
Lähetät työkaverillesi sähköpostin, jossa ehdotat uutta tapaa hoitaa yhteistä työtehtävää. Olet käyttänyt ehdotuksen valmisteluun aikaa ja olet itse aika tyytyväinen lopputulokseen. Työkaveri vastaa lyhyesti: ”En usko, että tämä toimii.”
Mikähän siinä nyt oli vikana? Eikö hän edes lukenut ehdotustani kunnolla? Miksi hän aina suhtautuu niin kielteisesti minun ideoihini? Huomaat ärtyväsi. Ehkä vähän loukkaannuitkin. Tekisi mieli vastata saman tien ja perustella, miksi oma ehdotuksesi on oikein hyvä.
Mitä tilanteessa oikeastaan tapahtui? Työkaveri kirjoitti yhden lauseen. Sinä ehdit jo tehdä aika monta tulkintaa hänen ajatuksistaan ja tarkoitusperistään.
Tulkinnat herättävät tunteita
Työelämässä viestimme paljon sähköpostilla, Teamsissa ja muissa pikaviestipalveluissa. Viestintä on nopeaa ja tehokasta, mutta samalla siitä puuttuu paljon sellaista tietoa, jota saamme kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Emme näe toisen ilmeitä, kuule äänensävyä tai tiedä, millaisessa tilanteessa hän kirjoittaa viestiään.
Lyhyt vastaus voi tarkoittaa montaa asiaa. Ehkä työkaverilla on kiire. Ehkä hän on huomannut ehdotuksessa jonkin ongelman, jota sinä et tullut ajatelleeksi. Tai ehkä hän todella suhtautuu ideaasi kielteisesti. Emme kuitenkaan tiedä tätä, ellemme kysy. Ihmismielellä on tapana löytää se pahin skenaario, johon sitten tunne reagoi.
Tunteen viemää -kirjassani käsittelen sitä, miten tunteet vaikuttavat vuorovaikutuksessa tekemiimme tulkintoihin. Tunnereaktio voi syntyä nopeasti, ja sen jälkeen alamme helposti tulkita tilannetta juuri tuon tunteen kautta. Jos koen itseni loukatuksi, alan herkästi etsiä merkkejä siitä, että toinen todella tarkoitti loukata minua. Silloin tulkinta alkaa tuntua tosiasialta.
Kysy ennen kuin tulkitset
Mitä sitten voisi tehdä tilanteessa, jossa työkaverin viesti herättää ärtymystä tai pettymystä? Ensimmäiseksi kannattaa huomata oma tunne. Minua ärsyttää. Olen pettynyt, koska ehdotukseni ei saanutkaan innostunutta vastaanottoa. Ehkä koen myös epävarmuutta siitä, oliko ideani sittenkään hyvä.
Tämän jälkeen voin tarkastella, mitä oikeastaan tiedän tilanteesta. Työkaveri ei usko ehdotukseni toimivan. Mutta miksi? Sen sijaan, että vastaan ärtyneenä, voisin kysyä: ”Mikä siinä sinusta ei toimisi? Olisi kiinnostavaa kuulla tarkemmin.” Vastaus voi yllättää. Ehkä työkaveri onkin huomannut jonkin käytännön ongelman, jonka ratkaiseminen tekee ehdotuksesta entistä paremman. Tai ehkä hän on ymmärtänyt ehdotukseni aivan väärin. Keskustelun jälkeen molemmilla voi olla huomattavasti parempi käsitys siitä, mitä toinen tarkoitti.
Pieni tunneilmaisu voi auttaa
Aina väärinymmärryksiä ei kuitenkaan ratkaista pelkästään lisäkysymyksillä. Joskus on tarpeen kertoa myös omasta tunteesta. Kirjassani esittelen viiden prosentin tunneilmaisun. Ajatuksena on, että tunteita kannattaa opetella ilmaisemaan pieninä annoksina sen sijaan, että ensin nielemme kaiken ja lopulta räjähdämme. Työkaverille voisi esimerkiksi sanoa: ”Huomasin, että minua vähän harmitti, kun tyrmäsit ehdotukseni niin nopeasti. Olin itse aika innostunut siitä.”
Tällainen ilmaisu kertoo omasta kokemuksesta syyttämättä toista. Toinen voi puolestaan kertoa oman näkökulmansa. Ehkä hän ei tarkoittanut tyrmätä ehdotusta lainkaan. Työelämässä ei tietenkään tarvitse kertoa kaikista tunteistaan kaikille. Mutta joskus pieni ja rauhallinen tunneilmaisu voi auttaa selvittämään tilanteen, joka muuten jäisi vaivaamaan pitkäksi aikaa.
Seuraavan kerran, kun työkaverin viesti ärsyttää tai loukkaa, pysähdy hetkeksi miettimään. Mitä oikeastaan tiedät toisen tarkoituksesta? Entä mitä olet itse tulkinnut? Voisitko kysyä sen sijaan, että arvailet? Saatat säästää aikaa monelta turhalta harmilta. Ja samalla yhteistyökin voi sujua paremmin.
Uunituoreesta Tunteen viemää -kirjasta löydät lisää tietoa tunteen vaikutuksesta toimintaan työpaikalla. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.
