Miten tästä tuli tällaista?
Aluksi oli helppoa rakastaa. Oli läheisyyttä, naurua ja tunne siitä, että juuri tämän ihmisen kanssa elämä voisi viimein olla erilaista. Rakastuessamme saatamme liittää ihastuksemme kohteeseen myönteisiä piirteitä ja ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Joskus emme rakastu vain ihmiseen, vaan myös siihen fantasiaan, millaista elämä voisi olla yhdessä. Ehkä kuvittelemme onnellisen parisuhteen ja uusperheen, jossa kaikki löytävät paikkansa, nauru raikaa ja rakkaus parantaa kaiken sen satuttavan, mitä olemme joskus kokeneet.
Rakastuessa toinen ihminen voi tuntua lähes täydelliseltä. Näemme hänessä kaiken sen, mitä itse eniten kaipaamme: turvaa, hyväksyntää, yhteyttä ja rakkautta. Juuri tähän alkaa usein rakentua idealisoinnin ansa. Alamme tiedostamattamme nähdä kumppanimme enemmän omien tarpeidemme ja toiveidemme kautta kuin sellaisena ihmisenä, joka hän todellisuudessa on.
Vähitellen suhteeseen alkaa tulla säröjä. Samat riidat toistuvat. Pienetkin asiat alkavat ärsyttää.
Keskustelut päättyvät pettymykseen, vetäytymiseen tai syyttelyyn. Moni alkaa siinä vaiheessa ajatella:
Mitä meille tapahtui?
Miten tästä tuli tällaista?
Mihin katosi se ihminen, johon rakastuin?
Idealisoinnin ansa
Idealisoinnin ansa voi näkyä takertuvana tai välttelevänä käyttäytymisenä sekä omien tunteiden kaatamisena kumppanin kannettavaksi. Suhteeseen syntyy helposti kehä, jossa kumppanin idealisointi ja pettymys vuorottelevat. Saatamme odottaa, että kumppani täyttäisi kaikki tarpeemme: lohduttaisi, ymmärtäisi, poistaisi yksinäisyyden tunteen ja loisi jatkuvaa turvaa. Koska kukaan ihminen ei kykene tähän kaikkeen täydellisesti, petymme väistämättä ja alamme helposti ajatella, että paha olo johtuu siitä, ettei kumppani halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi, jota tarvitsemme.
Suhteeseen voi syntyä myös panos–tuotostasapainon vaatimus: emme enää halua antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee, koska emme koe saavamme itsekään tarvitsemaamme. Silloin sydän alkaa vähitellen sulkeutua ja yhteys kumppaniin heikentyä.
Fantasian särkyminen on mahdollisuus
Fantasian särkyminen voi tuntua rakkauden loppumiselta. Joskus se on kuitenkin ensimmäinen askel kohti kypsää rakkautta. Todellinen läheisyys ei synny täydellisyydestä eikä siitä, ettei suhteessa olisi ristiriitoja. Se syntyy siitä, että kaksi keskeneräistä ja inhimillistä ihmistä uskaltaa nähdä itsensä ja toisensa sellaisina kuin he oikeasti ovat — ilman tarvetta suurentaa tai pienentää itseään tai toista. Juuri siitä voi alkaa aidosti turvallinen ja vastavuoroinen rakkaus.
Usein jo muutama terapiakäynti auttaa ulos idealisoinnin ansasta.
Varaa aika etäterapiaan täältä.
