Elämä on kuriton ja oikukas eikä useinkaan tottele vahvaa tarvettamme varmuusajatteluun, ennakoimiseen, ennalta tietämiseen, selkeyteen, hallintaan ja kontrolliin.
Oikkuilusta tuiki tuntuvana muistutuksena vaikkapa viimeisimmät pari vuotta vikkelän viruksen viedessä ja meidän vikistessä. Muistutuksena siitä, ettei ihminen voi kontrolloida kaikkea. Ei saada maailmaa mallilleen eikä haluamallaan tavalla hallintaansa, vaikka niin välillä erehtyy kuvittelemaan.
Kontrolli karkaa käsistä, vaikka mitä tekisimme ja miten taistelisimme. Elämän kurinpalautukseen eivät yllä edes parhaat asiantuntijat, viranhaltijat, päättäjät tai muut gurut. Siihen ei yllä tiede eikä huippuunsa kehitetty teknologiakaan.
Varmuuden puute aiheuttaa meissä hämmennystä ja pelkoa, pahimmillaan paniikkia ja pakokauhua, koska mielemme mielipuuhia, etenkin öiseen aikaan, on uhkien, riskien ja pelon paisuttelu, sen kaikkein pahimman ja kamalimman kuvittelu.
Aivomme ja kehomme viestivät keskenään neuropeptidien välityksellä. Neuropeptidit kiinnittyvät soluihimme, joissa käynnistyy ajatusviestien mukainen hormonieritys. Hormonit säätelevät paljon muun lisäksi tunteitamme. Kun ajattelemme pelokkaita ja huolestuneita ajatuksia, joita ulkopuoleltamme jopa ahkerasti ravitaan, alamme tuntea itsemme nopeasti ahdistuneiksi.
Mitä enemmän ajattelemme pelkoajatuksia, sen enemmän lisäämme ahdistusta. Syntyy pelkoajatusten ja ahdistuksen itseään ruokkiva noidankehä. Vahvistamme uudelleen ja uudelleen samoja hermoyhteyksiä ja ylläpidämme näin kehossamme stressikemikaalien, adrenaliinin ja kortisolin jatkuvaa eritystä, mikä voi pitkään jatkuttuaan sairastuttaa.
Pelon ravitseminen aiheuttaa muutakin tuhoa. Pelko kaventaa ja kutistaa ajatteluamme ja näköalojamme, joten voikin miettiä, ovatko pelon ja paniikin aiheuttamat ajatukset ja niitä seuraavat reaktiot ja teot aina kovin viisaita. Pelko naamioituu myös usein aggressiivisuudeksi, syntipukkien etsimiseksi, syyllistämiseksi ja ankaraksikin tuomitsemiseksi. Pelko saa ihmiset helposti toisiaan vastaan.
Pelko on lähes aina mielikuvituksemme tuotos ja kohdistuu kaiken lisäksi useimmiten tulevaan, josta emme ennusteista ja todennäköisyyksistä huolimatta mitään tiedä.
Mutta suurimmankin epävarmuuden keskellä meillä on halutessamme mahdollisuus valita ajatuksemme, asenteemme ja niiden myötä pitkälti myös tunteemme ja tuntemuksemme.
Voimme valita taistelun tai hyväksymisen.
Taistelu vie voimat ja tekee rumaa jälkeä. Hyväksyminen edistää oman sisäisen mielenrauhan vahvistamista ja vaalimista, omassa voimassa pysymistä. Hyvinvointiamme ja ympärillämme olevien muidenkin ihmisten hyvinvointia.
Hyväksymisellä tarkoitan ymmärrystä siitä, että kaikkea tapahtuu. Sinulle, minulle, meille ja muille. Myös ymmärrystä siitä, mihin voimme itse vaikuttaa ja mihin emme. Usein emme voi vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta sisäiseen mielenrauhaamme voimme. Paljonkin.
Pelon vastustaminen ja poispakottaminen ei toimi, mutta voimme olla jonkin pelkoa lempeämmän ja hyvää tekevämmän puolella. Tätä kutsutaan korvaamiseksi. Voimme korvata pelkoajatuksia ajatelemalla myötätuntoisia, itseämme ja muita ymmärtäviä, arvostavia ja rakkaudellisia ajatuksia. Näin saamme kehomme tuottamaan stressihormonien sijaan hyväolon hormoneja. Ne taas vahvistavat meissä turvan ja luottamuksen tunnetta. Sen turvan, jota kipeästi kaipaamme.
Mielenrauha, tyyneys ja omassa voimassa pysyminen edellyttävät korvaavien ajatusten säännöllistä toistoa. Uudet, alussa hennot ja hauraat hermoradat kapaavat vahvistusta.
Mitä enemmän keskityt tietoisesti ajattelemaan turvaa ja luottamusta lisääviä ajatuksia, sen enemmän vahvistat ja vaalit mielenrauhaasi. Sen paremmin pysyt omassa voimassasi ja totuudessasi elämän kaiken arvaamattomuuden keskellä.
Voit lukea lisää pelosta ja sen korvaamisesta turvan tunteella uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
