Milloin sinä olet viimeksi fiilistellyt oikein kunnolla? Fiilistely on taitolaji, jossa voit kehittää itseäsi. Elämä on nimittäin täynnä pieniä ihmeitä, jotka odottavat tulevansa nähdyiksi. Voit aloittaa aamun esimerkiksi fiilistelemällä sitä kiistatonta tosiasiaa, että olet hengissä. Huikea saavutus sekin. Ulkona voit fiilistellä raikasta ilmaa, tunnelmallista pimeyttä tai vaikkapa tuntemattoman vastaantulijan kasvoilta paistanutta arvoituksellista hymyä.
Voit fiilistellä sitä kaikkea, mihin sinulla tänäänkin on mahdollisuus. Fiilistellä sitä, miten olemme monessa asiassa niin uskomattoman etuoikeutettuja.
Ja koska elämä ei ikinä ole pelkkää sambakarnevaalia, niin voit fiilistellä myös surua. Fiilistellä ankeutta ja loskaa. Fiilistellä sitä, että välillä vituttaa. Fiilistellä sitä, että tunnet. Erilaiset tunteet ovat rikkaus, eikä pakahduttava onni tuntuisi niin hyvältä, jos et olisi käynyt läpi myös vaikeampia hetkiä.
Voit fiilistellä sitä, että kosmisessa mittakaavassa moni murhe tuntuu yllättävän pieneltä.
Fiilistelyllä ja hetkessä elämisellä on myös vastakohtansa. Saan aika ajoin itseni kiinni ”sitten kun…” tai ”jos…. niin sitten” -ajatusmalleista. Epätieteellisen otoksen perusteella ilmiö ei rajoitu pelkästään minuun. Me ihmiset nimittäin tykkäämme puhua lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmista, tavoitteista ja päämääristä. Olemme fyysisesti kutakuinkin paikalla, mutta henkisesti jo tanakasti tulevaisuudessa. Ikuisella matkalla, mutta harvemmin perillä.
Pahimmillaan ”sitkuttelu” ja ”jossittelu” estävät meitä nauttimasta tästä hetkestä.
Joskus onkin paikallaan muistuttaa itseään elämän ainutlaatuisuudesta ja katoavaisuudesta. Saattaa nimittäin olla, että kun seuraavan kerran astumme ulos asunnostamme, esimerkiksi meteoriitti tippuu päähämme ja maallinen vaelluksemme päättyy siihen. Tässä tilanteessa tuskin hirveästi lämmittää kolmen kuukauden päästä koittava Kanarian loma tai uraputken päässä siintävä ylennys.
Lopulta elämän kauneus ja tarkoitus löytyy niistä kaikkein pienimmistä hetkistä. Asioista, jotka ovat niin arkipäiväisiä, että emme edes huomaa niitä tai saatamme ainakin unohtua pitämään niitä itsestään selvinä.
Olemalla aidosti läsnä, avaamalla silmämme ja teroittamalla aistimme, voimme mullistaa elämämme. Tälle on olemassa osuva nimikin: fiilistely.
