Tuijotan kuvaa violetista tötteröpäästä ja syljeneritykseni alkaa välittömästi. Tunnen suussani tuon kaunottaren aromaattisen maun ja laitan silmät kiinni ja rauhoitan hengitystäni. Vielä on sinniteltävä huhtikuun loppupäiville. Hortoilijan piinaviikot ovat alkaneet…
Vaikka yöpakkaset ovat vielä todella kirpakoita, päivisin lämmittävä aurinko rei’ittää lumihanget sienimäisiksi ja hurmaavan kimaltaviksi. Paahteisilla paikoilla lumi sulaa silmissä ja samaan aikaan minä muutun malttamattomaksi. Etsin luonnossa pälviä, nuuhkin ilmaa ja odotan kulinaristin keväistä ihmettä: violettia tötteröpäätä – maitohorsmaparsaa.
Samaan aikaan kun intohimoiset viherpeukalot kasvattavat pieniä hyötykasvien taimia ikkunalaudoillaan munakennoissa tai turveruukuissa ja suunnittelevat mielessään hyötypuutarhansa jokaisen kolkan istutukset, me hortoilijat laskemme vielä pakasteessa olevien voikukkien, vuohenputkien, nokkosten, ja siankärsämöiden määrän ja säännöstelemme syömistämme, jotta antimia riittää vielä huhtikuulle. Aika maaliskuun alusta huhtikuun loppuun tuntuu usein ikuisuudelta.
Etelässä huhti-toukokuussa
Meillä eteläisessä Suomessa hortoilusesonki alkaa huhti-toukokuun vaihteessa hyvinä keväinä. Mitä pohjoisempana isoa maatamme asutaan, sitä kauemmin hortoilija joutuu odottamaan. Vaikka suu jo napsaa vihreiden herkkujen perään, mielenhallintaa on harjoitettava. Kevättä ei voi jouduttaa.
Aivan kuin intohimoinen oliiviöljyn rakastaja tai viineihin hurahtanut odottaa uuden sadon ensimmäisiä maistiaisia, minä odotan maitohorsmaparsaa, pientä pönöttävää, sinipunaista tötteröpäätä, joka puskee pintaan vielä muuten melko värittömästä maasta.
Kerään näitä kaunottaria suodatinpusseihin ja maltan tuskin odottaa kotiin pääsyä. Siellä herkut saavat lempeän muutaman minuutin höyrytyksen, luomuvoita, sormisuolaa ja sitruunaa hunnukseen ja ah, makuelämys on vuodesta toiseen yhtä ihana. Minun suussani tavallinen parsa jää selkeästi alakynteen.
Ensi hortan maku on joka vuosi yhtä nautinnollinen. Raikas, aromaattinen ja jäljittelemätön. Sitä paitsi jokainen suupala saa kehonkin euforiaan. Hyvästi väsähtänyt iho, maksa ja munuaiset. Uusi kevät tuo luonnon omat superfoodit tullessaan ja hortoilija on kiitollinen.
Äitienpäiväksi herkkuaamiainen
Äitienpäivän aikaan hortan satokausi täällä eteläisessä Suomessa on nupullaan. Pihamaalla kasvun ihmettä saa seurata päivittäin. Kas siellä ovat ensimmäiset vuohenputkivauvat, kas tuolla vanhalla tutulla paikalla valoa kohti kurottelevat sileälaitaiset voikukanlehdet ja siankärsämöt.
Aamiainen muuttuu juhlalliseksi, kun leivänpäälliset voi hakea omalta kotipihaltaan ja smoothien superraaka-aineet kasvavat muutaman askeleen päässä. Toki tiedän olevani etuoikeutettu, kun voin hakea ruokapöydän parhaimmat ja terveellisimmät antimet kilometrin säteeltä ja omasta pihapiiristä. Kuljen paljain jaloin pihalla yöpaidassa ja iloitsen siitäkin, että tämän satokauden antimien hiilijalanjälki on nolla.
On vaikeaa istua tietokoneella ja keskittyä Hulluna hortaan -kirjamme viimeisiin metreihin, kun jokainen kappale, jota kirjoitan tai kuva, jota katson, muistuttaa tulevan satokauden ihanuudesta. Olen onnellinen kevään tulosta, jotta taas kerran saan jakaa hortoilun ilosanomaa ja sytyttää ihmisissä kipinän villivihannesten ihmeelliseen ja herkulliseen maailmaan. On palkitsevaa saada meilejä juuri hortoiluun hurahtaneilta nuorilta tai vaikkapa eläkeikää lähestyviltä pariskunnilta, jotka ovat hortoilusta löytäneet yhteisen harrastuksen, joka tuo elämään lisää terveyttä, herkullisia makuelämyksiä ja luonnossa liikkumisen iloa.
Tunnetko sinä villivihannesten kutsun? Jos kaupan ruukkusalaatti tökkii tai haluat elämääsi lisää virkeyttä, terveyttä ja herkullisia makuelämyksiä, kurkkaa nettisivuillemme www.hortoilu.fi. Saat sieltä esimakua villivihannesten innostavasta maailmasta.
Kuva: Jouko Kivimetsä
