Psykologi Elaine Aron esitti noin 25 vuotta sitten ensimmäisen kerran teoriansa erityisherkkyydestä. Alkuperäinen teoria kuvasi piirteen puhtaasti synnynnäisenä. Piirre on alkuperäisen teorian mukaan kategorinen, eli toiset yksilöt ovat kategorisesti herkkiä ja toiset eivät. Lisäksi piirteen katsottiin toimivan ympäristöherkkyytenä siten, että erityisherkkä yksilö hyötyy keskimääräistä enemmän turvallisista kasvuympäristöistä, mutta kuormittuu enemmän turvattomissa kasvuympäristöissä. Aron ja muut tutkijat käyttivätkin tuolloin kategorista kielikuvaa voikukista ja orkideoista kuvaamaan korkeaa ja matalaa ympäristöherkkyyttä.
Elaine Aronin alkuperäisen teorian jälkeen erityisherkkyyttä on tutkittu maailmalla paljon. Myös Aron itse on päivittänyt teoriaansa uuden tiedon valossa. Erityisherkkyys ei ole nykytiedon valossa täysin synnynnäinen, vaan se kumpuaa temperamenttipiirteiden ja sosiaalisten kokemusten vuorovaikutuksesta, kuten kaikki muutkin aikuisen persoonallisuuspiirteet. Lisäksi piirteen ei enää ajatella olevan kategorinen vaan sijoittuvan jatkumolle.
Aron ja muut tutkijat ovat päivittäneet myös alkuperäistä kielikuvaansa voikukista ja orkideoista tulppaaneilla. Tulppaanit edustavat uudessa kielikuvassa keskimääräistä herkkyyttä. Uuden tiedon valossa erityisherkkyys ei myöskään toimi ympäristöherkkyyden ytimenä; siinä roolissa on ennemminkin temperamenttipiirre negatiivinen emotionaalisuus, joka on toki erityisherkkyyteen liitetyn stressiherkkyyden taustalla.
Alkuperäisen teorian mukaan erityisherkkyys liittyy siihen, miten aistitietoa käsitellään aivoissa. Teorian mukaan erityisherkkä henkilö havaitsee ja kokee aistitiedon syvällisesti. Hänellä on tarkka havainnointikyky suhteessa ympäristön aistitietoon, mutta myös suhteessa omiin sisäisiin kokemuksiinsa. Erityisherkkä yksilö siis käsittelee sisäistä ja ulkoista aistitietoa enemmän ja tarkemmin, mikä saa hänet myös kuormittumaan herkästi korkeavirikkeisissä ympäristöissä.
Erityisherkkyys muodostuu näistä kahdesta piirteestä
Erityisherkkyyden ajatellaan yhä nykyäänkin liittyvän siihen, miten aistitietoa käsitellään aivoissa, mutta myös yksilöllisiin eroihin stressiherkkyyden määrässä. Erityisherkkyyden voidaankin karkeasti ajatella muodostuvan kahdesta eri ulottuvuudesta: aistiherkkyydestä ja stressiherkkyydestä. Tunnistatko näistä piirteistä kumpaakaan itsessäsi?
Aistiherkkyys tekee sinut avoimemmaksi omasta kehosta ja ympäristöstä tulevalle aistitiedolle ja saa sinut kokemaan aistitiedon kokonaisvaltaisemmin, mutta samalla yksityiskohtaisemmin. Aistiherkkyyden taustalla on temperamenttipiirre havaintoherkkyys. Se näkyy pienillä lapsilla eroina siinä, kuinka pienet aistisignaalit ylittävät havaitsemisen kynnyksen ja kuinka pieniä yksityiskohtia lapsi erottelee aistitiedosta.
Jos olet aistiherkkä, huomaat aistitiedosta herkästi pienetkin yksityiskohdat, mutta saatatkin myös ajoittain kuormittua kehostasi tai ympäristöstäsi tulevan aistitiedon määrästä. Todennäköisesti havaitset tarkemmin esimerkiksi visuaalisia yksityiskohtia, tunnet pienempiä eroja kosketuksessa tuntoaistin kautta ja huomaat herkästi esimerkiksi kofeiinin vaikutuksen kehossasi. Jos olet aistiherkkyyden lisäksi empatiakykyinen, niin aistiherkkyys voi saada sinut kokemaan muiden tunteet ja mielialat voimakkaina.
Stressiherkkyys saa sinut kuormittumaan herkemmin stressaavista tilanteista ja aikapaineista. Stressiherkkyyden taustalla on temperamenttipiirre negatiivinen emotionaalisuus, joka toimii ympäristöherkkyytenä siten, että se tekee kehittyvän yksilön herkäksi kasvuympäristön positiivisille ja negatiivisille vaikutuksille. Jos olet stressiherkkä, kuormitut keskimääräistä herkemmin stressaavissa tilanteissa tai esimerkiksi aikapaineista asioiden suhteen.
Jos olet erityisherkkä, voit olla aistiherkkä ja stressiherkkä, mutta saatat tunnistaa itsessäsi vain jompaakumpaa piirrettä. Moni erityisherkistä kokeekin olevansa vain toista edellä mainituista erityisherkkyyden ydinpiirteistä. Erityisherkkien yksilölliseen vaihteluun tuo lisänsä myös se, että vaikka noin 70 prosenttia erityisherkistä kokee olevansa introverttejä, noin 30 prosenttia kokee olevansa ekstroverttejä.
Erityisherkäksi itsensä kokevat yksilöt ovatkin varsin moninainen ryhmä, jotka jakavat toisaalta samoja piirteitä, mutta ovat kuitenkin yksilötason varsin erilaisia. Onkin hyvä oppia ymmärtämään erityisherkkyyttä yleisellä tasolla, mutta myös sitä miten se ilmenee itsessä yksilöllisellä tasolla.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle. Palvelu tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä psykologi-asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.
