhä eteenpäin. Ehkä erehdyt luulemaan vyöryvää energiaa innostukseksi jatkaa kohti uutta. Tai kuvittelet, että on pakko tehdä jotain muuta – koska et osaa olla paikallasi.
Et osaakaan, ellet opettele. Olemme nykyään onnistuneet korvaamaan levollisen olemisen millä tahansa virikkeellä. Milloin elämässäsi oli viimeksi pelkkää olemista? Edes viisi minuuttia, saati kokonainen päivä?
Intensiivisen elämänvaiheen pituus ja voimakkuus vaikuttavat paitsi irtipäästämisen vaikeuteen, myös siihen, kuinka paljon lepoa tarvitset. Arkirytmissä hidastaminen voi tarkoittaa illan viimeistä tuntia ilman tietokonetta ja puhelinta. Jos rutistus on jatkunut viikkoja tai kuukausia, yksi taukopäivä ei ole vielä mitään. Se ei ole vielä edes laskeutumisen aloittamista vaan yhä vanhoilla höyryillä puksuttamista – koska ainahan pitää tehdä ne kertyneet kotihommat pois, ennen kuin voi levätä.
Lopulta tulee se hetki, jolloin on vain antauduttava. Älä yritä enää päästä mihinkään tai tavoitella mitään. Anna kehosi pysähtyä, hiilien palaa pesässä. Höyry loppuu kyllä, vaikka tämä vaihe turhauttaakin. Mieli ja keho ovat ylikierroksilla, mutta samaan aikaan tiedät, että eteenpäinkään ei voi jatkaa.
Levottomuus ei ole vaarallista. Pikku hiljaa tahti hiljenee, usko pois.
Uuden aika tulee vielä.
