Minä olen se, joka viimeiseksi olisin kuvitellut puhuvani hitaamman elämän puolesta.
Olin pitkään suorittamisen sanansaattaja: Ahmi enemmän, yritä lisää, vielä jaksat! Ajattele positiivisesti, kyllä se siitä!
Kyllä ihminen jaksaakin – kunnes lakkaa jaksamasta.
Emme voi kiristää tahtia loputtomiin. Luontaisten voimavarojen vaaliminen ja palauttaminen vaatii väistämättä sitä, että välillä hiljennät ja olet vain.
Voimavarat palautuvat parhaiten silloin, kun et enää yritä tehdä mitään tai päästä minnekään.
Voimavarat palautuvat parhaiten silloin, kun et enää yritä tehdä mitään tai päästä minnekään.
Mutta hellittäminen ja hidastaminen voivat tuntua pelottavilta. Kiire on usein itse rakennettua, ettei vain tarvitsisi kohdata pelkojaan.
Miksi pysähtyminen pelottaa?
Ehkä pelkäät, että jäät jostain paitsi. Elämä on aina jossain tuolla kaukana, jonne pitäisi juosta ja ehtiä. Hyvä olo on aina yhden suorituksen ja kokemuksen päässä. Jos luovut niistä, menetätkö jotain olennaista? Ehkä. Ja ehkä taas et. Ehkä hyvä olo olisikin jo tässä, jos et aina etsisi sitä jostain muualta.
Ehkä pelkäät, että et ihan riitä tällaisena kuin olet. Olet tottunut siihen, että kiitos (itseltä tai muilta) tulee suorituksista. Oma arvo on sidoksissa saavutuksiin, lepääminen pitää ansaita ylettömällä venymisellä ja uhrautumisella.
Kun alat tehdä vähemmän, joudut ehkä kohtaamaan riittämättömyyden ja arvottomuuden. Jos et jatkuvasti tee jotain, oletko enää yhtään mitään? Tätä minä ainakin pelkäsin, enemmän kuin mitään muuta. Tekemisestä luopuminen oli kuin katsoisi sisäiseen mustaan aukkoon: ilman suorituksia olen pelkkä nolla, tyhjiö.
Ehkä pelkäät, että hidastaessasi joudut kohtaamaan muitakin hankalia tunteita: Surua, kaipausta, ikävää. Yksinäisyyttä. Kipua. Tunnetta, että et tule kuulluksi. Ärtymystä, kiukkua, vihaa. Usein juoksemme eteenpäin, etteivät vaikealta tuntuvat tunteet vain pääsisi esiin. Silloin tunteet päättävät puolestasi, miten elät ja olet. Entä jos kohtaisit sen, mikä sinussa sisällä kuitenkin piilee? Silloin huomaisit, ettei tunteita tarvitse pelätä. Helppoja ja hauskoja ne eivät aina ole, mutta ne ovat osa elämää – väistäminen ei kuitenkaan vie niitä lopullisesti pois.
Ehkä pelkäät, että hitaampi elämä tuntuu tylsältä. Jatkuvan viihteen maailmassa tylsyys tuntuu pahimmalta vaihtoehdolta viettää aikaansa. Mutta tylsyyden ihme on siinä, että se toimii alustana ensin vanhasta palautumiselle ja toipumiselle, sitten uuden rakentamiselle ja luovuudelle. Tylsyys mahdollistaa sen, että tyhjään tilaan pääsee syntymään uusia ideoita, uusia unelmia. Sellaisia, joita et koskaan kuule, jos aina juokset kiireessä eteenpäin.
Mutta vaikka joutuisit luopumaan jostain, voit saada paljon tilalle.
Mitä kaikkea hidastaminen voi antaa?
– Jaksamista ja voimavaroja siihen, minkä tekeminen on välttämätöntä (kaikki kiire ei kuitenkaan ole pakollista!)
– Levollisuutta, täyteläisyyttä ja kiitollisuutta siitä, mikä elämässä on hyvin ja helppoa juuri nyt
– Syvemmän kokemuksen itsestäsi, elämästä ja ympäröivästä maailmasta
– Tunteita, joiden kohtaaminen auttaa sinua hyväksymään itsesi kokonaisena
– Tunteita, jotka viestittävät muutoksen tarpeesta – niitäkin on tärkeitä tunnistaa
– Iloa, joka on ehkä kadonnut kiireen ja suorittamisen alle
– Luovuutta, ideoita ja unelmia, jotka antavat toivoa ja näyttävät suuntaa kohti tulevaa
Entä jos elämä olisikin nytku eikä sitku? Millä tavalla sinä voisit hidastaa – edes hieman – juuri nyt?
Kuva: Thom Holmes (Unsplash)
