Hän vastaa kipakasti, vaikka hetken hengähdystauon avulla olisikin ymmärtänyt, ettei asia ollut niin vakava. Ei oikeastaan vakava ollenkaan: toinen todennäköisesti tarkoitti sen havainnoksi ja toteamukseksi, ei syytökseksi.
Hän kuitenkin loukkaantuu ja kerää syyllisyyden kuin magneetti.
Ehkä hän oli jo valmiiksi ärtynyt huonosti nukutusta yöstä ja lievästä päänsärystä, liian vähästä huomiosta tai mönkään menneestä palaverista. Hän kanavoi sen tilaisuuden tullen toiseen. Toinen tulistuu ja ampuu takaisin.
~
Lauseen väärä paino tai huolimattomasti valitut sanat muuttavat elämän hetkessä onnettomaksi. Näkymätön kynnys ylittyy, ja tunteella on ylivalta. Hetkeä aiemmin energian olisi vielä voinut valita käyttävänsä johonkin muuhun. Mutta nopean reagoinnin vuoksi neutraali mieli ei ennättänyt toimia.
Hänen toimintaansa ei ohjaa totuus. Hän reagoi toisen kommenttiin, toisen tunteeseen tai vielä monimutkaisempaa, siihen miten hän toisen tunteen tulkitsee. Reagoi. Ego reagoi. Ja vetää molemmat syvyyksiin.
~
Jooginen viisaus sanoo, että todellinen onni asuu teoissa, ei reaktioissa. Englanniksi merkitys on helpompi käsittää: Real Happiness lies in your action, not in your reaction. (Yogi Bhajan)
Kun alamme reagoida ympäristöön, kadotamme itsemme. Emme toimi omasta sisimmästämme käsin. Taistelemme tuulimyllyjä vastaan ja annamme epämääräisen tunteen viedä. Kadotamme yhteyden hengitykseen ja ryhdymme puolustuskannalle tyystin tarpeetta.
Samasta asiasta voisi selvitä olankohautuksella, huumorilla tai halauksella. Niin, että teostaan voisi olla ylpeä jälkeenpäinkin. Ollapa kunniakkaita tekoja, puhtaita ja suoria ajatuksia, voimakkaita ihmisiä.
Se on toisen toteamus. Se on toisen kiukku. Se on toisen mielipide. Se ei vaadi minulta reaktiota. Mutta minä voin vaatia itseltäni tekoja. Oman onneni eteen.
