Lähes kaikissa parisuhteissa esiintyy toisinaan ilmiö, jossa yksi osapuoli vaatii toiselta kaipaamaansa reaktiota. Sitä, että sanoo tai toimii tavalla, joka tuntuu toisesta johdonmukaiselta ja oikealta. Ei sillä niin väliä, miltä se vaatimuksen kohteesta tuntuu.
Nopealla vilkaisulla on helppo havaita, ettei ilmiö rajoitu suinkaan parisuhteen sisälle vaan on esillä myös muissa ihmissuhteissa ja itse asiassa koko yhteiskunnassa. Kun joku mokaa julkisesti, seuraa usein hillitön vaatimusten vyöry, joka ei tyydyty sen enempää sanoilla kuin teoilla. Poikkeuksetta anteeksipyyntö tulee joko väärään aikaan tai vääränlaisena.
Vaatimus, että joku ihminen toimii juuri haluamallasi tavalla tai puhuu sinun hänen suuhunsa asettamillasi sanoilla on nöyryyttävää alistamista.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yritetään löytää toimiva yhteinen tapa kommunikoida, vaan kyse on ennemmin toisen osapuolen vallankäytöstä.
Kiintymystyyli voi toimia kommunikoinnin kompassina
Kiintymyssuhdemalleista puhutaan ja kirjoitetaan toisinaan kyllästymiseen saakka. Moisista ei ole syytä muodostaa omaa identiteettiä (olet aina enemmän), mutta tienviittana ne voivat toimia erinomaisesti ja osaltaan selkeyttää sitä, minkälaista polkua sinä itse tallaat, ja minkälaiselta polulta käsin sinuun kohdistetaan vaatimuksia.
Tokikaan emme voi aina olettaa tuntevamme toista osapuolta siinä määrin (edes parisuhteessa), että osaisimme tehdä tarkkoja ja kaiken kattavia johtopäätöksiä. Se riittää silti, että ymmärrät huutojen ja vaatimusten tulevan jostain muualta. Ne eivät välttämättä edusta sinun tapaasi nähdä, tuntea tai kommunikoida.
Mokomat siis kannattaa kuulla, mutta ei ajelehtia niiden vietävänä.
On monin paikoin tutkittua, että jo lapsuudessamme muodostunut kiintymystyyli säilyy hämmästyttävän samankaltaisena ja muuttumattomana läpi elämän. Se näkyy hermoverkostossamme ollessamme yhteydessä meille läheisimpiin ihmisiin – eli usein juuri kumppaniimme.
Kun kumppanimme penää meiltä haluamaansa käytöstä tai puhetta, hän peilaa usein omaa lapsuudenkokemustaan. Kuten vaikkapa sitä, kokiko kiintymyksensä omiin vanhempiinsa pääosin turvallisena, ristiriitaisena, vai jopa välttelevänä.
Luonnollisesti tämäkään ei muodosta kiveen hakattua totuutta, joka kannattaa läväyttää mussukkasi silmille riidan jyllätessä. Se voi silti toimia kompassina tilanteissa, joissa koet olevasi hukassa sen suhteen, miksi sinua kohtaan esitetään kohtuuttomalta tuntuvia vaatimuksia.
Näette samat asiat ja saman tilanteen keskenänne eri tavoin.
Julkinen pöyristely ja penääminen synnyttää halua käpertyä kuoreen
Toisen ihmisen reaktion tai reagoimattomuuden synnyttämä pöyristys jalkautuu parisuhteesta myös muihin ihmiskontakteihin. Viimeisten vuosikymmenten aikana käsiin räjähtänyt digitalisaatio on osaltaan kiihdyttänyt tuota pöyristystä.
On houkuttelevaa pahoittaa mielensä ja vaatia puhdistavaa anteeksipyyntöä päätteen tai älypuhelimen ääressä. Olla moraalisesti oikeamielinen ja vaatia muilta samaa, eli oman moraalisi mukaiseen oikeamielisyyteen. Tällainen synnyttää lähinnä vain halua käpertyä kuoreen ja moninkertaistaa oman henkisen haarniskan paksuus.
Jos omaan olemiseen kohdistuu vaade, jota et tunnista, on syytä ottaa aikalisä. Astua askel taaksepäin, jotta sumuun saisi etäisyyttä ja selkeyttä.
Tämä puolestaan kysyy kykyä sietää epämiellyttäviä ja hankalia tunteita. Se voi olla äärimmäisen hankala rasti hyökkäävässä ilmapiirissä, joka nostaa herkästi esiin hylätyksi tulemisen pelkoa. Sitä, että jos emme puhu tai reagoi halutulla tavalla, meidät suljetaan yhteisöstä.
Mikäli emme suostu sietämään, jää vaihtoehdoiksi ainoastaan takaisin hyökkääminen tai sinuun kohdistettuihin vaatimuksiin alistuminen.
Useimmiten perin paskoja vaihtoehtoja molemmat.
En lähde edes esittämään, että tällaisissa tilanteissa tunteiden sietäminen olisi helppoa. Päinvastoin, se on yksi haastavimmista asioista. Sietäminen kysyy sitä, että sidot egosi tarpeen reagoida tavalla tai toisella. Voit itseäsi (ja toista) arvostaen antaa hengityksen tasaantua siinä määrin, että kykenet näkemään tilanteen selvemmin.
Joskus se onnistuu kymmenessä sekunnissa, toisinaan saattaa viedä päiviä, jopa viikkoja.
Ota mitä otat, jätä mitä jätät.
Lisää näkökulmia tunteiden sietämiseen löydät Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.
