Kuljemme loppumattomalta tuntuvan ja alati tulvivan informaatiovirran vietävinä. Saamme lukemattomista eri suunnista tietoa ja ärsykkeitä, jotka kuormittavat hermostoamme ja ohjaavat tarkkaavaisuutamme.
Kaiken rinnalle on noussut vahva rohkaisu olla asioista jotain mieltä ja ottaa niihin kantaa. Joidenkin aiheiden kohdalla kyse on jo lähes vaatimuksesta. Siitä, että oma puoli tulee valita ja hyväksyä tai tuomita.
Somen algoritmit rientävät kirkuen juhlimaan kaikenlaista alleviivaamista ja eripuraa, koska se kerää ihmiset digitaalisille toreille keskustelemaan yhtä tehokkaasti kuin mitä ilmaiset ämpärit jonottamaan halpahallin ovelle.
Tapamme keskustella on keikahtanut nyrjähtäneesti tilaan, jossa asioista täytyy muodostaa vahva kanta, mutta vain lyhytaikaisesti, sillä seuraavana hetkenä pöydällä on jo uusi tapaus käsiteltävänä.
Toki sorrun tässä kirjoituksessa vääristämään kuvaa, sillä loppupeleissä tuo vaade on ennemmin yleiseen ilmapiiriin liittyvä kuin niinkään konkreettinen käsky.
On pitkälti ihmisestä itsestään kiinni, haluaako hän pyöriä mielipiteiden oravanpyörässä vai hypätä sen kyydistä pois.
Jos oravanpyörässä on tottunut polkemaan, voi pois hyppääminen osua aluksi omaan egoon ja sen pohjalta muodostettuun identiteettiin.
Kuka minä olen, jos en voi laukoa jatkuvasti omia mielipiteitäni ja tarvittaessa kalistella verbaalisia miekkoja niiden oikeamielisyydestä?
Mielipiteiden muodostamatta jättämisen voi ajatella eräänlaisena paastona. Voit kokeilla elää vaikka viikon tai kaksi siten, että et kommentoi mitään päivän polttavaa aihetta tai yritä muodostaa siitä kantaa. Mitä kaukaisempi asia, sitä sinnikkäämpi yritys pysyä siitä etäällä.
Kyse ei ole silmien sulkemisesta tai vastuun välttämisestä, vaan siitä, että huolehdit omasta jaksamisestasi ja hermostostasi. Siitä käsin aukeaa myös maaperää sille, että havaitset tarkemmin myös ne asiat, joissa näkemystäsi kaivataan.
Neljä ajatusta mielipidepaaston tueksi
1. Sinun ei tarvitse keskustella asioista tai teemoista, joista et halua keskustella. On täysin hyväksyttyä vetäytyä ja olla hiljaa, eikä moista halutessaan tarvitse edes erikseen perustella.
2. Sinun ei tarvitse keskustella henkilöiden kanssa, joiden kanssa et halua keskustella. Joskus aihe kiinnostaa, mutta keskustelukumppanin tapa keskustella tai viitata lähteisiin on niin kaukana omasta tavastasi, että voit suosiolla jättää väittelyn väliin. Se tuskin johtaisi mihinkään.
3. Sinun ei tarvitse olla tietoinen kaikesta mitä maailmassa tapahtuu. Loppupeleissä harvalla asialla on merkitystä elämässäsi, ellet itse päätä että niillä on. Ja jos King Kong saapuu joskus kaupunkiin, sinulle tullaan kyllä kertomaan siitä, joten voit lakata vahtaamasta sitä 24/7 eri tiedotusvälineistä ja somekanavista.
4. On ookoo, jos joku asia ei ole sinulle yhtä tärkeä kuin jollekin toiselle. Voit suhtautua maltillisesti ja kunnioittavasti häneen, joka vauhkoaa pää punaisena jostain sinulle yhdentekevästä aiheesta (katso kohta 1 ja 2). Ihmiselon rajallisuuden vuoksi voi olla jopa tehokkaampaa, että keskität tarmosi pitkälti niihin asioihin, jotka koet aidosti itsellesi tärkeiksi. Kaikkea et kuitenkaan ehdi ratkaista.
Ota mitä otat, jätä mitä jätät. 💚
