Jokaisessa meissä on valoa ja varjoja, monenlaisia puolia. Meissä on polariteetteja; valo, varjo, hyvä, paha, kaunis, ruma, miellyttävä, ei-miellyttävä, epäitsekäs, itsekäs. Emme ole koskaan vain pelkkää valoa tai pimeyttä.
Mielellämme haluaisimme näyttää muille ja joskus myös itsellemme vain sen hyvän, kauniin tai valoisan. Saatamme tiedostamattomasti ajatella, että tulen hyväksytyksi kun toinen ei tiedä minusta liikaa. Olemme ehkä oppineet tulkitsemaan maailmaa niin, että on parempi teeskennellä olevansa jotain kokonaan kuin olla sitä vain osaksi. On onni, että ympärillämme on ihmisiä, jotka näkevät läpi teeskentelymme ja uskaltavat sanoa, että näytä minulle pimeytesi.
Joskus osa minuuttamme on piilossa vain itseltämme
Olemme sitä mikä näkyy itsellemme. Olemme sitä mikä on salassa muilta, jonka itse kuitenkin näemme. Olemme sitä mikä näkyy muille, mutta on salassa itseltämme. Olemme sitä mikä on vielä piilossa niin itseltämme kuin muilta.
On tärkeää kuulla miten muut kuvailevat meitä. Jos hämmästymme joka kerta miten eri tavoin muut näkevät meidät kuin itse näemme itsemme, on hyvä pohtia mitä minulta jää huomaamatta tai mitä itseltäni peitän. Muut ihmiset voivat nähdä tarkemmin valomme ja varjomme kuin itse näemme tai haluamme nähdä.
Todellinen yhteys on olla totta omana itsenä
Jos emme koskaan jaa itsestämme mitään pintaa syvemmin kumppanillemme, ystävillemme, työkavereillemme, saatamme jäädä etäiseksi. Todellinen yhteys jää syntymättä, koska emme ole toiselle läsnä kokonaisina. Me ihmiset reagoimme eri tavoin siihen, kun asioita jätetään sanomatta tai puolia paljastamatta. Vaikka meillä voi olla uskomus, että ”valoa” on helpompi rakastaa, niin kokonaista ihmistä kaikkine puolineen vasta onkin helppo rakastaa.
Aitous syntyy kokonaisesta ihmisestä. Todellinen yhteys rakentuu, kun ihminen näyttää rosoisuutensa, kipunsa, varjonsa, pimeytensä. Näiden kanssa näkyväksi tuleminen tekee ihmisestä inhimillisen.
Varjot ja pimeys eivät ole aina valtavan suuria asioita itsessämme
Varjo, pimeys, pahuus ei aina tarkoita todella kamalia asioita. Meillä ihmisillä on uskomus, että hyvinkin pienet ja luonnolliset piirteemme, ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme ovat outoja tai häpeällisiä, piilotettavia. Uskomme ettei kukaan muu ole tällainen tai ajattele näin tai kenelläkään muulla ei ole tällaisia kokemuksia. Uskomuksemme, häpeämme estävät meitä olemasta totta lähimmillemme tai luodessamme yhteyttä uusiin ihmisiin, jotka haluamme tuoda lähemmäksi itseämme.
Mitä enemmän kuuntelemme muiden (meille tärkeiden ihmisten) palautetta itsestämme ja annamme itsestämme muutakin kuin pintaa, sitä enemmän tulemme tietoiseksi itsestämme kokonaisena valomme ja varjomme kanssa. Aitous syntyy meissä itsetuntemuksesta. Itsetuntemukseen tarvitsemme toisia ihmisiä ja rohkeutta olla totta, näkyviä valomme ja pimeytemme kanssa.
