Narsismi on pikemminkin yhteiskunnan uusi normi kuin persoonallisuuden häiriö, persoonallisuutta urallaan tutkinut emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa kirjassaan Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin (WSOY, 2026):
”Narsismin häiriö ei ole kyllä–ei-kategoria, vaan jokainen piirre muodostaa jatkumon. Ihmisen tulee uskoa itseensä, mutta usko omiin mahdollisuuksiin muuttuu jonkin rajan ylitettyään narsismiksi. On normaalia haavoittua ja loukkaantua, kun toinen toimii loukkaavasti, mutta tietyn rajan jälkeen se ei enää olekaan normaalia vaan häiriö.
Sen, missä tämä raja kulkee, määrittää kulttuuri, sen arvomaailma ja sietokyky. Nyt kulttuuri on siirtänyt tätä rajaa niin paljon, että käytös, jota ei enää hätkähdetä, olisi 1970-luvulla johtanut narsismin diagnoosiin.”
Keltikangas-Järvinen tunnistaa nykyajasta varsinkin haavoittuvan narsismin piirteitä, jotka eivät vastaa perinteistä mielikuvaa mahtailevasta narsistista.
Haavoittuvalle narsismille tyypillisiä piirteitä
Nämä haavoittuvan narsistin kuvaukset on poimittu Itsekkyyden aika -kirjasta:
Vertailu ja manipulointi
Haavoittuva narsisti vertaa koko ajan itseään muihin ja on tarkka siitä, miten häneen suhtaudutaan. Hän ottaa itselleen oikeuksia, ja muiden rooli on olla välineitä hänen tavoitteilleen.
Hänellä on voimakas tarve kuulua johonkin ryhmään ja saada ryhmältä oikeutus toimilleen. Hän ei kuitenkaan siedä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta, vaan haluaa manipuloida ja kontrolloida muita.
Yliherkkyys, kateus ja mökötys
Hän on yliherkkä palautteelle ja reagoi erikoisen voimakkaasti syrjäänjäämiseen tai ryhmästä ulosjoutumisen kokemuksiin.
Hän on pitkävihainen ja hänen harmistuneena hän vetäytyy, mököttää ja murjotttaa. Hän on jatkuvasti kateellinen kaikille ympärillään.
Passiivis-aggressiivisuus
Haavoittuva narsisti on passiivis-aggressiivinen ja ilkeä sellaisella tavalla, johon on vaikea tarttua.
Ilkeilyä on vaikea osoittaa toteen, koska hän ei tee sitä avoimesti. Hän toimii selän takana ja sanoo hymyillen viiltäviä ilkeyksiä ja eristää uhrejaan ryhmästä.
Loukkaantumisherkkyys
Haavoittuva narsismi saa nimensä siitä, että tällainen henkilö löytää kaikesta syyn loukkaantua. Loukkaantuessaan hän uhriutuu ja uhriutumisellaan manipuloi ympäristöä.
Uhriutuessaan hän saattaa toimia niin, että toteaa ensin, miten häntä on taas loukattu ja kohdeltu väärin. Seuraavaksi hän päättelee sen johtuvan siitä, että hän kuuluu johonkin vähemmistöön, esimerkiksi uskonnolliseen aatteelliseen, poliittiseen, rodulliseen tai kansalliseen. Hän kokee, että kyse onkin tämän kokonaisen ryhmän alistamisesta.
Haavoittuvuuden käyttäminen vallan välineenä
Hän sysää vastuun omista tunteistaan vastapuolelle. Vaikka narsisti olisi itse ollut kiistojen syy, päädytään todellisten tapahtumien sijaan pohtimaan hänen pahan olon tunteitaan, jotka lopulta kääntyvät vastapuolen syyksi.
Millainen on itsekkyyden aika ja miksi se saa meidät voimaan huonosti? Lue lisää Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika -kirjasta.
