Miksi osa meistä on taipuvaisia kantamaan erilaisia elämään liittyviä taakkoja – jopa niin, että omien lisäksi he kantavat myös sellaisia muiden taakkoja, jotka eivät lähtökohtaisesti kuuluisi heille?
Minäkin olen ollut taakankantaja, monen sukupolven jatkumossa. Jokaisen taakankantajan tarina on ainutlaatuinen ja siten erilainen. Omaan, osittain perittyyn, taipumukseeni liittyy erityisesti vahva syyllisyyden tunne, erilaisine rinnakkaistunteineen. Ajoittain olen jopa kokenut, että olen syntynyt tähän maailmaan syyllisyyden taakka mukanani, mistä se sitten elämän matkalleni onkaan kulkeutunut.
Jokainen meistä kantaa kehomielisysteemissään ylisukupolvisia traumataakkoja, niitä emme voi välttää. Sanotaan, että pelot ja esimerkiksi sotaan liittyvät traumat kulkeutuvat useamman sukupolven päähän, ennenkuin ne alkavat taakkoina keventyä. Nämä traumaan liittyvät taakat ovat tyypillinen lähtökohta myös sille, että alamme kuormittua mitä erilaisimmista arkisistakin taakoista. Taakkojen kanto voi näkyä elämässä monin tavoin, luettelen tässä muutamia yleisimpiä ilmiöitä:
– Erilaiset psyykkiset oireet, kuten selittämättömät ahdistukset, pelot, jopa paniikkikohtaukset (eläinkokeissa on havaittu pelkojen siirtyminen ylisukupolvisesti, jopa solutasolla).
– Psykososiaaliset haasteet, kuten ihmissuhdeongelmat, jotka voivat olla seurausta turvattomasta kiintymyssuhdemallista, kykenemättömyydestä kohdata ja tunnistaa omia tunteitaan jne.
– Erilaiset riippuvuudet, kuten päihteet, ahmiminen, työnarkomania ja seksiriippuvuus. Kanadalainen lääkäri Gabor Maté onkin nimennyt riippuvuussairaudet ”Please love me” -syndroomaksi, koska riippuvuuksien taustalla hyvin usein on lapsen kokemus siitä, että häntä ei ole nähty, rakastettu ja hyväksytty aitona itsenään. Tämä pitäisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.
– Keholliset vaivat, kuten pitkittyneet kiputilat ja taipumus reagoida stressaavissa tilanteissa voimakkaalla kehon jähmettymisellä ja menemällä suoja-asentoihin. Nämä voivat olla myös aivojen peilisolujen kautta vanhemmalta lapselle siirtyviä asento- ja liikemalleja, joita yleensä ei tiedosteta.
Tässä siis vain joitakin esimerkkejä siitä, miten laaja-alaisesti traumataakka voi siirtyä. Kokemus omasta riittämättömyydestä on myös hyvin tyypillinen taakankantajalle, juuri edellä mainitun syyllisyyden tunteen seurauksena. Tuntuu, että mikään ei riitä, aina pitäisi olla tehokkaampi, aikaansaavampi, menestyneempi.
Tähän tilanteeseen kannattaa siis pysähtyä, mikäli huomaa itsessä taipumusta kantaa (turhia) taakkoja. Tutki, mitä seurauksia sinulle on siitä tullut, miten tälläkin hetkellä reagoit kehosi, mielesi, ihmissuhteittesi ja esimerkiksi työsi kautta.
Keho ja kehossa ilmenevät tunteet ovat hyvä väylä lähteä liikkeelle tältäkin osin. Tunteita ei tarvitse sanallisesti tunnistaa, vaan tärkeämpää on pysähtyä sen kehokokemuksen äärelle, jossa tunnet kyseistä tunnetta. Itse huomasin aikanaan, miten syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kokiessani kehoni ja hengitykseni supistuivat, joskus tunsin olevani jopa pieni tyttö, joka halusi tilanteessa muuttua näkymättömäksi. Tämä pieni tyttö – kuten niin monet muutkin pienet tytöt ja pojat – lopulta oppi pärjäämään elämässä miellyttämällä muita, jotta saisi hyväksyntää ja välttäisi siten tuntemasta syyllisyyttä.
Tunteiden kokeminen ja salliminen on rohkea teko itseä kohtaan. Se ei aina ole helppoa, mikäli on vuosien ajan oppinut välttämään tunteita erilaisin tavoin. Itselleni yksi tärkeimmistä kehoterapeuttisista keinoista on ollut TRE-tärinäterapia (Tension releasing exercises), jonka avulla olen päässyt kiinni jopa lapsena kokemiini tunteisiin ja voinut päästää kuormittavista selviytymiskeinoista turvallisesti irti. Lihasten spontaani värinä aktivoituu juuri sinne kehon osaan, jossa kannat eniten kroonisia lihasjännityksiä. Tämän vuoksi näen, että menetelmä sopii erityisen hyvin taakankantajille kehomielen taakkojen vapauttamiseen.
TRE-menetelmästä voit lukea lisää TRE Finlandin sivuilta, josta löydät myös eri puolilla Suomea toimivien sertifioitujen ohjaajien yhteystiedot. TRE:tä suositellaan opiskeltavan koulutetun ohjaajan kanssa turvallisen työskentelyn takaamiseksi.
Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram anne_toivonen)
