Tukahdutettu viha voi uuvuttaa – miten raivo voi auttaa tunnistamaan omat rajat?

Moni meistä on oppinut pelkäämään vihaa. Se yhdistetään hallinnan menettämiseen, riitelyyn ja siihen, että jostakusta tulee ”vaikea”. Kilteiksi tai reippaiksi kasvatetut oppivat varhain, että viha on tunne, joka täytyy niellä, peittää tai muuntaa joksikin hyväksyttävämmäksi. Vaikkapa suruksi, ymmärtämiseksi, hiljaisuudeksi tai yliyrittämiseksi.

Tukahdutettu viha ei kuitenkaan häviä yhtään minnekään. Se kytee pinnan alla, kääntyy sisäänpäin, polttaa karrelle. Psykologisesti tukahtuvasta vihasta voi sisäänpäin kääntyneenä tulla masennusta, apatiaa, itseinhoa, pettymystä ja katkeruutta. Nielty viha voi oireilla uupumisena, kyynisyytenä, ja tunteena siitä, että jotain on koko ajan vinossa, mutta siihen ei voi vaikuttaa.

Pyhä raivo on aggressiota ja perimmäisesti elämänvoimaamme. Siinä itsessään ei ole mitään ”pahaa” tai  ”väärää”, kyse on siitä mitä sille teemme. Me kertakaikkiaan tarvitsemme raivoamme, kaikki, kiltit sekä reippaat. Tarvitsemme sitä piirtämään rajamme, puolustamaan arvojamme, tekemään elämänmuutoksia, irtoamaan haitallisista ihmissuhteista tai työpaikoista.

Rakentavasti kanavoituna aggressio puoltaa elämänmuutoksiasi:

• ”Ei käy”,  silloin, kun rajasi on ylitetty
• ”Nyt riittää”, kun arvojasi on poljettu
• se osoittaa sinulle, missä olet venynyt aivan liikaa ja minkä täytyy muuttua

Pyhä raivo on parhaimmillaan ”muutosagenttisi”, tarvitset sitä luopuaksesi jostain, mikä ei enää toimi ja valitaksesi elämääsi jotain toimivampaa.

Ja kyllä, viha ja raivo haavoittavat, satuttavat tai kääntyvät väkivallaksi, jollet ota raivoasi rakentavaan käyttöösi. Se kihisee hampaittesi välistä passiivis-aggressiivisuutena, jollet tietoisesti opettele valjastamaan sitä palvelukseesi.

Raivon alla on aina ohitetut, kuulematta jääneet tarpeet ja toiveet. Joko jonkun toisen toimesta (parisuhteessa, perheessä, töissä) tai omasta toimesta omien tarpeittesi laiminlyöntinä. Pyhä raivo osoittaa ohitettuihin rajoihisi, tarpeisiisi tai arvoihisi. Et ole ollut totta, itsellesi tai jollekulle. Pyhä raivo pyytää: kuuntele minua, ota minut todesta, ethän ohita enää.

Aina raivo ei löydä sanoja, mutta pääset sen kanssa kosketuksiin myös kehollisesti. Kerron Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan -kirjassa (Bazar/Hidasta Elämää, 2025), kuinka parikymppisenä tanssin opinnoissa aloin kehollisesti purkaa nieltyä raivoani. Se purkautui tansseissani, unissani ja kehoni hurjinakin reaktioina, kunnes aloin kuunnella sen alla olevia tarpeitani vahvemmin ja sanoittaa niitä.

Kirjan kylkeen luodut Lupa olla enemmän- kortit tukevat omaan voimaan astumista, ja uskallusta myös niihin pimeämpiin paikkoihin. Päivän kortti kutsuu tunnistamaan oman PYHÄN RAIVON. Mitä olet ohittanut ja mitä ei voi ohittaa enää? Kortit omaan voimaasi astumisen tueksi saat päivän korttia klikkaamalla.