Empatiakyky on piirre, jota yleensä pidetään hyveenä, mutta empaattiselle itselleen se voi toisinaan tuntua taakalta. Empaattinen ihminen aistii toisten tunnetiloja ja elää niiden mukana ottaen myös turhan suurta vastuuta tunneilmapiiristä ja toisten tunteista. Empaattinen ihminen haluaa toimia muita ymmärtäen ja tukien, mutta samanaikaisesti omat rajat ovat häilyviä.
Usein käykin niin, että syvästi empatiakykyisellä ihmisellä riittää myötätuntoa toisten käytöstä ja elämää kohtaan lähes rajattomasti, mutta omaa käytöstä ja epäonnistumisia katsotaan hyvin jyrkästi – itsemyötätunnosta ei ole tietoakaan.
Miksi toisten vaikeudet ja hauraudet on helppo ymmärtää, mutta omista taas helppo ruoskia? Silloinkin, kun yrittää toimia itselleen edullisesti, liiaksi muita huomioimatta, kalvaa syyllisyys siitä monesti pitkään jälkikäteen.
Empatiaa voi oppia rajaamaan ja käsittelemään. Kun tunnistat, että empatia on menossa överiksi, on hyvä miettiä, miksi käytät voimavarojaan sellaiseen, mikä ei palvele vaan verottaa sinua. Miten voisi toimia myötätuntoisesti muita kohtaan, mutta kuitenkin itsensä etusijalle asettaen? Harjoittelemalla itsemyötätunto ja itsensä ensiksi valitseminen alkavat hiljalleen tuntua yhä luontevimmilta tavoilta toimia.
On tärkeää huomata, että itsemyötätunto ei tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi olla myötätuntoinen muita kohtaan. Moni on voinut jäädä loukkuun empaattisen ihmisen lokeroon – kun on aina ymmärtänyt ja kuunnellut muita, voi yhtäkkinen itsensä vaaliminen tuntua siltä, että muut alkavat nähdä sinut eri tavoin kuin ennen. Silloinkin on muistettava, myötätuntoisesti itseäsi kohtaan, että pyri hyväksymään, mikäli joku muu ei hyväksy sinun muutostasi.
Kun ymmärrämme itseämme paremmin, puhumme itsellemme lempeämmin ja kauniimmin, voimme omia voimavarojamme uhraamatta toimia samoin myös muita kohtaan. Onko itsemyötätunto sinulle helppoa, vai suhtaudutko itseesi alati kriittisesti?
